perjantai 9. tammikuuta 2015

Iltaa!

Mielessä on kirjoittaminen, ja nyt hommasin kotiin uuden läppärin. Ja netin. Ja nojatuolin. Millä en nyt kuitenkaan istu.. öö..

Täällä uudessa asunnossa on nyt tullut oltua kirjoittamatta blogia jo melkein puoli vuotta. Aika on mennyt todella hitaasti ja todella nopeasti. Sitä tulee jopa imuroidessa ihailtua kyllä nyt tätä ihan omaa elämää. Tämä on ihanaa, kaikki on omaa, ikiomaa ja oma näköistä..  mutta. Kyllä illat on yksinäisiä, eihän sille minkään voi. Jo lapsuudessa oli tupa täynnä väkeä ja siellä vieraita niin että saranat paukkui vaan. Tänä päivänä täällä ei paljon ovi käy. Mutta sitäkin enemmän arvostaa kyläilijöitä :)
Kaikki nämä vaiheethan on varmasti ihan luonnollisia suuressa elämänmuutoksessa mitä erokin tuo tullessaan. Yksinäisyyden tunteelta ei voi välttyä jos on kotona suurimman osan vapaa-ajasta 3-vuotiaan kanssa. Vaikka onhan sekin yleensä ihanaa :)

Mutta luotto on siihen, että joskus vielä imuroin ja ihastelen aikaansaannoksiani ihan täysin rinnoin ilman yksinäisyyttä. Se aika tulee sitten kun sen aika on. Siihen saakka.. on mulla ihan hiton kiva olla :D

Palasia minun olohuoneesta:






torstai 13. marraskuuta 2014

Hyvä ero

Kesälomat tuntuvat minulla venyvän ja vanuvan tämän blogin suhteen. No mutta, täällä ollaan taas, saa nähdä kuinka aktiivisesti, toivottavasti blogikuume iskee jälleen :)

Kesäloma toi tullessaan suuria elämänmuutoksia. Erosin, muutin lapseni kanssa uudelle alueelle ja totuttelemme nyt uutta yhteishuoltajuus-elämää yhdessä. Suurta draamaa ei tähän eroon sisälly, olemme edelleen ystäviä. Olo on helpottunut, joskin välillä yksinäinen. Mutta onneksi aina voi soittaa toiselle ja kertoa miltä tuntuu. Kaksihan tässä on mukana, molemmat vuoroin mietiskelee, vuoroin kuuntelee.

Ratkaisu oli kai yllättävä, isolle osalle ystäväpiiristämme. Me olimme niin "täydellisiä" toisillemme. Niin itsekin ajattelimme, joskus. Asiat tapahtuivat lopuksi aika vauhdilla. Mutta niinhän se on, että 100% yllättyneistä ei asunut kanssamme, eikä olleet mukana liitossamme, joten se selittänee jonkin verran.


Paha olo ei aina johdu toisesta. Vaan enemmän itsestä. Toista ei voi siis syyttää mistään, molemmat on saaneet olla omia itsejään, mutta lopuksi nuo minät ei vaan sitten sopineet enää yhteen vaan olemassa olevat, muuttumattomat ristiriidat aiheutti pahaa oloa. Riitoja oli merkityksettömistä asioista, suuremmista asioista pystyttiin puhumaan täysin avoimesti ja niistä ei riidelty. Ehkä siksi tämä olo on niin helpottunut. Riitoja ei enää ole, mutta keskustelut ja avoimuus ovat säilyneet.

Sanoisimmeko, että tämä oli hyvä ero, jos sellaista voi olla. Harkittu ja keskusteltu pitkään, yhteishuoltajuus koiralle, autolle ja lapselle toimii kalentereja päivittämällä aktiivisesti. Kuulumiset kysellään, ollaan aidosti ystäviä ja toivotaan toiselle vain hyvää ja unelmien toteutumista tulevaisuuteen.

Tähän astisen elämäni suurin elämänmuutos. Jännää :)









torstai 17. heinäkuuta 2014

Harjupaviljonki Heinolassa. Aivan ihana vohvelikahvila.

Semikauniina kesäpäivänä ajelimme mökiltä kerrankin johonkin muuallekin käymään. Yleensä jumiudumme samoihin kaavoihin, mutta nyt oli tarve liikkua. Suunnistimme n. 30km päähän Heinolan harjupaviljonkiin lounaalle. Oi ja mikä paikka se onkaan..



Makea Barokki-vohveli
  Kana-vuohenjuusto vohveli
 

Kerran aiemminkin täällä vierailtiin ja erityisesti mieleen jäi lasten oma leikkinurkkaus, kahvila murunen. Siellä jaksoi pikkuneiti keittää kahvia kauan ja leipoa sekä tarjoilla kakkuja. Ihan ehdoton paikka pienen ihmisen kanssa! 


Myös ympäristössä on katseltavaa, rohkeimmat voi ylittää Heinolan rautatiesillan josta maisemia voi ihailla myös sillan parrujen välistä.. kääk.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kahveissako eroja? Pitihän se kokeilla La Torrefazione:ssa.

Kävin tänään kahvilla. Olin kuullut huhua että täältä saa hyvää kahvia, vailla suuria odotuksia kävelin sisään kun satuin huomaamaan kahvilan Aleksanterinkadulla Helsingin keskustassa ja tarvitsin aamiaista.




Tykästyin kahvilan ruutulattiaan ja siistiin olemukseen heti ensinäkemältä. Vielä hieman hävettää kulkea kuvia ottamassa yksinään, joten tuloksena hieman vauhdissa tärähtänyt kuva. Suloisesta ympäristöstä aiheutuen kahvi-ennakkoluuloni vähän karisi, mutta ei kovin paljoa. Onhan noita nättejä kahviloita, mutta minusta Esson Juhla Mokkakin on ihan jees ja ihme tyypit nillittää kahvilaatujen kanssa. Ihan kun niissä olisi jotain eroja! Ja jos jotain on niin yleensä "hienommat kahvit" on niitä kitkeriä ja liian tummia.

Ja sitten maistoin.


Pakko myöntää. Cappuccinoksi aika hitsin hyvä. Ei ollenkaan kitkerä, ei kaivannut yhtään sokeria tai maitoa joita tavan sokos-kahviloissa aina joutuu lisäilemään.. ja kuka ihme tuollaisen kukka-peniksenkin viitsi vaahdosta askarrella? Heh, anteeksi. Eli siis tyytyväinen olin tähän kokeiluun. Myös ciapatta maistui tomaatti, vuohenjuusto, rucola, pesto täytteisenä erittäin tuoreelta ja raikkaalta (voiko noin sanoa sämpylästä.. kyseisestä voi). Tässä kahvilassa voisin uskaltautua vaikka jopa kokeilemaan sitä kamalaa mustaa espresso-myrkkyäkin joskus! Onneksi otin cappuccinoani ison kupin, pienempi olisi jäänyt kolottamaan makoisaa kahvihammasta. Kyllä, olen myyty. Nam.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Maanantain manausta

Tänään on niin maanantai. Todella todella maanantai.

Aloitin äsken kirjoittamaan blogitekstiä. Sitten en saanut yhtään riviä tekstiä aikaiseksi, mutta blogger tietenkin tallensi yhden tekstin ilman otsikkoa. Merkitsin asetuksissa täpän tekstin eteen ja painoin poista. Samalla sekunnilla näin silmäkulmasta toisenkin täpän! Ja niin meni Koukuttunut pyöräilyyn -postaus sen siliäntien bittiavaruuteen!!

Voihan VOIMASANA!!


Olisko vinkkiä millä poistettuja tekstejä saisi takaisin.. snif. Ei varmaan ole? No, saanpahan kirjoittaa uuden postauksen pyöräilystä lähiaikoina. Onhan se edelleen yhtä mukavaa.

  
Sadepäivän kirkkaita värejä