Näytetään tekstit, joissa on tunniste urheilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste urheilu. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. kesäkuuta 2014

Vantaanjoen rannoilla

Järkytyin juuri missä ihmeen kuplassa olen elänyt nämä vuodet Helsingissä. Miten en ole koskaan aiemmin nähnyt mitä kaikkea kaunista täältä löytyy!?

Turvaistuin pyöräntarakalle taisi olla tämän kevään ehdottomasti paras kirppariostos. Sillä on ollut käyttöä jo vaikka kuinka paljon vaikka ehkä hieman ajattelin että näinköhän jää käyttämättä.. eihän me käydä koskaan missään. Mutta mikälie kesäpörriäinen on saanut oikein innostumaan pyöräretkistä eri paikkoihin. Mitä kauemmas, sen hauskempaa!


Olin pitänyt töissä korvat höröllään kun puhuttiin leikkipuistoista. Yhdellä uimarannalla oli kuulema lasten leikkitelineiden lisäksi aikuisille kuntoiluvälineitä! Kuulosti loistavalta joten kun polkasin pyörällä pitkän työpäivän jälkeen kotiin niin nappasin neidin kyytiin ja taas mentiin! Kilometrejä kertyi tälle päivälle yhteensä ehkä n. 24. Ihan hyvä saldo. Ja energiaa piisaa vielä kirjoittamiseenkin. Energia taitaa lisääntyä sitä mukaan mitä sitä tuhlaa. Kovin epäjohdonmukaista..

En tarkalleen tiennyt minne olemme menossa, mutta ilma oli ihana niin ei paljon huolettanut vaikka ajaisimme harhaan. Joen vartta oli myös suht. helppo seurata, heh. Katselin matkalla että vastarannalla näkyi jokin uimaranta ja pari keinua joten ajattelin sen olevan tuo kuulemani. Siltaa ei kuitenkaan näkynyt joten jatkoimme matkaa etsimään joenylityspaikkaa. 


Hiekkatie muuttui asfaltiksi ja melkein henki salpautui ajatellessa että jotkut onnelliset asuvat noin kauniissa ympäristössä..  keskellä "harmaata" Helsinkiä, niinkuin olen sen mielessäni kuvittanut. Ihastellessani kesäistä kujaa avautui yhtäkkiä eteeni uimaranta telineineen ja kuntoiluvälineineen! Ei se ollutkaan se aiempi vastarannalla, (joka myöhemmin osoittautui Pakilan uimarannaksi) vaan tämä, siitä ei ollut epäilystäkään. Kyltistä luin että olimme nyt Tapaninvainion uimarannalla.





Neiti sai juosta hiekalla ja kiipeillä telineissä. Harmikseni telineet oli kuitenkin vähän isommille lapsille ja en päässyt kokeilemaan kunnolla kuntoiluvälineitä kun piti vahtiä ettei pieni marakatti tipahda parin metrin korkeudesta. Yhdessä treenailimmekin jalkaprässillä ja kaikenmaailman heilureilla. Aika loistopaikka! Rintalihasliikeet jäi vähän vajaammiksi, laitoin telineeseen liian ison painon..;)

Takaisin poljimme joen toista reunaa pitkin. Mahtavat maisemat sielläkin. Ensin vieressä laukkasi pari hevosta, yhtäkkiä hiekkatie kulki ihanan synkän kuusimetsän sisällä ja välillä taas ihan mielikuvitussademetsässä. Oikein pakahdutti päästä keskelle luontoa liikkumaan. Onneksi tämä Helsinki-kuvani alkaa viimein kirkastua.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Uudet Asicset eli Pinkit Popot

No nyt kelpaa!

Olen saanut tsemppiä taas ikuisuusprojektiini.. miksikä sitä nyt tänä päivänä saakaan kutsua.. laihdutus? Ei. Elämäntapamuutos? Ei. No jokatapauksessa ne valinnat mitä teen voivat pienentää minua. Ja uskokaa kun sanon, vähempikin riittäisi!!

Askel (tai mielummin tuhansia ja taas tuhansia) kohti tuota pienempää minuutta oli hankkia uudet popot. Edellisellä suunnistusreissulla tuskissani päätin että vanhat on aikansa eläneet ja ne saivat vielä metsän jäljiltä lämpimänä siirron paremmille lenkkimaastoille kaatopaikan sulotuoksuihin.

Kysyin nopeasti vinkkejä mistä popot kannattaisi ostaa, mutta kuten tavallista, kävelin kaikessa helppoudessa Prismaan. Ja sieltähän nämä uudet suloisuudet tarttui mukaan. Pinkit. Ihanat! Ensin ajattelin kovasti taistella vastaan tätä neonvärimuotia, mutta onhan se totta, että kun tuollainen väri vilahtaa joka askeleella silmäkulmassa niin siitä tulee hyvälle mielelle!

Prisman lenkkarihyllyllä asetin katseeni juuri niihin joissa luki aloittelevalle juoksijalle. Sopi mainiosti. Ja aloitin sovittelun keskihintaisista. Ensimmäiset oli parhaat. Sekin sopii. En jaksa kauheasti viettää aikaa sovittelemassa yhtään mitään. Ne oikeat kyllä tunnistaa. Ensimmäinen juoksulenkki on vielä edessä, mutta näitä ihanuuksia on jo ulkoilutettu useasti. Myös maata vasten, vaikka kuva antaa hieman erilaisen käsityksen.

Asics Patriot 6 Naisten juoksujalkine


perjantai 21. helmikuuta 2014

Mäkelänrinne Teho & Taito

Uuts auts uuts auts..

Toinen hiihtolomapäiväni perheettä: Suunnistin takaisin jumppaamaan. Edellispäivän joogailut tuntui antaneen kovasti energiaa. Meinasin ensin mennä zumbaan ja uudelleen joogaan, mutta koska olisin joutunut odotella puolisen tuntia siinä välissä niin päätinkin suunnistaa kokeilemaan jotain uutta. Teho&Taito tuntia. Tietämättä täysin mihin joudun..

Ensinnäkin en ollut huomannut, että se on HOT tunti, eli siellä allasosaston puolella, kuumassa kosteassa ilmassa. Ajattelin että menen puolentunnin lämmittelyyn ennen Zumbaa.. auta armias.. kyllä lämmittikin!

Sisään astuessani huomasin muiden olevan hoikkia ja lihaksikkaita :D Ja jokainen heistä näki minut varmasti eksyneenä pallerona, kun vielä niin somasti myöhästyin. Alkuverryttely oli juoksua ympäriinsä! Olin kauhuissani huomatessani ettei tämä ollut sellainen "takarivissä vähän löysemmin" tunti, vaan kaikki oli sekaisin! Juoksu tuntui jo rankalta, koska lie sellaista tehnyt viimeksi, mutta sitten alettiin laukkaamaan! Laukka-askeleita ottaessa todellakin tunsin oman painoni! Ihan kun maa olisi alkanut vetää minua puoleensa!! Heh heh.

Alkurääkin jälkeen ohjaaja Henna Raatikainen esitteli kolme pistettä, joissa jokaisessa oli kaksi liikettä joita tehtäisiin 5 minuuttia vuorotellen. Sitten minuutin tauko ja seuraavalle pisteelle. Ja siitä se rääkki sitten vasta alkoi. Laukka-askeleet oli todellakin vaan alkulämmittelyä!

Pisteillä oli mukavaa pikku puurtamista, aloitin 8kg kahvakuulan vedolla vuorotellen käsipainon kanssa taakse keinunnan kanssa, eli siis matolle selälleen käsipainon kanssa ja jalat pään yli ja ylös hypyllä ja käsipaino ilmaan.. Toisessa pisteessä käärityn jumppamaton päällä yhdellä jalalla tasapainoiteltiin kyykkyjä ja sen kanssa vuorotellen jalat seinälle lantion korkeudelta, kädet maassa lankkuasennossa ja läpyteltiin vuorokäsin vastakkaista olkapäätä. Kolmas rääkki oli jalat ja kädet maassa kävelyä salin poikki niin että ensin meni kädet ja jalat pysyi paikallaan ja sitten kun on tarpeeksi alhaalla niin kädet paikallaan ja jalat seuraa. Niinkun mittarimato. Ja takaisin päin hypittiin vauhditonta pituushyppyä.

Pari minuutti ennen lopetusta alkoi huimata niin että siirryin vesipullolleni viimein. Ohjaaja oli koko ajan aivan ihana ja kannustava niinkuin kanssaliikkujanikin. Ne varmaan sääli minua :D Yksi kysyi lopussa, että uskallatko tulla uudelleen, en ollut ihan varma. Toisaalta missäpä sen kunnon kohenemisen paremmin näkisi kuin uudelleen menemisellä!

Zumba tuon rääkin jälkeen oli aikamoista sisäistä hekotusta.. ja vähän ulospäinkin. Reidet ei meinanneet totella ja koordinaatiokyky oli jo lomalla. Mutta hauskaahan sekin oli ja hikeä riitti! Vetäjä on aivan loistavan uskottava zumbalady, vaikka Thomas Ingman niminen onkin. Hyvä meininki!