Pettymyksiä

Joskus elämässä tipahtaa kovaa ja korkealta. Tänään se tapahtui. Ja ihan oma vika, olisi pitänyt tajuta aiemmin, mutta minkäs teet kun ei aina tajua.

Asuntohaaveet putosi tänään romukoppaan. Meille ei voidakaan myöntää tuota täydellistä rivitaloasuntoa joka jo saatiin ja josta niin kovin innostuttiin. Ta-asumisoikeudelle oli jäänyt kummittelemaan virheellisellä järjestysnumerolla tekemäni hakemus, jonka luulin poistuneen samalla kun jätin heti uuden hakemuksen oikealla numerolla. Mutta ei. Asuntoa tarjottiin meille tuolla virheellisellä numerolla joten meillä ei asuntoon koskaan ollutkaan oikeutta. Emme vain tajunneet laskea näitä surkeiden sattumusten sarjoja yhteen ja tajunneet virheen ennen valtavaa innostusta! Ja nyt sen asian kanssa täytyy vaan elää.

Tämä kovin karvaan pettymyksen keskellä onneksi sentään sain peruttua nykyisen asuntomme irtisanomisen, joten kesäkuussa emme jääkään tyhjän päälle. Juuri tällä hetkellä on kovin vaikeaa enää edes haaveilla mistään uudesta asunnosta. Mutta kovasti meitä on kannustettu että jotain hyvää on sitten tulossa nurkan takana. Kiitos niistä kannustuksista. Jotenkin vaan elämän aiemmatkaan murheet eivät ole kauheasti aiheuttaneet jälkeenpäin ajatuksia, että niin se vaan täytyi tapahtua.. joten kuvitelmat tulevasta ei nyt justiin tänä maanantaina ole kovin iloisia ja odottavaisia. Lähinnä ankeita ja epätoivoisia.

Pähkinänkuoressa: paska maanantai.