Täällä uudessa asunnossa on nyt tullut oltua kirjoittamatta blogia jo melkein puoli vuotta. Aika on mennyt todella hitaasti ja todella nopeasti. Sitä tulee jopa imuroidessa ihailtua kyllä nyt tätä ihan omaa elämää. Tämä on ihanaa, kaikki on omaa, ikiomaa ja oma näköistä.. mutta. Kyllä illat on yksinäisiä, eihän sille minkään voi. Jo lapsuudessa oli tupa täynnä väkeä ja siellä vieraita niin että saranat paukkui vaan. Tänä päivänä täällä ei paljon ovi käy. Mutta sitäkin enemmän arvostaa kyläilijöitä :)
Kaikki nämä vaiheethan on varmasti ihan luonnollisia suuressa elämänmuutoksessa mitä erokin tuo tullessaan. Yksinäisyyden tunteelta ei voi välttyä jos on kotona suurimman osan vapaa-ajasta 3-vuotiaan kanssa. Vaikka onhan sekin
Mutta luotto on siihen, että joskus vielä imuroin ja ihastelen aikaansaannoksiani ihan täysin rinnoin ilman yksinäisyyttä. Se aika tulee sitten kun sen aika on. Siihen saakka.. on mulla ihan hiton kiva olla :D
Palasia minun olohuoneesta:
Oli mukava lukea ajatuksistasi. Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen!
VastaaPoistaPS. Sun kotona on kaunista. Erityisesti tuo alimmainen kuva on ihana. :)