keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Vapaailta ja suloinen hääpäivä


Kuninkaallisten häiden jälkeen sain hetken omaa rauhaa. Herra-O ja pikkuneiti jäivät vielä reissumme jälkeen yhdeksi yöksi mummila&ukkilaan ja sain viettää yön yksin omassa kodissa! Wou! edellisestä kerrasta on viereähtänyt tovi, se oli ennen oksennustauti-tallinnanmatkaa..

Tällä kertaa en eksynyt yökerhoihin vaan saavui pikapikaa nauttimaan omasta sohvasta. Pieni flunssa on myös päällä joka hieman väsyttää ja oli ihana tulla kotiin tekemäään - ei mitään! Koska olimme olleet viikon reissussa ja jääkaappi huusi tyhjyyttään nappasin mukaan ihanan (Herra-O:n inhoaman) Hesburgerin aterian ja nautin siitä täysin siemauksin (laihdutan sitten joskus toiste) katsoessani digiboksilta Kuninkaallisten häiden kuoro-osuuksia ja sen jälkeen koukuttavaa sarjaa Kosto.

Olen mestari psyykkaamaan itseni pelkotiloihin ja huomasi, että edellisestä yksin yöpymisestä on tovi. Pikkuneidin kanssa ei pelota, aika jännä juttu, ihan kuin sellainen vajaan metrin mittainen olisi jotenkin suojana.. hehe. Ehkä se on sitä aikuistumista, nyt minä olen se suojeleva aikuinen. Mutta yksin ollessa en ole. Pitäisiköhän pyytää äiti kylään. Kosto-ohjelma on hieman jännittävä ja sen kuluessa olin kuulevinani makuuhuoneesta hiljaisen aivastuksen! Kamalaa! Otin kännykän käteen ja lähdin hiljaa hiipien tarkistamaan pinnasängyntaustan ja sängynalusen, katsoin varmuudeksi myös saunan joka nurkkaan.. ja koko kämpän läpi. Noh, eihän täältä ketään löytynyt. Aika ylläri. Varmuudeksi päätin kuitenkin nukkua olohuoneen sohvalla.. Ja hyvinhän siinä nukutti. Ihan puolille päiville saakka. Ihanaa!!

Herra-O ja pikkuneiti saapuivat piakkoin ja vietimme myös 3-vuotis hääpäivää. Kovin arkisissa merkeissä tosin. Herra-O:lla oli työhommia keskustassa ja sillä aikaa tuhlasimme pikkuneidin kanssa vähiä rahojamme Prismassa ruokaan. Herra-O:n palatessa hän yllätti minut täysin! Meillä ei kovasti ole tapana ostaa lahjoja, eikä varsinkaan yllätyslahjoja! (tai no, hääpäivää toiset ei pidä yllättävänä ostaa lahjoja.. minä pidän, itse en ostanut kuin lohta ja perunamuussia Herra-O:lle). Sain siis suloisessa pussukassa olevat suloiset korvakorut saattosanoin: "Ne oli sun näköiset, sellaiset sykkyrät". Oih. Maailman kauneimmat sykkyrät <3







5 kommenttia:

  1. Onnea vuosipäivän johdosta!! <3 Herra Longfield muuten sanoi, että haluisi tulla syömään pitsaa teille joku ilta. Sellainen pitsailta pitää siis järkätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja sunnuntaina nähdään! Namnam!!

      Poista
  2. Kolme vuotta on kunnioitettava aika! Milloinhan sitä pääsis maaliviivalle ;). Wau, yllärit on tosi mageita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, jospa se lähtöviiva joskus möllöttää edessa :D Mä olin jo varma että ollaan menty keskivertoavioliittovuosien ohi.. mutta se olikin 11,3 vuotta se mitä suomalaiset keskimäärin viihtyy avioliitossa. Vielä on tovi siihen..

      Poista
  3. Oooh, on todella kauniit korut! Pisteet aviomiehelle!

    VastaaPoista