perjantai 14. helmikuuta 2014

Piikkilanka-ajatuksia

Hei vaan hei.

Minusta tuntuu että nyt kirjoitan. Ja niin kirjoitankin kun tekstiäkin näkyy!

Tällä hetkellä, piiitkän blogitauon jälkeen aatoksissa on ruoka! Mikäpä muukaan! Ja kalorit. Ne ihanat kalorit. Olen saanut hurjan tsempin ruokailutottumusten muuttamiseen kiloklubin oivalla avustuksella, sekä loistavan työporukan tuella. Painoa on tippunut mahtavasta painoennätyksestäni nyt 4,5 kiloa ja olo on jo nyt höyhenkevyt! Energiaa olisi vaikka kenelle jakaa.

Hetki sitten ei ollut näin. Sen takia kirjoittaminenkin jäi. Väsymys painoi ja mikään ei oikein tuntunut miltään tai ei ainakaan hyvältä. Loppujenlopuksi näin taaksepäin katsoessa tuntuu, että pääni sisälle oli keritty iso kasa piikkilankaa. Sähköä johtavaa rautalankaa johon kaikki ajatuksen poikaset ja aivoimpulssit takertuivat ja jäivät kiertämään kehää. Jokainen painavampi ajatus muodosti piikkisykerön ja sitten niitä ajatuksia kun koitti saada vedettyä ulos ja purettua niin jokainen piikkinykerö tarttui vuorollaan kiinni.

Sen paremmin en osaa kuvailla masennusta. Se voi iskeä salakavalasti vuosien saatossa tai nopeasti ja yllättäen, mutta onneksi tuon viheliäisen kerän saa kärsivällisyydellä poistettua ja impulssit pääsee taas vaeltelemaan villinä pitkin poikin pehmoisia mössöaivoja niinkuin on tarkoitettu!

No mutta, voisin toivottaa itseni ja sinut tervetulleeksi takaisin! Tästä se taas lähtee, kovin henkilökohtaisella kirjoituksella.

Saatanpa silti hieman toitottaa tästä eteenpäin noista kaloreista, niistä on tullut oikein ystävä. Eli hyvää ystävänpäivää kalorit, toivottavasti tapaamme tästä eteenpäin paljon vähemmän!!


6 kommenttia:

  1. Ihana saada sut takaisin! <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että voit nyt paremmin! Kuulisin mielelläni enemmänkin pohdintaasi siitä mitkä asiat on auttaneet sua. Olen viime aikoina ollut vähän samantyyppisessä tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että koet olevasi samantyyppisessä tilanteessa :( Toivottavasti ei olo mene pahemmaksi, ja korjaantuu pian taas normaaliksi. Täytyypä miettiä saisinko jotenkin muuten autettua pohdinnoilla, mutta se on aika vaikeaa kun kaikkien asiat on niin henkilökohtaisia ja asioiden kokeminen kaikilla erilaista. Mutta ehkä palaan tähän vielä. Koita ainakin ajatella asioita yksi kerrallaan. Irti muista asioista, vaikka ne liittyisivät yhteen! Niin se vyyhti voi alkaa purkautua.

      Poista
  3. Hei, täällähän tapahtuu! Kiva kun avasit sanaisen arkun taas :) Ja miinuskilot, vau!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Nyt vaan pitäis keksiä seuraavan tekstin aihe, vielä ei oo käynnistynyt tuo blogi-ajattelumalli.. se että joka ikinen asia alkaa päässä tuntua postaukselta :) Täytyy vielä hieman harjoitella.

      Poista