Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintolat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintolat. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. heinäkuuta 2014

Harjupaviljonki Heinolassa. Aivan ihana vohvelikahvila.

Semikauniina kesäpäivänä ajelimme mökiltä kerrankin johonkin muuallekin käymään. Yleensä jumiudumme samoihin kaavoihin, mutta nyt oli tarve liikkua. Suunnistimme n. 30km päähän Heinolan harjupaviljonkiin lounaalle. Oi ja mikä paikka se onkaan..



Makea Barokki-vohveli
  Kana-vuohenjuusto vohveli
 

Kerran aiemminkin täällä vierailtiin ja erityisesti mieleen jäi lasten oma leikkinurkkaus, kahvila murunen. Siellä jaksoi pikkuneiti keittää kahvia kauan ja leipoa sekä tarjoilla kakkuja. Ihan ehdoton paikka pienen ihmisen kanssa! 


Myös ympäristössä on katseltavaa, rohkeimmat voi ylittää Heinolan rautatiesillan josta maisemia voi ihailla myös sillan parrujen välistä.. kääk.


torstai 22. toukokuuta 2014

Stefans Steak House Helsinki

Lauantaina piti vähän irroitella. Takana oli ylityöpäivä ja ilma mitä mainioin.

Liikuimme Hulin kanssa keskustaan. Ravintolapäivä ei tälläkertaa houkuttanut, vaan ruokaa piti saada tuhdisti. Ja ilman hiilareita.. minun uusin villitys.


Emme olleet päättäneet ravintolaa etukäteen, joka oli varsinkin Hulille uutta, heh. Onneksi hänellä kuitenkin oli vaihtoehtoja takataskussa joista viimein Kappelin terassilla teimme päätöksen kävellä lähelle Helsingin kuulema parhaaseen pihviravintolaan: Stefan's Steakhouseen.

 Tilasin alkuun drinkin ohjeistuksella en pidä makeasta, mielummin hapanta ja Huli taas päinvastoin. Drinkki ei ollut makea, mutta eipä paljon muutakaan.. mauton. Hulin passion-drinkki oli kuulema hyvää, mutta pieni.


Pääruaksi valitsin suomalaista härän sisäfilettä. Pihviäpaikkana tuota ei ole turhaan kehuttu, pihvi ihan suli suussa. Vieläkin kaduttaa, etten ottanut kypsyydeksi mediumia, vaan medium+. Täytynee mennä toiste korjaamaan virhe.  Lisukkeeksi valitsin caesar-salaatin (jonka kivikovat krutongit sai Huli - ne hiilarit) ja valkosipuli-persilja maustevoin. Parmesanperunat on pakko maistaa vielä joskus, ne näytti naapuripöydässä aivan ihanilta..


Tykkäsin paikan tunnelmasta ja sisustuksesta. Jopa niin paljon, että lähtiessämme jäimme vielä istumaan jälkkäridrinkeille kadun puolelle aivan ihanille nojatuoleille. Ja tarjolla oli iso maljakollinen Hubbabubbaa. Suosittelen.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Stockholm ja ravintola East

Hälsningar från hälsoresa!

Pikkuneidin pakkausapu


Työpaikallani on käynnissä kevätkevennys. Meitä on mukana neljä keventäjää ja mittailut ja kalorilaskennat on olleet käynnissä reilun 4 viikkoa. Tuossa neljässä viikossa kiloja on minulta tippunut 3,2 kg ja esim reiden ympäriltä kadonnut 4cm. Kyllä koukuttaa kun saa tuloksia aikaan!

Palkinnoksi kevätkeventäjien tuesta ja onnistumisesta suunnittelemme toisillemme jotain arjesta irrottavaa toimintaa. Ensimmäinen reissu oli yhdeksi yöksi hotelliin Tukholmaan, jossa paraikaa kirjoittelen sängyssä ja kello lyö puoli kahta..

Päivä alkoi jo yöllä. Herätyskello soi viittä vailla viisi ja kuudelta olin jo parin jatkoja viettävän herrasmiehen kanssa bussipysäkillä kohti lentokenttää. Lento sujui hyvin, höpötellessä porukan lentopelkoisen kanssa ja juna Arlandasta keskustaan olis superkätevä. Olimme ostaneet tarjousliput netistä jo etukäteen, suosittelen.

Hotellimme on kovin vaatimaton Kungsbron hotelli lähellä rautatieasemaa. Huone on pieni jossa ei ole ikkunaa, mutta sängyt on täydellisen pehmeät ja kylppäri siisti ja iso. Sopii mainiosti yhden yön nukkumiseen. Toisena iltana voisi kaivata jo maisemia. Sen kyllä sanon, että äänieristys on täysin onnetonta ja rauhallista täällä EI ole.

Kävelimme hurjasti pitkin päivää. Mukaan tarttui yksi Alice Bizous paita ja housut Joy-liikkeestä Drottninggatanilta, eli keskustan kävelykadulta.



Aamuherätys oli jo viiden maissa, joten  minun oli aivan pakko ottaa parin tunnin tirsat että jaksan olla ihmisiksi. Illansuussa torkkujen jälkeen nautiskeltiin punaviinia laittautuessamme hotellihuoneessa ravintolaa varten. Oikea terveysjuoma ;)

East ravintola oli eri puolella keskustaa kun hotellimme, joten poltimme kaloreita myös kävellessämme kohti varattua puoli yhdeksän pöytää. Muista pöytävaraus ja mielummin viikkoja etukäteen! Vaikka ravintoloiden nettivarausjärjestelmä on kertakaikkiaan loistava täällä seudulla, niin myös ihmiset todella käyvät ulkona syömässä ja pöydät on kiven alla jos olet liian myöhään liikkeellä.

Eastin ruuat oli erinomaisia! Itse söin Thit Heo Kho annoksen, joka oli aivan uskomattoman hyvää sianlihaa Vietnamilaisittain. Pakko kyllä mainita, että tarjoilijamme oli tainnut vetää ennen töitä pari sitruunaa raakana ja naama oli jotenkin jäänyt sille tielle. Jos halusimme tilata jotain, jouduimme huutelemaan perään kun kesken lauseen tarjoilija jo käveli pois päin. Näytti siellä olevan hyviäkin asiakaspalvelijoita, mutta meillä kävi ikävämpi tuuri. Onneksi ruoka oli todella hyvää!




Sunnuntaina aktiivimatkustelija Huli pakotti meidät Livrustkammaren -museoon ;) Mutta se oli pelkästään mukavaa happamahkoista ennakkoasenteista huolimatta. Suosittelen suloista museota Kuninkaanlinna kyljessä muillekin - ei niin aktiivisille - museokävijöille.




Tämä terveysreissu kieltämättä väsytti aika lailla, mutta parastahan reissusa on se, että kotiin on ihana palata! Onnistunut reissu oli oikeasti kaikin puolin!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Hölökynkölökyn!!

Mä juoksin! Ihan oikeasti juoksin! Vuosien tauon jälkeen :) Ehkä kilometrin. Se oli aika hauskaa. Tuli tunnusteltua oloa ja ei kyllä tullut mitään pahempia fiiliksiä. Vähän vasen jalka/nilkka puutui, mutta se on jokin mystinen juttu, se puutuu missä tahansa jumpassa. Paitsi vesisellaisessa. Meidän ihana pikku karvarouva oli reilu ja antoi minun tuntea olevani häntä nopeampi. Rouva on hieman liian arvokas tuollaiseen rahvaaseen harrastukseen ja nolona jolkotteli puolisentoistametriä perässäni. Fleksi taskussa ei kuitenkaan kertaakaan venynyt loppuun saakka.

Nyt kun olen pehmentänyt iskua niin tunnustan mitä tein äitienpäivän aattona.. Vaikka kerroinkin jo, että uusi ystäväni pomppasi (45min varoitusajalla) junaan ja matkusti Helsinkiin, en kertonut, että juna jolla hän saapui oli perillä vasta kymmenen aikaan illalla. Spontaani ystäväni on opiskelija ja itsehän nostan kelan palkkoja hoitovapaalla, joten nappasin yhden virvoitusjuoman mukaan jos vaikka innostumme myöhäisestä piknikistä. Kävimme nappaamassa aseman ravintolassa vähän pöperöä ja painuimme piknikillemme.. rautatientorille. Penkit on niin paljon mukavampia kuin märkä nurmikko, ainakin noin yömyöhällä. Siinä oli kovin turvallisen oloista kun poliisit seisoivat maijan kanssa lähistöllä jututtamassa jotain nahkatakkipoppoota. Sovimme oikein mainiosti joukkoon!

Iltapiknik
Spontanius on ehkä parasta maailmassa. Ja parhaimmat juhlat tulevat suunnittelematta. Sen olen huomannut. Nytkin kaikki päätökset mitä tehdään ja minne mennään syntyivät hetken mielijohteesta. Ja kaikki toimi, ehkä koska mitään odotuksia ei ollut. Päätimme siirtyä penkiltä lämpimämpään paikkaan ja menimme "yksille" On The Rocksiin, jossa istuimmekin lähes koko illan. Oli erittäin viihdyttävää jutella erilaisten ihmisten kanssa. Paras kommentti oli yhdeltä tupakin (btw äiti: minä en polta) pummijalta, joka yritti alkaa jutskaamaan tyttösille näin: "No minkäs ikäisiä te olette, jotain 40?" ja herra ei vitsaillut! Hah! Olen siis 32, mutta aivan varmasti näytin kaksseiskalta kuten ystäväni!

Tapasimme myös Sepon, joka oli oikea hurmuri. Niin hurmuri, ettei hänestä meinannut päästä millään eroon. Kun meistä toinen poistui käymään wc:ssä tai tiskillä, yritti Seppo lämmitellä toista.  Siis vuorotellen. Kyllästyttävän kauan. Lopultakin herra päätti hienosti poistua paikalta taksilla baarin edestä. Jatkoimme hetken päästä vielä Molly Malonesiin, joka sijaitsee ~50m päässä On The Rocksista. Siellähän törmäsimme jälleen Seppoon. Oli herra ajeluttanut taksin korttelin ympäri! Kaikkea sitä tapaa. Tällä kertaa poistuimme itse paikalta. Ei taksilla vaan bussilla ja kävimme vielä erään ihanan basistiystävämme luona katsomassa youtubesta todella outoja videoita ja ottamassa yömyssyt. Kello löi kuusi kun olin kotona. 



Herätessäni äitienpäivään olin kuin uusi ihminen. Nuutunut ja turvoksissa, mutta mieleltäni erittäin piristynyt! Aivojen tuulettaminen on suotavaa itse kullekin ja kaikki sen voi tehdä tyylillään. Minun elämäni on ennen pikkuneitiä kulkenut viikonlopusta viikonloppuun, jolloin olemme nähneet ystäviä ja ihmisiä. Yhtäkkiä lähes kaikki entisenlainen sosiaalinen elämä lakkasi tai harveni kovasti, mutta sitä kaipaa kuitenkin. Vaikka elämä muuttuikin pikkuneidin myötä niin menneisyys ei. Sitä on ihana päästä joskus muistelemaan :)

Ja tähän loppuun vielä muistutus ettei humputtelu jää viimeiseksi mieleen; kävin hölkkäämässä! Oikeasti! Kyllä nyt kilot karisee.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Tallinna, ravintola Leib Resto ja Aed


Valitsimme ravintolan Viron 50 parasta ravintolaa listalta. Ystäväni pommitti muutamalla hyvällä vaihtoehdolla, joita ei ollut vielä kokeillut ja minä sitten valkkasin parhaan! Ja kyllä täytyy sanoa että tyytyväisiä oltiin!

Ravintola johon päädyimme oli Leib Resto ja Aed vanhassa kaupugissa, mutta hieman syrjempänä keskustorin vilskeestä. Ravintola oli elämys. Sisälle kuljettiin hämyisen puistontapaisen läpi, linnanmuurien ympäröimänä. PIhalla oli jostain ihme syystä Sean Conneryn pää pölkyllä..



Sisustusta jaksoimme kehua lattiasta kattoon. Se oli mielenkiintoinen sekoitus erittäin vanhaa ja modernia. Katosta riippui pallonmuotoiset lamput, mutta ne olivat kiinni vanhoissa vesiputkissa. Seinät olivat lautaa, joka kasana olisi näyttänyt jätelaudalta, mutta seinään sopi kuin nakki silmään (tässä taas minun sivistyneet kuvailutaidot). WC:n edessä oli odotustila, jossa seisoi kolme eri pituista koivupölliä, joiden päässä oli yksinkertaisesti hehkulamput pystyssä. Eräänlainen jätkänkynttilä. Ikkunat vanhan tiilirakennuksen kaarevat syvät ja jätetty lähes koskemattomaksi, pelkästään ohut läpikuultava vaaleampi rappaus päällä. Istuimme mukavilla puutuoleilla, joiden päällä oli lampaanvillapeite.

Ruoka oli myös erittäin aitoa. Aito on paras sana kuvaamaan. Se ei ollut mitenkään erityisen maustettua, vaan ruoan omat maut saivat toimia maun antajana, ja sehän toimii (lähes) aina. En ollut koskaan aiemmin maistanut sipulikeittoa, joten nyt oli korkea aika. Se oli oikein maukasta, mutta puolet olisi riittänyt. Lautaselle jäi aika satsi. Liiallisesti kerralla syötynä maku toistuu liikaa ja raikkaus välissä puuttuu.

Pääruokani oli pihvi. Ehkä melko tylsä valinta, mutta nykyään kun pääsen kovin harvoin kuitenkin kunnolla ulos syömään, en uskalla kokeilla useinkaan mitään uutta. Ja mieleni tekee aina mieli pihviä. Joten sallittakoon se minulle. En ajatellut ihan loppuun asti menu kokonaisuuttani, koska myös pihvin kanssa tuli sipulia jota ei oikein enää tehnyt sopan jälkeen mieli.Ystäväni söi kuhaa, joka oli kuulema myös erinomaista. Tarjoilijamme Hansin suosittelema viini oli täy-del-li-nen! Käsittämättömän hyvää. Hyvä etten alkanut itkeä kun se loppui. Siinä oli kaikki hyvä, mikä punaviinissä tuoksuu tai maistuu, eikä mitään karvautta, tanniinisuutta tai muuta liikaa. Siis aivan kuin samettia. Palvelu ravintolassa oli erinomaista, joten uskalsin pyytää Hansilta viinin nimeä paperille: Laudum Gran Reserva 2003, Espanjan Alicantesta. Siinäpä seuraava matkakohde! Viinitila!

Estonian beef fillet

 Pan fried pike perch
Olen alkanut rakastaa Crème brûléetä ja sen nappasin listalta jo ravintolaa päättäessä. Crème brûlée with black bread kuulosti hieman oudolta ja luulinkin aluksi että kyseessä oli kirjoitusvirhe, varsinkin kun vanukkaan päällä oli mustaviinimarjoja. Seassa kuitenkin tuntui hieman leipänmurusen oloisia paloja, jotka toivat hauskaa koostumusta ja maistuivat hyvältä. Ja päällinen oli aivan rapsahtavan rapea, nam!
Crème brûlée with black bread
Suosittelemme siis lämpimästä Leib-ravintolaa. Se kodikkuus ja lämmin tunnelma on nähtävä ja koettava itse.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Tampereen tohinaa

Pääsiäisvaelluksen jatkoa. Pitkäperjantai oli melko pitkä. Aamu näet alkoi melko ikävästi jo klo 05:25 jonka jälkeen uni ei enää maistunut. Liekö pieni päänsäryn poikanen ja levoton olo syynä. Puoli yhdeksän herätin ukkelin ja nautimme aamiaisen hotellilla. Siellä oli tarjolla muuten nakkien, munakkaan ja pekonin lisäksi mustaamakkaraa, niinpä tietenki. Sekä tietenkin pakolliset rehut ym. leivät ja karjalanpiirakat. Itsehän join kahvia ja mehua ja söin vähän jugurttia marjoilla. Jotenkin teki mieli vaan jotain kirpsakkaa. Ja sitäkin tosi hitaaseen tahtiin.. Voi surku. No, ensi kerralla olen viisaampi (cocacolaaa!)

Melko nopeasti jatkoimme matkaa Hervannan suuntaan ukkelin serkkuselle. Päivän kohokohta lieni Hervannan Speakeasy! Mustamakkara on niin maistettu, Tampere on ehdoton siipikaupunki! Jännä juttu, että siivet ovat niin suosittuja Tampereella, muttei muualla Suomessa. Tiesittekö, että Tampereella ja sen lähiseudulla syödään lähes puolet kaikista Suomen kanansiivistä!? Tampereen siipihulluuden takana on tamperelainen Pekka Yli-Houhala. Kiitos Pekka!


22. Ken ”SMOKEY HAM” Eto alias ”TOKYO JOE”
Speakeasyn listalla on erilaisia hamppareita/sandwitchejä ja kanansiipiä. Niitä myydään 12/18/25/40/60 ja suuremmissa annoksissa ja tarjoillaan Texas Pete-kastikkeen ja varsiselleri ja porkkanatikkujen sekä aurajuustodipin kera valinnaisella tulisuudella. Itse valitsin 25 (liikaa!) siipeä ekstra vihannestikuilla ja medium kastikkeella. Ensimmäisellä kerralla en niin koukuttunut siipiin, mutta taitaa olla sama juttu niin ruoassa kuin musiikissakin, joskus toistot koukuttaa. Samoin kävi sushia ensimmäistä kertaa syödessä ja nyt voisinpa melkein elää siivillä ja sushilla. No ei vaan, liika on aina liikaa.

Tampereelta pääsimme kyydissä Lahteen mummilaan jossa pikkuneiti jo odotteli pihalla innokkaana äitiä ja isiä takaisin. Hyvin oli mennyt, saadaan kuulema mennä joskus toistekin. Jippii!!









sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Valtavan hyvää raakaa kalaa

Eilinen oli todellinen tohinapäivä. Edes päiväunia en saanut aikaiseksi nukuttua. Aamu alkoi herätessä ensimmäisenä koko perheestä! Kymmenen minuutin kuluttua seurasi pöpperöinen pikkuneiti. Tohisin äkkiä riisipuurot kaikille ja herätin ukkelinkin kahvin tuoksuun.. että pääsen shoppaamaan! Heti yhdeksältä tönötin bussipysäkillä kohti kauppoja etsimään itselleni housuja hajonneiden tilalle. (lumi, jää, hiekoitussepeli.. siinä syy). Oli muuten harvinaisen mukava shoppausreissu. Yleensä innostus lopahtaa ensimmäiseen sovituskoppiin, mutta tällä kertaa ei. Erinäisten vaatteiden lisäksi tarttui mukaan vihreä luomiväripaketti, jota pääsin heti iltasella kokeilemaan. Iloisena painelin kotiin take away aterioiden kanssa päästämään ukkelin johonkin rumputapahtumaan. Aina ei jaksa kokata.

Tälläydyin elikkäs böökasin itseni kuntoon iltaa varten vihreällä luomivärillä, puin uuden kiiltävän mustan paidan päälle ja lähdin kohti Tapiolaa tapaamaan Hulia. Hänellä on jo useamman kerran kokemus erinomaisesta sushi-ravintolasta LN-Sushi Art. En ole koskaan ennen käynyt Tapiolassa joten en tiennyt mitä odottaa ja yllätyin. Ei paikka ollut varsinaista Tapiolan keskustaa (?) vaan hieman eksyessäni bussipysäkiltä  jolkotin omakotitaloalueen läpi. Ajattelin mielessäni, että olen tietämättäni kiukustuttanut Hulin, joka on kostoksi juksannut minut jonnekkin mystiseen paikkaan jossa ei sushia ole lähimaillakaan! Hetken kävelyn jälkeen alkoi omakotitalojen sijaan näkyä kerrostaloja ja sitten joku suuri ikkunallinen hieman ravintolan näköinen paikka. Ja siellä se oli! Keskellä tavallista asuinaluetta. Huh.

Tarjoilijamme puhui englantia ja tilasimme ura-futomakeja sekä sushiveneen! Siinä oli erilaisia nigireitä ja muita susheja, joiden nimiä en vaan muista. Mutta kyllä maistui!! Suosittelen kaikille seikkailumielisille, kannattaa käydä testaamassa nuo sushit.



Illallisen päätteeksi koitimme selailla leffateattereiden antia, mutta päädyimme kuitenkin lähtemään kotia kohti. Pois lähtiessä huomasimme ravintolan takana pienen pienen elokuvateatterin Kino Tapiola. Se näytti ihanan intiimiltä ja suloiselta pimeässä "kevätillassa" mainosvaloineen. Päätimme molemmat, että siellä täytyy joskus todellakin käydä. On ihana kannattaa tuollaisia pieniä elokuvateattereita, ettei massafinnkino syö ihan kaikkia tunnelmallisia teattereita. Juuri silloin ei ollut sopivaa elokuvaa meneillään, muuten olisimme kurvanneet pihaan samalla sekunnilla.

Kotiin päästyäni mieheni sisko oli meillä kylässä ja lisäksi ystävämme pianistisetä. Ilta jatkuikin vielä melkein puoleenyöhön mukavan lörpöttelyn merkeissä.