Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kesätukka(/turkki)

Ennen
Jälkeen
Karvarouvan silmät kiiluivat inhosta kun otin esiin Moserin, eli trimmauskoneen pääsiäisen jälkimainigeissa. Jos kerran kesärajoituksetkin tulevat hiljalleen liikenteeseen, on karvarouvan aika päästä talviturkistaan.

Toipenpide itsessään on kivuton, mutta siinä joutuu seisomaan paikoillaan höösättävänä, joten se ei kuulu karvarouvan lempipuuhiin. Ja lopputuloskin oli taas kalju. Paitsi rouvan säärikarvat ja parta säilytettiin. Pari viikkoa ja taas on rouva valkoisen ihanan karvan peitossa, siihen saakka puetaan ulos pooloneule ja pienellä tuhisijalla on lupa tulla peiton alle nukkumaan.
Käääk!
Ehkä lämmitetään rouvalle myös sauna, jälkilöylyissä lauteilla makailu kun kuuluu hänen lempipuuhiinsa, heti syömisen jälkeen.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Normipäivä

Tänään(kin) oli tosi kylmä päivä ulkona. On kuulema kylmin maaliskuu 50 vuoteen. Eli kun vuosien päästä alkaa ketuttamaan kevään odottaminen niin voinee ajatella, että pahempaakin on koettu. Oli kuitenkin mukavaa, ulkona oltiin pariin otteeseen hytisemässä (ei enää ikinä asumaan mäen päälle meren läheisyyteen..)  ja toisella kerralla jopa 2,5 tuntia. Ulkoilun kesto näyttää olevan suoraan verrannollinen nukutukseen kestävään aikaan. Uni tuli pikkuiselle paljon nopeammin kuin yleensä.
Klo 20:40 alkoi siis äidin oma aika. Jos se on huonon äidin merkki, että tämä kyseinen hetki on top 3 sijalla päivässä niin luulenpa ettei hyviä äitejä olekaan.


Etsi koira

Ikävä on vähän sellasia aikoja kun pystyi katomaan televisiosta mitä halusi ja milloin halusi. Se aika on ainakin vuosikausiksi ohi. Tai hetkeksi. Vuodet taitaa vieriä nykyään ihan hetkessä (vaikka kevään tulo kestääkin ikuisuuden). Huomasin aiemmin viikolla, että digiboksimme kovalevy alkaa turpoamaan niin, ettei enää lisää tallennuksia mahdu. Itselleni nousi kylmä hiki, koska toinen elämäni on Emmerdalessa pikkuneidin nukkumaan menon jälkeen ja luonnollisestikaan mikään ei saa vaikuttaa automaattitallennukseen kyseisen sarjan kohdalla. Maailmani saattaa luhistua jos en saa joka päiväistä emmerdale annosta.. tai ainakin luulen niin.

Ukkelini ja pikkuneiti ovat osaltaan tukkineet digiboksia, ukkelillani on hurjat määrät eri musiikkiohjelmia joita ei saa poistaa vaikka ne on nähty (luopumisen tuskaa). Pikkuneiti taas vaatii monta kertaa päivässä "muumi lisää" joten digiboksi laulaa joka aamu pikkukakkosen aikaan.  Itse aloin jostain syystä kirjoittaa blogia (!) joka on vienyt kummasti tv-aikaa. Jouduin siis osaltani karsimaan hömppää pois elämästä. Ensimmäinen joka lähti oli huippumalli haussa. Itsehän olen varsinainen pallero, joten ihmettelen miten jaksan tuijottaa kyseistä sarjaa. No, en tuijota enää. Toinen, joka hieman kirpaisi oli NCIS.. Gibbsiä tulee ikävä, mutta televisiossa pyöri sekaisin jo niin monta tuotantokautta etten edes tiedä mitä olen nähnyt ja mitä en. Ehkä rikossarjat ja murhatkin on nyt nähty. House ja kosto jäi, ne eivät jää lojumaan kovalevylle. Ja tietenkin emmerdale.. Se ansaitsenee ihan oman tarinansa! Ja nyt on aikaa kirjoittaa.

Valkoinen salama

Meidän ensimmäinen vauvamme on siis valkoinen snautseri. Melkoisen hidas ja karvainen se on salamaksi, mutta iski sydämiin aivan yhtä lujaa. Karvakuonomme muutti 8 viikkoisena perheeseemme  vuonna 2005. Nyt neiti karvainen on siis jo yli seitsemänvuotias arvokas rouva.

Karvarouva on aiemmin saanut paljon huomiota osakseen. On käyty trimmauksessa ja näyttelyssä. Aloitimme (ja lopetimme) kansainvälisestä koiranäyttelystä ja olimme todella pihalla mitä siellä piti tehdä. No, mutta sijoituimme neljänneksi omassa ryhmässämme, mikä se lienikään. Match showssa kävimme myös kerran vai kaksi, mutta huonolla menestyksellä. Mutta tulipahan kokeiltua. Agility oli mainiota ja kävimme muutaman kerran jopa epävirallisissa kilpailuissa ja nautimme molemmat. Myöhemmin pahoinvointini ja potkiva vatsani sivuutti agilityn ja karvarouva parka on menettänyt paljon huomiota entisestä.  Agilityn otan kyllä ensimmäisenä takaisin harrastukseksi, kun.. sitten kun.. on taas aikaa..

Nyt karvarouva antaa aamuisin suukkoja pikkuneidille ja iltapäivisin näyttää hampaita. Saamme olla varuillamme jos pikkuneiti pääsee liian lähelle varsinkin ahdistavassa paikassa. Se oli aiemmin todella rauhallinen ja säyseä tapaus, nykyään vaatii kovaäänisesti arvostusta vastaantulevilta koirilta. Tätä varten namipalat on palannut lenkeille, aivan niin kuin pentuna. Onneksi se on maailman ahnein koira mielestämme, ja nappulat voittavat räkyttämisen mennen tullen. Harmi että yksin kotiin jäädessä maistuu myös mikä tahansa ulottuville jäänyt syötävä, esimerkiksi likaiset vaipat (yök!) tai jopa käsilaukun vetoketju aukeaa jos siellä tuoksuu eväsbanaani.

Nakupelle
Vaikka snautserit yleensä nypitään karvoistaan, niin meillä näyttelyuran jäätyä alettiin karvarouvaa ajella trimmauskoneella sen nopeuden vuoksi. Nyppiminen kuulostaa karskilta, mutta ei hätää, karva irtoaa kasvettuaan tarpeeksi pitkäksi ihan helposti nyppäsemällä, se vaan kestää tuntikausia. Snautserit ovat vain vähän allergisoiva koirarotu, koska karvoja ei irtoa eli karvojen mukana ei irtoa allergisoivaa hilsettä. Ajeltu karva hieman pehmenee verrattuna nypittyyn, joten se ei ole enää näyttelykelpoista.. kai. Väliäkö tuolla, näyttelyitä on hankala arvostaa kun niin monet rodut ovat sairaalloisia ylijalostamisesta johtuen. 

Karvarouvan lempipuuhaa on kuonon työntäminen käden alle, vaatien rapsutusta. Sallittakoon se hänelle.

On karvarouvalla nautintoakin tullut pikkuneidin saapumisesta. Kuvitelkaapa 1,5 vuotias harjoittelemaan syömistä ja vielä monta kertaa päivässä. Karvaiselle otuksellekin nääs herkkuja tipahtelee. Ja aterioinnin lopuksi minäkin saan nauttia huutamalla "saa ottaa" ja pikkuinen iloinen siivooja hyökkää paikalle! Ja kaikki voittaa.

Karvakasa