Elämän ihanimpia asioita: Sienestys

Syksy! Mikä ihana vuodeaika! Syksyllä saa aina ekstra energiaa pimenevistä illoista. Tykkään kyllä kesästäkin, mutta olen erittäin onnellinen ettei kesä pääty suoraan talveen, vaan välissä on syksy. Tänään on kyllä vielä kesä.

Sienestys on vienyt minut mukanaan aivan kokonaan, nykyään pomppaan suoraan metsään heti päästyämme mökille. Anopin kanssa aloitin vuosia sitten suppilovahveroilla, mutta kun se on niin mukavaa niin en jaksa enää odottaa myöhäiseen syksyyn saakka! Viime viikonlopun saalis oli muhkeat herkkutatit! Niitä vain vilisi silmissä. Metsässä oli myös niin kauniita kärpässieniä, että teki mieli poimia nekin mukaan maljakkoon..

Hirvikärpäsiinkin tottuu. Enää pieni möyrintä tukassa lähinnä vaan ärsyttää, ei enää inhota ja aiheuta kiljuntaa, hehe. Kanttarellipaikkaa en ole (vielä) löytänyt, mutta tänä syksynä aion poimia ensimmäiset haapa- ja karvarouskut. Ne suolataan ja niistä tehdään ihanaa metsäsienisalaattia appiukon reseptillä. Laitan sen tänne kunhan ensimmäinen salaattini on todistettavasti valmis. Sienisalaatti on herkkua, sen olen oppinut ja suppilovahveropiirakka, mutta hieman hävetti kantaa kilotolkulla herkkutatteja mökille, koska en hirmuisesti pidä itse sienen mausta.. testasimme tattien makua sipuli-pekoni-tatti paistoksella ja se oli ihan hyvää.. mutta maistui tietenkin sieniltä. Anoppi ja appi saivat mukaansa aika kasan tatteja. Koska olen niin hulluna sienestykseen, mutten niinkään sieniruokiin, pitäisi kai hankkia joskus jopa tietoa siitä kuka sieniä voisi ostaa. Toistaiseksi osa päätyy kyllä pakastimeemme ja osa siis anopille ja äidille ja isälle lahjoitettuna.

Suuri sienestäjä

Pieni saattaja

Saalis

Yksin vieraissa metsissä samoilu hieman jännittää, Suomi kun on tietenkin täynnä mielikuvituksen villipetoja. Viimeksi uskaltauduin hieman kauemmaksi tutuista metsistä niin kuulin heti sorkkien kopsetta lähistöltä ja lähdin takaisin mökille päin. Minulle on annettu melkoinen mielikuvitus.. juoksen myös iltapimeällä huussista pois, kun olen varma että joku hyökkää pimeydestä..huoh. Uusiin metsiin tutustuminen on kai parasta tehdä jonku seurassa. Huussissa käynti vaan on suoritettava yleensä yksin..

Lomaltapaluu ja Lapin Kulta Solar Kitchen

Tulipas jano kun kirjoitin sanat Lapin Kulta ;)

Täällä taas. Selätin bloggauskesäjumin ja jatkan taas raapustamista iloisin mielin! Takana on juhannus, lomailua pitkin mummolaa, mummilaa ja mökkeilyä sekä unohtamatta maailman ihaninta karavaanireissua pitkin suomea! Niistä saan kerrottua myöhemminkin, mutta nyt aloitan kevyesti auringon kypsyttämällä ruoalla jota sain maistaa blogitapahtumassa Hulin kanssa!


Epävakaisen sään armoilla lähdimme kohti kellohallia Kalasataman lähelle katsomaan mitä Lapin Kullalla ja auringolla on meille tarjottavaa. Hassuja peilipuoliympyröitä oli piha täynnä ja siellä me lopulta kokkailimme parin kokin ohjeistuksella fenkoli-selleri-kukkakaali-sipuli soppaa (lientä) joka oli erittäin makoisaa.

Solar Kitchen on avoinna vain aurinkoisina ja mahdollisesti puolipilvisinä päivinä. Aurinko kysentää parhaiten klo 9-13 aikoihin. Aika hauska kokemus, kokki kertoi aurinkokennoissa tehdyn myös kakkuja! Lopussa saimme auringon kypsentämän keiton jälkeen pääruoat. Valitsin ensimmäistä kertaa elämässäni hevosenliha ulkofilepihvin pippurikastikkeessa ja se vei kielen mennessään! En välttämättä olisi tunnistanut sokkona syöväni hevosta vaan nautaa, mutta liha oli erittäin mureaa ja suli suussa. Hartwallin olut mies Pekko suositteli hevosen kanssa tummaa lageria, mutta olut oli kyllä hieman pettymys. Lälly, hieman vetelä - näin ammattimaisin maistelutermein kuvattuna.

 

Nyt olen virallisesti palannut blogilomalta! Nähdään pian!