Pettymyksiä

Joskus elämässä tipahtaa kovaa ja korkealta. Tänään se tapahtui. Ja ihan oma vika, olisi pitänyt tajuta aiemmin, mutta minkäs teet kun ei aina tajua.

Asuntohaaveet putosi tänään romukoppaan. Meille ei voidakaan myöntää tuota täydellistä rivitaloasuntoa joka jo saatiin ja josta niin kovin innostuttiin. Ta-asumisoikeudelle oli jäänyt kummittelemaan virheellisellä järjestysnumerolla tekemäni hakemus, jonka luulin poistuneen samalla kun jätin heti uuden hakemuksen oikealla numerolla. Mutta ei. Asuntoa tarjottiin meille tuolla virheellisellä numerolla joten meillä ei asuntoon koskaan ollutkaan oikeutta. Emme vain tajunneet laskea näitä surkeiden sattumusten sarjoja yhteen ja tajunneet virheen ennen valtavaa innostusta! Ja nyt sen asian kanssa täytyy vaan elää.

Tämä kovin karvaan pettymyksen keskellä onneksi sentään sain peruttua nykyisen asuntomme irtisanomisen, joten kesäkuussa emme jääkään tyhjän päälle. Juuri tällä hetkellä on kovin vaikeaa enää edes haaveilla mistään uudesta asunnosta. Mutta kovasti meitä on kannustettu että jotain hyvää on sitten tulossa nurkan takana. Kiitos niistä kannustuksista. Jotenkin vaan elämän aiemmatkaan murheet eivät ole kauheasti aiheuttaneet jälkeenpäin ajatuksia, että niin se vaan täytyi tapahtua.. joten kuvitelmat tulevasta ei nyt justiin tänä maanantaina ole kovin iloisia ja odottavaisia. Lähinnä ankeita ja epätoivoisia.

Pähkinänkuoressa: paska maanantai.

Radisson Blue Tallinn & Viking XPRS = loistava "mummoristeily"!

Hellurei!

Kävimme viikonloppuna oikein erinomaisella sekalaisella seurueella reissussa, missäs muuallakaan kun naapuri Tallinnassa! Mukana oli lisäkseni oma äitini, anoppini, anopin sisko (Herra O:n kummitäti) ja hänen tyttärensä. En osannut odottaa mitään, niin oli erityinen joukko matkassa.

Tapasimme Viking Linen satamassa lauantai aamuna ja terminaalissa söimme Herra O:n kummitädin laittamia eväsleipiä, kyllä varmaan kanssamatkustajat olivat kateellisia! Saatiin vielä mandariinitkin - luonnollisesti valmiiksi kuorittuina.

Vikingin laiva oli paljon miellyttävämpi mielestäni kuin esim Eckerölinen kolho kahvila ympäristö. Vikingillä oli tanssipuoli, pubi ja ylempänä kahviloita ym. ruokapaikkoja. Me saimme pehmeät penkit matkan ajaksi tanssipuolelta, jossa oli jo päivälläkin minishow viihdyttämässä matkantekoa. Matkalaukut mahtui pöydän vierelle. Mutta nopea piti olla, ei siellä liikaa paikkoja ollut!

Tallinnassa Radisson Blue hotellille oli A-terminaalista hieman kävelemistä, mutta me emännäthän se taitettiin reippahasti. Niin reippaasti että ei jaksettu enää hotellilta lähteä etsimään ruokapaikkaa kauempaa vaan tyydyimme nurkan takana olevaan. Ja sieltä painuimme suoraan torkuille! 

Radisson Bluen katolla oli kerrosessa 24 (muistaakseni) upea näköalatasanne ja ihana kahvila/baari! Siellä kyllä kannattaa piipahtaa. Siellä mekin odoteltiin toisen hyttiseurueen väkeä torkkujen jälkeen irishkahvilla ihaillen maisemia.

Kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinkuin siinä suomenruotsalaisessa ohjelmassa.. kolmen hengen huoneesta puuttui varasänky ja pyyhkeet, kahvikupit ym. kolmannelle henkilölle. Ja kun varasänky kolmen pyynnön jälkeen viimein saatiin - nukkumaan mennessä se romahti!! Ensin toinen pää ja kun kummitäti auttoi Herra O:n serkkua ylös, romahti hökkelisänky toiseen suuntaan ja siellä oli serkkutyttö polvet suussa sängyn alla. Tästä jätin kyllä palautetta hotellille ja ensi kerralla meitä odottaa business-luokan huone VIP extroilla.. hmmm..

Kuitenkin torkkujen jälkeen painuimme vanhaan kaupunkiin shoppailujen jälkeen. Istuimme kellariravintolassa jossa kaikki olivat tietenkin suomalaisia. Mutta jotenkin oli ihana huomata, että kun ollaan suomalaisina ulkomailla niin ihmiset on jotenkin paljon enemmän yhteenkuuluvia ja mekin tanssittiin ja juteltiin ison osan asiakkaista kanssa. Eipä olisi suomessa tapahtunut noin.

Illasta kehkeytyi lopulta aivan hulvaton! Kummitätillä oli heittäytymisleikki jota kokeiltiin, loistava nauratusleikki: toinen puhuu siansaksaa ja toinen suomentaa!  Sopii mihin vain tilanteeseen, heh. Tanssittiin ja naurettiin ja illan lopussa käytiin vielä Viru hotellin baari tarkistamassa ennen kuin lähdettiin hotelliin nukkumaan (ja romauttamaan sänkyä).

Seuraavanakaan päivänä ei naurulle tuntunut tulevan loppua! Laivalta ostin vielä pari ankan rintafileetä sekä härän sisäfilettä kotiinviemisiksi. Eiköhän taas joku kerta herkutella! 

Kaiken kaikkiaan loistava reissu! 

Asuntokuumetta osa 2.

Niin tuota.. taisinkin tuossa esittelyssäni mainita vähän tällaisesta impulsiivisemmasta luonteestani, että innostun ja kyllästyn asioihin välillä kovinkin nopeaan pikakelaustahtiin.

Noh.. laitoimme siis uuteen asuntoon hyväksymispaperit keskiviikkona. Ja perjantaina kolahti postilaatikko.. asuntotarjous! Voi ei.. Herra O sanoi, että antaa olla, mehän tehtiin jo päätös. Mutta uteliaisuus voitti.. ja voitto tuli. Olemme sijalla nro 1 Helsingin erittäin hyvämaineisen asumisalueen rivitaloneliöön! Rivitalo! Neliö! Piha! Kaksikerrosta.. noo, raput tekee hyvää. Mutta se alue!! Lähellä on valtavat Paloheinän ulkoilualueet, seutu on täynnä omakotitaloja!! Siis omakotitaloja! Ihania katuja ja kävelyteitä silmän kantamattomiin. Alue on keskellä kaikkea, siitä on helppo kulkea mihin vaan! Ja lähellä töitä, siskoa, uimahallia, hiihtolatuja, kehä 1:stä josta pääsee mihin vaan. Hoh hoh, kuulostaako jo siltä että päätös on tehty.. toistamiseen! Kyllä. Maanantaina pääsemme katsomaan asuntoa, mutta täytyy sanoa että aikamoinen räyskä sen täytyisi olla että emme sitä ottaisi. Päätös lienee jo tehty. Ulkoapäin talo näytti kyllä nätiltä.. ajelin sen ohi tänään jo kahdesti.

Kyllä fiiliksen mukaan pitää välillä päättää isoja asioita. Ja taas pohjapiirrosta :)

Asuntokuumetta

Nyt on vatsatauti selätetty. Kyllä se kestikin.

Ja nyt on sitten uusi rauta tulessa. Se paikka elämässä..

Asumme asumisoikeusasunnossa. Se on siis asumismuoto vuokra - ja omistusasumisen väliltä. Asumisoikeusasunnosta maksetaan 15% asunnon hinnasta sekä vuokraa jonka taso on yleistä vuokratasoa alempi. Ainakin suunnilleen.. Asumisoikeus asunnossa on elinikäinen, muutostyöt saa lisättyä asunnon arvoon jotka siitä sitten vähentyy vuosittain jos et myy asuntoa (irtisanoudu) aiemmin. Asumisoikeusasuntoa ei voi koskaan ostaa omaksi. Irtisanoutumisaika on kolme kuukautta, jonka jälkeen saat tuon 15% hankintahinnan takaisin rakennuskustannusindeksiin sidottuna, eli käytännössä korotettuna.

Asuntoja ei saa sosiaalisilla perusteilla jonon päästä vaan pelkästään ja ainoastaan järjestysnumerolla. Eli mitä vanhemman numeron omistat sen todennäköisimmin saat asunnon. Pienet asunnot on tietenkin suositumpia joten todennäköisemmin onnistuu uudellakin numerolla saamaan isomman asunnon.

Noh, tämä aloitus johtui siitä että meille nyt tarjottiin asuntoa. Se on pidemmän matkan päässä työpaikaltani kuin toivoisin.. mutta.. jos tuo on se miinus niin tässä plussat:
+ 18 neliötä lisää tilaa
+ pikkuneidille oma huone
+ erillinen vessa
+ oma pieni pihapläntti (todella pieni)
+ autopaikka oven edessä
+ ei rappukäytävää vaan oma sisääntulo
+ oma kylmä varasto ulko-oven edessä
+ ikkunallinen sauna
+ läpivetomahdollisuus
+ iso terassi olohuoneesta pihalle päin
+ valtavasti tilaa ympäristössä lenkkeilyyn
+ päättyvän tien varrella
+ metrolta kilometrin talsiminen
+ ei naapureita alakerrassa!! Ei kukaan häiriinny kolahteluista..
+ heti asunnon vieressä lasten leikkipaikka
+ asunto vasta rakennusvaiheessa, luultavasti pintoihin voi vähän vaikuttaa
+ ihan uusi asunto!


Tämä asunto sijaitsee meille kovin tuntemattomalla mieheni kutsumalla "Pyllymuron" alueella. Siinäpä teille pähkinä ;)

Asunnot valmistuvat vasta marraskuussa, mutta päätös tulisi tehdä jo nyt! Ja olemme päättäneet ottaa vastaan tarjotun asunnon.. tässä vaiheessa on hyvä ajatella, että mihin tahansa täällä pääkaupunkiseudulla muuttaisimmekaan, se on aina yhtä arpapeliä kun emme tunne alueita tarpeeksi. Nyt olisi ainakin mukavat puitteet kokeilla asumista tuolla metron varrella. Ja sieltä pääsee kolmessa kuukaudessa pois mikäli tulee sellainen olo.

Toivoisin kuitenkin ettei tuo paikka nyt taas olisi yksi väliaikainen kämppä, vaan alkaisi jo tuntua hiljalleen kodilta. Siltä paikalta elämässä jonka tässä niin kauhean kovasti haluaisin löytää. Marraskuuhun on ikuisuus. Tässä odotellessa voisi vaikkapa varata lomamatkan! Siitä lisää myöhemmin.

Pyykkikone laulaa

Terveisiä sairastuvalta.

Juurikin tällä hetkellä meidän tulisi olla koko porukalla matkalla pikkuneidin uuden serkun ristiäisiin. Mutta eipä olla. Takana on kaksi valvottua yötä ja n. kuusi koneellista oksupyykkiä. Lakanoita, patjansuojuksia (loistava keksintö!) petareita, tyynyjä ja peittoja. Ja edelleen kone laulaa ja lisää pyykkiä odottaa vuoroaan.

Huoh. Olen nukkunut sohvalla, pikkuneidin vieressä ja herännyt jokaiseen pieneen yskäisyyn ja henkäisyyn. Ja siltikään en ole ehtinyt vadin kanssa oksun ja lakanan väliin. Se tulee niin yllättäen. Nyt vaan odotellaan että koska tuo kahden päivän itämisaika on ohi ja itse saan osuuteni. Noh, positiivisesti ajateltuna; sehän vaan edistää kevennyskuuriani :)

Toivottavasti viime keskiviikkona ei vielä bakteereita ollut meillä kylässä kun järjestin uudessa ja samalla vanhassa työhuoneessani tuparit! Leivoin ihan loistavan makuisia suklaapistepipareita Pullahiiren reseptillä.

Tiiättekö kun sairastuu vatsatautiin niin silloin ei pysty hetkeen syömään sitä ruokaa minkä siihen huonoon oloon yhdistää? Mä niin toivoisin et jos se minulle nyt napsahtaa niin yhdistäsin sen suklaapistepipareihin ;)

Stockholm ja ravintola East

Hälsningar från hälsoresa!

Pikkuneidin pakkausapu

Työpaikallani on käynnissä kevätkevennys. Meitä on mukana neljä keventäjää ja mittailut ja kalorilaskennat on olleet käynnissä reilun 4 viikkoa. Tuossa neljässä viikossa kiloja on minulta tippunut 3,2 kg ja esim reiden ympäriltä kadonnut 4cm. Kyllä koukuttaa kun saa tuloksia aikaan!

Palkinnoksi kevätkeventäjien tuesta ja onnistumisesta suunnittelemme toisillemme jotain arjesta irrottavaa toimintaa. Ensimmäinen reissu oli yhdeksi yöksi hotelliin Tukholmaan, jossa paraikaa kirjoittelen sängyssä ja kello lyö puoli kahta..

Päivä alkoi jo yöllä. Herätyskello soi viittä vailla viisi ja kuudelta olin jo parin jatkoja viettävän herrasmiehen kanssa bussipysäkillä kohti lentokenttää. Lento sujui hyvin, höpötellessä porukan lentopelkoisen kanssa ja juna Arlandasta keskustaan olis superkätevä. Olimme ostaneet tarjousliput netistä jo etukäteen, suosittelen.

Hotellimme on kovin vaatimaton Kungsbron hotelli lähellä rautatieasemaa. Huone on pieni jossa ei ole ikkunaa, mutta sängyt on täydellisen pehmeät ja kylppäri siisti ja iso. Sopii mainiosti yhden yön nukkumiseen. Toisena iltana voisi kaivata jo maisemia. Sen kyllä sanon, että äänieristys on täysin onnetonta ja rauhallista täällä EI ole.

Kävelimme hurjasti pitkin päivää. Mukaan tarttui yksi Alice Bizous paita ja housut Joy-liikkeestä Drottninggatanilta, eli keskustan kävelykadulta.

Aamuherätys oli jo viiden maissa, joten  minun oli aivan pakko ottaa parin tunnin tirsat että jaksan olla ihmisiksi. Illansuussa torkkujen jälkeen nautiskeltiin punaviinia laittautuessamme hotellihuoneessa ravintolaa varten. Oikea terveysjuoma ;)

East ravintola oli eri puolella keskustaa kun hotellimme, joten poltimme kaloreita myös kävellessämme kohti varattua puoli yhdeksän pöytää. Muista pöytävaraus ja mielummin viikkoja etukäteen! Vaikka ravintoloiden nettivarausjärjestelmä on kertakaikkiaan loistava täällä seudulla, niin myös ihmiset todella käyvät ulkona syömässä ja pöydät on kiven alla jos olet liian myöhään liikkeellä.

Eastin ruuat oli erinomaisia! Itse söin Thit Heo Kho annoksen, joka oli aivan uskomattoman hyvää sianlihaa Vietnamilaisittain. Pakko kyllä mainita, että tarjoilijamme oli tainnut vetää ennen töitä pari sitruunaa raakana ja naama oli jotenkin jäänyt sille tielle. Jos halusimme tilata jotain, jouduimme huutelemaan perään kun kesken lauseen tarjoilija jo käveli pois päin. Näytti siellä olevan hyviäkin asiakaspalvelijoita, mutta meillä kävi ikävämpi tuuri. Onneksi ruoka oli todella hyvää!

Sunnuntaina aktiivimatkustelija Huli pakotti meidät Livrustkammaren -museoon ;) Mutta se oli pelkästään mukavaa happamahkoista ennakkoasenteista huolimatta. Suosittelen suloista museota Kuninkaanlinna kyljessä muillekin - ei niin aktiivisille - museokävijöille.

Tämä terveysreissu kieltämättä väsytti aika lailla, mutta parastahan reissusa on se, että kotiin on ihana palata! Onnistunut reissu oli oikeasti kaikin puolin!

Liilaa tukassa

Kylläpä piristää kun pistää päätä vähän kuntoon. Siis ulkoisesti! Kävin kampaajalla Helsingin viiskulmassa, nimeltään Exit. Tykkään tuosta paikasta, kun hinnoittelu tapahtuu käytetyn ajan mukaan. Niin simppeliä.

Tällä kertaa mukaan tarttui, tai siis päästä irtosi paljon otsatukkaa. Edessä on nyt vinohko otsis jota ei ole tässä päässä nähty vuosikausiin, tai sanotaanko vuosikymmeniin! Lisäksi pohjaväri on taas tummemman ruskea with a twist, oikealla puolella päätä on nääs liila lohko! I love it!

 

Ja kyllä mä vielä sen järkkärikameran hommaan!