Hullu Heureka

Työpaikan työhyvinvointipäivät on kivoja :) Ensin kuuntelimme aamupäivän asiastaan niin innoissaan olevaa konsulttia, että hän lopussa, ylitettyään aikataulun, pomppi tasajalkaa kysyen oliko kenelläkään mitään kysyttävää! Olisipa itsekin yhtä innoissaan työstäni. Välillä kyllä saan taas sellaisia väläyksiä että nautin siitä mitä teen, mutta vähän riippuu hommasta. Mutta loistavaa että jollakin on työ jossa tekee mieli hyppiä tasajalkaa! Se into tarttui. Ei ehkä ihan niinkun oli tarkoitus, mutta kuitenkin.

Rannekkeet

Luennoilta jatkoimme lounaan kautta Heurekaan parijonossa. Heurekassa oli näyttely hulluudesta, eli mielenterveyden häiriöistä ja niiden hoitohistoriasta. Mieleeni jäi eniten skitsofonit - kuulokkeet jotka tuovat ääniä korviin suodattamattaniitä, kuten korvanlehdet. Aikamoista kakofoniaa, ja siinä pystyi samaistumaan esimerkiksi paniikkihäiriöiden olotilaan.
Meitä kovasti lapsetti, liikkeellä olin taas Hulin kanssa ja kokeilimme heti tietenkin naamareita. Ideana oli näyttää naamarin ilmekehonkielellä.. vaikeaa oli. Päässä kuvassa myös skitsofonit.

Tärkeä asia tuo mielenterveys. Mutta ehkei näyttely kuitenkaan antanut näin aikuiselle niin paljon uutta asiaa. Lapsille kyllä loistava tutustuminen vieraaseen ja ehkä pelottavaan asiaan.

 
Heurekan lasten puolelle päästyämme aloimme olla jo vauhdissa. Hulin kanssa astuimme vaa'alle joka kertoi kilomäärän sijaan eläimen jonka painoisia olemme.. tiditztiditz: ISO SIKA! Huli oli yksin peura ja minä panda!! PANDA!! Hiilaridieetti jatkukoon. Enkä aio googlata mitä Pandat painaa. Ihan huijaustesti.

Puntarilla

 

Sikamainen lopputulema

 Iltaa jatkoimme vielä hetken musiikkitalon terassilla auringonpaisteessa. Kiva terassi, isompikin porukka mahtui sopivasti sekaan. Palvelu vaan oli todella hidasta, mutta ehkä se siitä kesän mittaan saa vauhtia. Sinne aion mennä toistekin, niinkuin Heurekaan.

Stefans Steak House Helsinki

Lauantaina piti vähän irroitella. Takana oli ylityöpäivä ja ilma mitä mainioin.

Liikuimme Hulin kanssa keskustaan. Ravintolapäivä ei tälläkertaa houkuttanut, vaan ruokaa piti saada tuhdisti. Ja ilman hiilareita.. minun uusin villitys.

Emme olleet päättäneet ravintolaa etukäteen, joka oli varsinkin Hulille uutta, heh. Onneksi hänellä kuitenkin oli vaihtoehtoja takataskussa joista viimein Kappelin terassilla teimme päätöksen kävellä lähelle Helsingin kuulema parhaaseen pihviravintolaan: Stefan's Steakhouseen.

 Tilasin alkuun drinkin ohjeistuksella en pidä makeasta, mielummin hapanta ja Huli taas päinvastoin. Drinkki ei ollut makea, mutta eipä paljon muutakaan.. mauton. Hulin passion-drinkki oli kuulema hyvää, mutta pieni.

Pääruaksi valitsin suomalaista härän sisäfilettä. Pihviäpaikkana tuota ei ole turhaan kehuttu, pihvi ihan suli suussa. Vieläkin kaduttaa, etten ottanut kypsyydeksi mediumia, vaan medium+. Täytynee mennä toiste korjaamaan virhe.  Lisukkeeksi valitsin caesar-salaatin (jonka kivikovat krutongit sai Huli - ne hiilarit) ja valkosipuli-persilja maustevoin. Parmesanperunat on pakko maistaa vielä joskus, ne näytti naapuripöydässä aivan ihanilta..

Tykkäsin paikan tunnelmasta ja sisustuksesta. Jopa niin paljon, että lähtiessämme jäimme vielä istumaan jälkkäridrinkeille kadun puolelle aivan ihanille nojatuoleille. Ja tarjolla oli iso maljakollinen Hubbabubbaa. Suosittelen.

Kesähaaste

Sain minäkin pitkästä aikaa haasteen Hulilta, ja tämä on sellanen juurikin sopiva. Ideanan on vastata viiteen haasteena saatuun kysymykseen ja keksiä sen jälkeen viisi uutta kysymystä jollekin onnekkaalle haasteensaajalle. Sain nämä Hulilta viisi kysymystä joihin tässä nyt vastaan ja haastan Karkin Kaislarannalla-blogista vastaamaan lopusta löytyviin viiteen kesäiseen kysymykseen.

1. Parasta kesässä?

No loma. Mikäs muu. Ja sellanen että saa olla vaan eikä tarvi pukeutua kovasti. Hätistellä vaan kärpäsiä ja uittaa varpaita vedessä.

2. Kesän paras juoma?

Täytyy myöntää että kesällä on ainakin kerran saatava kunnon kannu sangriaa. Sellaista oikein sitruunaista!

3. Pelkäätkö kunnon kesäisiä ukkosmyrskyjä?

En, ne on upeita! Tekisi mieli mennä ulos seisomaan ja tuijottamaan kaatosateessa taivaalle. Tyydyn yleensä tuijottamaan ikkunasta kun jonkunlainen itsesuojeluvaisto kuitenkin pelaa.

4. Kesäloma kotimaassa vai ulkomailla?

Heh.. ulkomaille tekisi mieli, mutta jos meidän häämatkakin oli (joka vuosi myös häiden jälkeen) karavaanailu ympäri Suomea niin ehkä valitsen nyt kuitenkin Suomen. Kesä on täällä niin kaunis ja ihana. Talvella sitten ulkomaille.. joskus.

5. Mansikat vai herneet?
 
Herneet kutittaa suuta, joten mansikat! Mut käy ne herneetkin, kutitus on ihan hauskaa ;)

 
 Tässä viisi kysymystä Karkille:

1. Mitä odotat kesästä eniten?
2. Mielummin kuivalla maalla, meren vai järven rannalla?
3. Lempi grilliruokasi?
4. Mekko vai shortsit?
5. Unelma kesälomasi?

Utareita ja ulkoilua

Käytiin pikkuneidin kanssa lauantaina seuraamassa kuinka somat maitokoneet pääsivät kevätlaitumelle. Tämä kansanvaellustapahtuma oli Viikin yliopiston tilalla, jossa 60 lypsävää lehmää pääsi kesäksi ulos.

En kyllä odottanut lehmien kirmailun olevan ihan noin suuri massatapahtuma, mutta tämä on sitä pääkaupunkiseutuun tottumattomuutta kai sitten. Väkeä oli satoja. Pikkuneiti tahtoi käydä lehmän kotona, mutta "touhunavetassa" oli vain ständejä ja pöytien seassa sellaisia uudenlaisia tuoreheinäpaaleja.. miksiköhän niitä kutsutaan nykyään..? Ei jääty katsomaan ruuhkassa mitä siellä opetettiin. Valio sponsoroi tapahtumaa ja jakoi ilmaisia mustikkaviilejä, lehmäparat joutuivat juoksemaan niitylle äänentoiston saattelemana Janne Katajan huutaessa mikkiin lehmäfaktoja. Huh. Oikea maaseutu taisi jäädä kaupunkilaisilta tälläkin kertaa näkemättä, mutta lehmät oli oikeita.

On se kyllä hienoa, että Helsingissäkin tuollainen tila ja mahdollisuus tällaiseen tapahtumaan on olemassa. En siis valita, kiva tapahtuma. Tuli vaan ikävä maalle.

 

 

Äitiyttä ja lapsuutta

Minulla on lapsi ja se on mulle rakkain. 

Kaikilla ei ole lapsia, mutta kaikilla on rakkaita.

Ne pysyy ilman että niiden olemassaoloa jatkuvasti todistelee puheella. 

Siksi voin viettää aikaani myös puhumatta lapsestani.

Toinen asia josta ei aina tarvitsisi niin puhua (vaikka sekin on rakas) on minä.

Tai minun, minulla tai minusta. Nekin on ja pysyy ilman todistelua.

Joten mitä Sinulle kuuluu?

  

Lampun henki Kangasalalla

Löysin puhelimestani luonnoksista tuollaisen pohdinnan. En yhtään muista koska sen olen kirjoittanut, mutta aiemmin kun kävin läpi vähän kurjempaa kautta elämässäni pohdin paljon tuota asiaa. Se lienee jostain siltä ajalta, mistä konkreettisia muistikuvia ajatusten myllerryksestä on vähemmän.

Kyllä minä olen mielestäni hyvä äiti, ja paras omalle lapselleni. Mutta olin ihminen myös ennen lasta ja sitä ihmistä aiemmin kai ikävöin ja sitä aiemmin kai oirehdin. Halusin olla niin täysillä äiti että joltain osin kadotin itseni. En kuitenkaan voi elää varastoon tätä aikaa kun lapsi on pieni vaikka kuinka haluaisin. Aika menee eteenpäin väistämättä ja minä olen edelleen minä. Nautin siitä kuitenkin niin paljon kun pystyn, onhan pikkuneiti minulle rakkain! Nyt elämä on taas täynnä iloa on vanha hulivilikin sisälläni taas nostanut päätään. Tuo iloinen tyyppi kun pääsee valloilleen välillä niin luulen kyllä olevani sen voimalla parempikin äiti.

Kiitos kuuluu myös ihanalle Herra O:lle joka on tämän koko rumban saanut katsoa ja tukea sekä elää mukana alusta tähän saakka; uuteen alkuun. Hän on ansainnut oman hulivilimatkansa Kööpenhaminaan. Pikkuneidin kanssa vietetään koko viikonlopun mittainen äitienpäivä ihan keskenämme tänä vuonna!

Ja nyt loppuu tämä minäminä -postaus. Heh.