Uuts auts uuts auts..
Toinen hiihtolomapäiväni perheettä: Suunnistin takaisin jumppaamaan. Edellispäivän joogailut tuntui antaneen kovasti energiaa. Meinasin ensin mennä zumbaan ja uudelleen joogaan, mutta koska olisin joutunut odotella puolisen tuntia siinä välissä niin päätinkin suunnistaa kokeilemaan jotain uutta. Teho&Taito tuntia. Tietämättä täysin mihin joudun..
Ensinnäkin en ollut huomannut, että se on HOT tunti, eli siellä allasosaston puolella, kuumassa kosteassa ilmassa. Ajattelin että menen puolentunnin lämmittelyyn ennen Zumbaa.. auta armias.. kyllä lämmittikin!
Sisään astuessani huomasin muiden olevan hoikkia ja lihaksikkaita :D Ja jokainen heistä näki minut varmasti eksyneenä pallerona, kun vielä niin somasti myöhästyin. Alkuverryttely oli juoksua ympäriinsä! Olin kauhuissani huomatessani ettei tämä ollut sellainen "takarivissä vähän löysemmin" tunti, vaan kaikki oli sekaisin! Juoksu tuntui jo rankalta, koska lie sellaista tehnyt viimeksi, mutta sitten alettiin laukkaamaan! Laukka-askeleita ottaessa todellakin tunsin oman painoni! Ihan kun maa olisi alkanut vetää minua puoleensa!! Heh heh.
Alkurääkin jälkeen ohjaaja Henna Raatikainen esitteli kolme pistettä, joissa jokaisessa oli kaksi liikettä joita tehtäisiin 5 minuuttia vuorotellen. Sitten minuutin tauko ja seuraavalle pisteelle. Ja siitä se rääkki sitten vasta alkoi. Laukka-askeleet oli todellakin vaan alkulämmittelyä!
Pisteillä oli mukavaa pikku puurtamista, aloitin 8kg kahvakuulan vedolla vuorotellen käsipainon kanssa taakse keinunnan kanssa, eli siis matolle selälleen käsipainon kanssa ja jalat pään yli ja ylös hypyllä ja käsipaino ilmaan.. Toisessa pisteessä käärityn jumppamaton päällä yhdellä jalalla tasapainoiteltiin kyykkyjä ja sen kanssa vuorotellen jalat seinälle lantion korkeudelta, kädet maassa lankkuasennossa ja läpyteltiin vuorokäsin vastakkaista olkapäätä. Kolmas rääkki oli jalat ja kädet maassa kävelyä salin poikki niin että ensin meni kädet ja jalat pysyi paikallaan ja sitten kun on tarpeeksi alhaalla niin kädet paikallaan ja jalat seuraa. Niinkun mittarimato. Ja takaisin päin hypittiin vauhditonta pituushyppyä.
Pari minuutti ennen lopetusta alkoi huimata niin että siirryin vesipullolleni viimein. Ohjaaja oli koko ajan aivan ihana ja kannustava niinkuin kanssaliikkujanikin. Ne varmaan sääli minua :D Yksi kysyi lopussa, että uskallatko tulla uudelleen, en ollut ihan varma. Toisaalta missäpä sen kunnon kohenemisen paremmin näkisi kuin uudelleen menemisellä!
Zumba tuon rääkin jälkeen oli aikamoista sisäistä hekotusta.. ja vähän ulospäinkin. Reidet ei meinanneet totella ja koordinaatiokyky oli jo lomalla. Mutta hauskaahan sekin oli ja hikeä riitti! Vetäjä on aivan loistavan uskottava zumbalady, vaikka Thomas Ingman niminen onkin. Hyvä meininki!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aloittelija. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aloittelija. Näytä kaikki tekstit
perjantai 21. helmikuuta 2014
torstai 19. syyskuuta 2013
Aloitteleva pyöräilijä
Syksy on tullut ja syksy on energistä aikaa! Kaivoin siis kypärän ja pari vuotta varastossa pölyyntyneen fillarin yksi aamu aivan hetken mielijohteesta esiin ja pyöräilin töihin! Matkaa on reippaat 8 kilometriä. Tunne oli mahtava, otin oikein rauhallisesti alkuun etten hikoilisi hulluna töissä. Vaatetuskin oli aivan perus työvaatetus, otin sentään vaihtopaidan mukaan. Olen täällä Helsingissä asuessani jotenkin karsastanut mielettömissä merkkivaatteissa pyöräileviä ihmisiä jotka painattaa tuhatta ja sataa eikä viittoile mennessään. Itsehän en sellaiseen ärsyttävään kastiin liity!
Tai sitten... Ensimmäinen työmatkapyöräily oli mukavaa, selvisin yhdellä n. kilometrin eksymisreitillä ja töissä oli hyvä mieli ja reipas olo koko päivän. Neljältä pakkasin kimpsut ja lähdin takaisin kotiin - kaatosateessa! Puolessavälissä autotien viertä polkiessa muutamat autot roikivat lätäköstä vettä päälle oikein kunnolla ja ei tuntunu missään! Oikein hymyilytti kun oli jo niin märkä että ei mitään väliä! Pitkässä ylämäessä painoin ykkösvaihteella hissukseen piitkän autojonon ohitse kun ne ruuhkassa raukat seisoivat. Yksi rekkakin kiihdytti ylämäkeen paljon minua hitaammin, mikähän olisi parempi kannuste läskille liikkujalle, heh! Koin myös ihmeellistä yhteenkuuluvuutta muiden hullujen sateessa polkevien kanssa. Ne ennen niin ärsyttävät pyöräilijät tuntuivat katsovan vastaantullessa silmiin ja jakavan jotain mystistä tsemppiä. Ja minä olin kaikista ehkä ärsyttävin, en muistanut näyttää suuntaviittauksia ja pyöräkin heilui kapealla polkupyöräväylällä välillä reunalta reunalle.
Kotiin tullessa minua paleli ja takapuoleen sattui. Ajattelin että kyllä tämä saa vähäksi aikaa riittää, täytyy aloittaa kevyesti joten ensi viikolla uudelleen. Oli kuitenkin loppujen lopuksi ihana olo ja sain heti kuuman suihkun jälkeen aivan mahtavan hampurilaisaterian! (Ettei vaan kalorit jää miinukselle..) Herra O-nykyinen koti-isi oli loihtinut mahtavat hampurilaiset ja lankkuperunat, enkä edes kuvaa malttanut ottaa ennen ensipuraisua. Pikkuisen tumma sämpylä ei kuulkaa haitannut yhtään. Hampurilainen oli t ä y d e l l i n e n !
Tänä aamuna heräsin ihmeellisesti 20 minuuttia ennen kellon soittoa ja kuin automaattisesti katsoin ulos. Täydellinen pyöräilysää.. Eilisen sade ja reisien maitohapot oli jo unohtuneet ja kuin vahingossa pakkasin työvaatteet kassiin, otin suihkuvehkeet mukaan ja lähdin polkemaan: urheiluvaatteissa, kuin joku ärsyttävä tuhatta ja sataa painava pyöräilijä konsanaan :)
Tai sitten... Ensimmäinen työmatkapyöräily oli mukavaa, selvisin yhdellä n. kilometrin eksymisreitillä ja töissä oli hyvä mieli ja reipas olo koko päivän. Neljältä pakkasin kimpsut ja lähdin takaisin kotiin - kaatosateessa! Puolessavälissä autotien viertä polkiessa muutamat autot roikivat lätäköstä vettä päälle oikein kunnolla ja ei tuntunu missään! Oikein hymyilytti kun oli jo niin märkä että ei mitään väliä! Pitkässä ylämäessä painoin ykkösvaihteella hissukseen piitkän autojonon ohitse kun ne ruuhkassa raukat seisoivat. Yksi rekkakin kiihdytti ylämäkeen paljon minua hitaammin, mikähän olisi parempi kannuste läskille liikkujalle, heh! Koin myös ihmeellistä yhteenkuuluvuutta muiden hullujen sateessa polkevien kanssa. Ne ennen niin ärsyttävät pyöräilijät tuntuivat katsovan vastaantullessa silmiin ja jakavan jotain mystistä tsemppiä. Ja minä olin kaikista ehkä ärsyttävin, en muistanut näyttää suuntaviittauksia ja pyöräkin heilui kapealla polkupyöräväylällä välillä reunalta reunalle.
Kotiin tullessa minua paleli ja takapuoleen sattui. Ajattelin että kyllä tämä saa vähäksi aikaa riittää, täytyy aloittaa kevyesti joten ensi viikolla uudelleen. Oli kuitenkin loppujen lopuksi ihana olo ja sain heti kuuman suihkun jälkeen aivan mahtavan hampurilaisaterian! (Ettei vaan kalorit jää miinukselle..) Herra O-nykyinen koti-isi oli loihtinut mahtavat hampurilaiset ja lankkuperunat, enkä edes kuvaa malttanut ottaa ennen ensipuraisua. Pikkuisen tumma sämpylä ei kuulkaa haitannut yhtään. Hampurilainen oli t ä y d e l l i n e n !
Tänä aamuna heräsin ihmeellisesti 20 minuuttia ennen kellon soittoa ja kuin automaattisesti katsoin ulos. Täydellinen pyöräilysää.. Eilisen sade ja reisien maitohapot oli jo unohtuneet ja kuin vahingossa pakkasin työvaatteet kassiin, otin suihkuvehkeet mukaan ja lähdin polkemaan: urheiluvaatteissa, kuin joku ärsyttävä tuhatta ja sataa painava pyöräilijä konsanaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


