Näytetään tekstit, joissa on tunniste äitienpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äitienpäivä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 9. toukokuuta 2014

Äitiyttä ja lapsuutta



Minulla on lapsi ja se on mulle rakkain. 
Kaikilla ei ole lapsia, mutta kaikilla on rakkaita.
Ne pysyy ilman että niiden olemassaoloa jatkuvasti todistelee puheella. 
Siksi voin viettää aikaani myös puhumatta lapsestani.
Toinen asia josta ei aina tarvitsisi niin puhua (vaikka sekin on rakas) on minä.
Tai minun, minulla tai minusta. Nekin on ja pysyy ilman todistelua.
Joten mitä Sinulle kuuluu?

  
Lampun henki Kangasalalla
Löysin puhelimestani luonnoksista tuollaisen pohdinnan. En yhtään muista koska sen olen kirjoittanut, mutta aiemmin kun kävin läpi vähän kurjempaa kautta elämässäni pohdin paljon tuota asiaa. Se lienee jostain siltä ajalta, mistä konkreettisia muistikuvia ajatusten myllerryksestä on vähemmän.

Kyllä minä olen mielestäni hyvä äiti, ja paras omalle lapselleni. Mutta olin ihminen myös ennen lasta ja sitä ihmistä aiemmin kai ikävöin ja sitä aiemmin kai oirehdin. Halusin olla niin täysillä äiti että joltain osin kadotin itseni. En kuitenkaan voi elää varastoon tätä aikaa kun lapsi on pieni vaikka kuinka haluaisin. Aika menee eteenpäin väistämättä ja minä olen edelleen minä. Nautin siitä kuitenkin niin paljon kun pystyn, onhan pikkuneiti minulle rakkain! Nyt elämä on taas täynnä iloa on vanha hulivilikin sisälläni taas nostanut päätään. Tuo iloinen tyyppi kun pääsee valloilleen välillä niin luulen kyllä olevani sen voimalla parempikin äiti.

Kiitos kuuluu myös ihanalle Herra O:lle joka on tämän koko rumban saanut katsoa ja tukea sekä elää mukana alusta tähän saakka; uuteen alkuun. Hän on ansainnut oman hulivilimatkansa Kööpenhaminaan. Pikkuneidin kanssa vietetään koko viikonlopun mittainen äitienpäivä ihan keskenämme tänä vuonna!

Ja nyt loppuu tämä minäminä -postaus. Heh.


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivä!


Äitienpäivän aatto oli yllätyksellinen. Herra-O ilmoitti että saan pitää hauskaa ja mennä jonnekin jos haluan. Olin jo lannistunut, että kukaan ei lähde tekemään minun kanssani mitään, kunnes 140km uusi ystäväni hyppäsi junaan ja treffasimme asemalla! Siitä lähti sellainen ilotteluputki, että aamulla olin kotosalla vasta auringon noustua. Ja mukavaa oli! Ihanaa että elämääni tupsahti noin extempore-ihminen!

Kuva: Ehkä hieman muutan tällasten aamiaisten ääreenHeräsin sängyssä Herra-O:n sähköpianolla äänittämään Whiter Shade of Pale-kappaleeseen. Itsehän en osaa pianolla äänittää, mutta maailman makeimmat naurut saimme kun huomasimme, että pikkuneiti osaa!! Hän oli kyseisen säestyksen päälle saanut äänitettyä oman stemmansa. Musiikista oli tullut hetkessä hieman elävämpää. Sain myös ihanan salaattibrunssin parvekkeelle tarjoiltuna ja äidin lellipäivän kunniaksi söimme pikkuneidin välipalaksi banaania ja mandariinia sohvalla muumeja katsellen, ja kiinalainen ruoka on tulossa hetkenä minä hyvänsä kotiinkuljetettuna. Vapaapäivä! Tsihih!


Maailman kaunein kortti <3