Näytetään tekstit, joissa on tunniste Omakotitalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Omakotitalo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Vähän erilaisia totuuksia

Hei,

Olen 33-vuotias kiukkuinen rouva pääkaupungista. Välillä tekee mieli marmattaa ja kun tämä on m i n u n ikioma blogi niin annan itselleni luvan tehdä niin. No, luultavasti jos luet tätä niin olet kuullut näitä jorinoita jo tarpeeksi ihan livenäkin. Skippaa siinä tapauksessa postaus..

Kyllä elämässä on paljon (enemmän) positiivisiakin asioita, mutta joskus on tarpeen päästää kiukku ilmoille. Herra O on pienenä poikana huutanut kiukun pussiin. Minä isona tyttönä blogiin. Tästä se lähtee..

Ennen - kuva
Kotona on, hetkinen, kolmen neljän päivän ruuantähteet tunnistettavissa lautasilla ja pöytälevyllä. Laitoin mielenrauhan vuosi tähän kuvat sellaisesta keittiön ja olohuoneen tilasta joka harvoin näkyy. Mäkättää ei kannata.. sehän aiheuttaa vaan pahaa mieltä. Nyt olemme lähdössä viikonlopuksi pois kotoa, joten kaikki nämä jäävät elämään omaa elämäänsä törkyiseen asuntoon, en vaan ehdi siivota. Ja minä yksin palaan reissulta haisevaan asuntoon. Huoh. No sitten tiedän mitä tehdä omalla-ajallani.

Muutto uuteen kotiin häämöttää jo, n. 5kk päästä. Ihanaa, mutta mieleen on taas varjostunut tuo ah, jo niin tuttu - paikkaelämässä - pohdinta. Vaikka uusi koti tulee olemaan ihana ja tuliterä ja tilavampi kuin nykyinen, se on taas uusi väliaikainen koti. Sitä oikeaa odotellessa. Mihin ikään asti voi onnellisesti elää näitä välivuosia jolloin vain toivoo pääsevänsä elämässä eteenpäin? Mutta huomaa vaikka 8 vuoden jälkeen olevansa täsmälleen samassa tilanteessa edelleen. Odotellaan sitä ja tätä. Mutta minkäs teet! Koitan elää täysillä tässä hetkessä ja niin onnellisen kun vaan voin, mutta mitä jos takaraivossa painaa aina vaan se unelma joka ei näytä koskaan toteutuvan.

Ennen -kuva
Yksi innostunut luennoitsija kertoi, että ensin elämä on sitku-elämää.. sitku on perhe, sitku on omakotitalo, sitku, sitku, sitku.. ja myöhemmin elämä muuttuu mutku-elämäksi: mutku on perhe, mutku on omakotitalo etc. Mä olen selkeästi hillun sitkun ja mutkun välimaastossa. Sitku mulla on omakotitalo, mutku en saa sitä.

Olen sitä kaikki-mulle-nyt-heti-tai-mieluiten-jo-eilen-tyyppiä. Haluaisin oppia ja kokeilla, miljoonia asioita, innostua niistä. Ja kyllästyä tietenkin suurimpaan osaan, mutta hei, tulipahan kokeiltua! Elämässä aiheuttaa katumusta lähes ainostaan tekemättä jätetyt asiat, ei niinkään ne mitä harkiten ja huolella ollaan pohdittu ja punnittu ennen kuin toteutetaan. Uuh, kun tuli kylmät väreet jo tuosta lauseesta, miten se voikin kuulostaa niin t y l s ä l t ä. Onko tässä kyse nyt sitten kolmenkympin kriisistä vai mistä? Ja mistä minä löydän itseni pohtimassa elämää neljänkympin kriisissä? Se puuttuva kappale elämään pitänee kai vaan kirjoittaa itse. Ja ystäväni suusta hienoin mietelausu takataskussa:  

Jos kirjoitat omaa elämänkertaa, älä anna kenenkään muun pitää kynästä kiinni.



perjantai 10. toukokuuta 2013

Nallen kylpypäivä ja omakotitalokuume

Tässäpä kirjoitelmia jo aiemmasta mummolareissusta, sopinee tähän tunnelmaan kun juuri palasimme samaisesta paikasta mylläämästä pihaa. Edelliskerralla kamera unohtui reissuun, ja eihän nallen kylpyreissusta voi kertoa ilman kuvia.

Kun kotona seinät alkaa kaatua päälle ja kaksiossa asuminen alkaa kärventää olemusta, on aika hypätä autoon ja hurruttaa mummolaan. Ensimmäisen päivän terapiasessioon kuului siis neljän tunnin pihan mylläys irroitellen maasta hautautuneita laattoja ja niiden uudelleen asettelua, hiekkalaatikon pystytyksen seuraaminen ja nallen pesu! Nalle parka sai äkillisen laihdutuskuurin kun joutui hetkellisesti luopumaan koko sisälmyksistään ennen hyppyä pesukoneen syövereihin ja loppuhuuhteluun vannaan.



 Vinkkinä nallen puhdistamista aikovalle, että homma ei ollut helpoimmasta päästä. Sisälmykset olivat sähköistä ja pölisevää styroksimujua ja vaahtomuovimujua. Avasin nalleparan takapuolen sauman ja aloin ulkona tyhjentää sitä, piha oli hetken aika kaamean näköinen. Valkoisenaan styroksista. Nallen kuivuminen kesti kaksi vuorokautta ja täyttäminen oli ehkä vielä sottaisempaa kuin tyhjennys. Lisäsin sisään hieman vanua, joka muutti hieman nallen pään muotoa suipommaksi (vahingossa). Takapuolen ompelu takaisin kiinni ei myöskään ollut ihan parin minuutin juttu Mutta lopputulos on kuitenkin vanha kunnon halattava nalle!


Illan lopuksi tuli vähän takapakkia terapiaan kun innostuin katselemaan lähistön omakotitalo tarjontaa oikotieltä. Sieltä löytyi vanhan ala-asteopettajani talo jossa käytiin joskus jopa mehukesteillä. Ihana ja idyllinen puutarha ja suloinen talo rauhallisella paikalla, kävelymatkan päässä mummolasta. Onneksi lämmitys oli sähköllä, joten se lievensi kuumeen korkeinta huippua. Omakotitalokuume kyllä yltyi niin että kotiinpaluun ajatuskin tuntuu vähän ahdistavalta. Onneksi on sentään mummolan mullat mitä saa myllätä mielin määrin silloin kun oikein syyhyttää. Mutta eipä se tietenkään sama asia ole, kuin että ihan omastaan huolehtisi.

Omakotitalokuumeesta puhuessa varmaankin kaikki saavat kuulla ihan kauniilla tarkoituksella ihmisiltä epäilyksiä liittyen pihatöihin."Sitten kun luot lunta talvet niin..." tai "sitten kun leikkaat nurmikkoa pitkin kesää niin...". Itse neuvonantajathan ovat selkeästi joskus olleet samassa tilanteessa, unelmoimassa talosta. En ehkä kymmenen lumisen talven jälkeen enää innoissani odottaisi koska taas pääsisi kolan jatkoksi lykkimään, mutta ei se kuulosta kuitenkaan niin kamalalta ettenkö taloa haluaisi. Kokemuksesta puhuvat eivät ole kuitenkaan halunneet muuttaa kerrostaloon, vaan edelleen lykkivät lunta ja leikkaavat nurmikkoa omakotitalossaan, joten plussat taitaa kuitenkin voittaa pihatyö miinukset.

Itse haaveilen omasta pihasta, jossa saan harjoitella kasvattamaan juuri niitä kasveja mitä haluan, pihan jossa pikkuneiti saa turvassa leikkiä, pihan jossa lakanat ja vaatteet saavat kesällä raikkaan tuoksun kuivuttuaan narulla ulkona ja missä voi nallen pölisevät styroksi sisälmykset ottaa pesua varten pihalle koska vaan. Siinäpä sitä.


Anna ja Nasu.jpg
Kuin eilinen.. minä ja upouusi nalle.