Äitienpäivän aatto oli yllätyksellinen. Herra-O ilmoitti että saan pitää hauskaa ja mennä jonnekin jos haluan. Olin jo lannistunut, että kukaan ei lähde tekemään minun kanssani mitään, kunnes 140km uusi ystäväni hyppäsi junaan ja treffasimme asemalla! Siitä lähti sellainen ilotteluputki, että aamulla olin kotosalla vasta auringon noustua. Ja mukavaa oli! Ihanaa että elämääni tupsahti noin extempore-ihminen!
Heräsin sängyssä Herra-O:n sähköpianolla äänittämään Whiter Shade of Pale-kappaleeseen. Itsehän en osaa pianolla äänittää, mutta maailman makeimmat naurut saimme kun huomasimme, että pikkuneiti osaa!! Hän oli kyseisen säestyksen päälle saanut äänitettyä oman stemmansa. Musiikista oli tullut hetkessä hieman elävämpää. Sain myös ihanan salaattibrunssin parvekkeelle tarjoiltuna ja äidin lellipäivän kunniaksi söimme pikkuneidin välipalaksi banaania ja mandariinia sohvalla muumeja katsellen, ja kiinalainen ruoka on tulossa hetkenä minä hyvänsä kotiinkuljetettuna. Vapaapäivä! Tsihih!
Maailman kaunein kortti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti