torstai 17. heinäkuuta 2014

Harjupaviljonki Heinolassa. Aivan ihana vohvelikahvila.

Semikauniina kesäpäivänä ajelimme mökiltä kerrankin johonkin muuallekin käymään. Yleensä jumiudumme samoihin kaavoihin, mutta nyt oli tarve liikkua. Suunnistimme n. 30km päähän Heinolan harjupaviljonkiin lounaalle. Oi ja mikä paikka se onkaan..



Makea Barokki-vohveli
  Kana-vuohenjuusto vohveli
 

Kerran aiemminkin täällä vierailtiin ja erityisesti mieleen jäi lasten oma leikkinurkkaus, kahvila murunen. Siellä jaksoi pikkuneiti keittää kahvia kauan ja leipoa sekä tarjoilla kakkuja. Ihan ehdoton paikka pienen ihmisen kanssa! 


Myös ympäristössä on katseltavaa, rohkeimmat voi ylittää Heinolan rautatiesillan josta maisemia voi ihailla myös sillan parrujen välistä.. kääk.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kahveissako eroja? Pitihän se kokeilla La Torrefazione:ssa.

Kävin tänään kahvilla. Olin kuullut huhua että täältä saa hyvää kahvia, vailla suuria odotuksia kävelin sisään kun satuin huomaamaan kahvilan Aleksanterinkadulla Helsingin keskustassa ja tarvitsin aamiaista.




Tykästyin kahvilan ruutulattiaan ja siistiin olemukseen heti ensinäkemältä. Vielä hieman hävettää kulkea kuvia ottamassa yksinään, joten tuloksena hieman vauhdissa tärähtänyt kuva. Suloisesta ympäristöstä aiheutuen kahvi-ennakkoluuloni vähän karisi, mutta ei kovin paljoa. Onhan noita nättejä kahviloita, mutta minusta Esson Juhla Mokkakin on ihan jees ja ihme tyypit nillittää kahvilaatujen kanssa. Ihan kun niissä olisi jotain eroja! Ja jos jotain on niin yleensä "hienommat kahvit" on niitä kitkeriä ja liian tummia.

Ja sitten maistoin.


Pakko myöntää. Cappuccinoksi aika hitsin hyvä. Ei ollenkaan kitkerä, ei kaivannut yhtään sokeria tai maitoa joita tavan sokos-kahviloissa aina joutuu lisäilemään.. ja kuka ihme tuollaisen kukka-peniksenkin viitsi vaahdosta askarrella? Heh, anteeksi. Eli siis tyytyväinen olin tähän kokeiluun. Myös ciapatta maistui tomaatti, vuohenjuusto, rucola, pesto täytteisenä erittäin tuoreelta ja raikkaalta (voiko noin sanoa sämpylästä.. kyseisestä voi). Tässä kahvilassa voisin uskaltautua vaikka jopa kokeilemaan sitä kamalaa mustaa espresso-myrkkyäkin joskus! Onneksi otin cappuccinoani ison kupin, pienempi olisi jäänyt kolottamaan makoisaa kahvihammasta. Kyllä, olen myyty. Nam.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Maanantain manausta

Tänään on niin maanantai. Todella todella maanantai.

Aloitin äsken kirjoittamaan blogitekstiä. Sitten en saanut yhtään riviä tekstiä aikaiseksi, mutta blogger tietenkin tallensi yhden tekstin ilman otsikkoa. Merkitsin asetuksissa täpän tekstin eteen ja painoin poista. Samalla sekunnilla näin silmäkulmasta toisenkin täpän! Ja niin meni Koukuttunut pyöräilyyn -postaus sen siliäntien bittiavaruuteen!!

Voihan VOIMASANA!!


Olisko vinkkiä millä poistettuja tekstejä saisi takaisin.. snif. Ei varmaan ole? No, saanpahan kirjoittaa uuden postauksen pyöräilystä lähiaikoina. Onhan se edelleen yhtä mukavaa.

  
Sadepäivän kirkkaita värejä



maanantai 23. kesäkuuta 2014

Suurien tunteiden juhannus 2014

Juhannus 2014. Se on nyt ohi. Pari ystävien täyteistä päivää oli aivan täydellistä. Juhannus oli täynnä suuria tunteita, keskusteluja ja päätöksiä.


Päivät kuluiva pelaten, keskustellen ja nauraen. Erityisesti suosittelen tarpeeksi helppoa ja hauskaa peliä: Catergories! Ja toinen aivan loistoidea oli karkkisushit! Kukas muukaan kun Huli oli sen idean takana! Niiden tekeminen oli todella hauskaa näpertelyä ja syöminen myös, vaikka ne olikin niin hienoja, ettei meinannu raaskia syödä.


Kahden päivän loistavan seuran, ruuan ja namisushien jälkeen oli jo ikävä pientä neitiä ja ennen niin valkoista karvakuonoa.. onneksi saimme kalliin toimituksen suoraan mökille "jatkoille".

Vähän on jo ikävä juhannusta ja haikea olo kun sitä miettii. Heittäytyminen tuohon kylmään järveen oli kai vain ennakkoa tulevasta muutosten vuodesta, mutta toivotaan että ensi juhannuksena vedet ovat jo lämpimämmät!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Elämän (lyhyen aikavälin) tarkoitus

Saattaa kuulostaa hullulta, mutta tajusin vasta että elämässähän pitäisi olla jotain konkreettisia päämääriä! No hullultahan se kuulostaa, mutta aivan mielettömän hieno tunne että tuo ajatus on nyt viimein oikein sisäistynyt
pieniin aivoihini.

Mikä siinä onkin että joskus jutellessa aivot kyllä käsittävät asioita, mutta ne ei loksahda juuri sinne oikeaan sisäistämisen kanavaan.. ja toisinaan, kuten nyt itselläni, jos vaikka keskustelukumppani on vaikkapa uusi tuttavuus niin aivot ei lykkääkään ajatusta sinne "tästä ollaan ihan oikeasti innoissaan mutta unohdetaan samantien"-osioon, vaan ne eksyvät vahingossa jotain uutta väylää pitkin "AHAA"-osioon!

Minun AHAA - aivolohkoon on viimein nyt sitten eksynyt ajatukset pienemmästä minusta sekä oma asunto. Niihin pitää nyt tehdä konkreettiset suunnitelmat miten ne toteutan. Pienempi minä - homma on lähtenyt jo vuodenvaihteessa käyntiin siitä todisteena puuttuu kahdeksan kiloa. Ei kovin pitävä todistusaineisto, koska niitä ei enää ole, heh. Mutta projekti jatkuu samalla tohinalla. Päämääränä voisin sanoa vaikka vielä kaksitoista lisää. Siinä se. Suunnitelma valmis ja sitä kohti mennään!

Toinen, se oma asunto. Siinä tarvitseekin jo vähän enemmän pohdintaa. Aina kun olen alkanut ajatella asuntosäästämistä, ensimmäisenä kaadun ASP-tilin harmitukseen. (ASP-asuntosäästötili on suunnattu 18-30 vuotiaille ensiasunnonostajille) Miksi en aloittanut aiemmin. Hyvä kysymys, mutta ei ole vastausta. No, jos tällä kertaa vaan unohtaisi sen ja menisi eteenpäin omillaan. Seuraava ajatus on etelänmatkat.. mutta ei niitä ole tähänkään mennessä onnistuttu toteuttamaan. Se vaatisi varmaankin innokkaan matkakumppanin jota ei kyllä löydy. No mutta, taas yksi ongelma selätetty.


Nykyisestä asumisoikeusasunnosta on kertynyt pieni pesämuna myös omaa asuntoa ajatellen. Eli säästöjä on hieman valmiina, mutta niitä varmaankin tarvitsee alkaa kerryttää enemmän. Jos palkkapäivänä tililtä häviääkin viidenkympin sijaan 150e niin sittenhän sitä vaan elää sen pelivaran mukaisesti enempää ajattelematta asiaa. Pitääkin tarkistaa säästötilille menevät summat vielä uudelleen. Ja kaipa olisi taas aika ottaa käyttöön excel-taulukko. Mikä olisi helpompaa kuin merkitä ostot ylös ja kun pankille niitä lainaa varten tarvitsee laskea niin ei tarvitsisi arvailla mitään. Olisikohan yksityishenkilöille mitään tallaista ilmaista palvelua olemassa? OP:llä ainakin jonkilainen maksullinen versio on, mutta tässähän aletaan säästää! Mielummin väännän sitten alkeellisen excelin itse kuin maksan.

Sitten vielä pieni unelma loppuun. Tukholman risteily Commodore-luokassa sopuhintaan... Idea on syntynyt.




maanantai 16. kesäkuuta 2014

Häähulinaa Laulumajassa Tampereella

Tänään herätyskello soitti klo 5:30. Liian aikaisin! Takana on loistava viikonloppu ihanien ystävien hääjuhlassa. Onneksi muisto loistavista juhlista ja upeista ihmisistä piristää tätä väsynyttä maanantaiaamua. Hullun aikainen herätyspiippaus johtui siitä, että heräsin vahingossa Kouvolasta ja piti ehtiä klo 6:22 lähtevään junaan.Tai no, ei se ihan vahinko ollut.. illalla vaan ottaessani torkut klo 18-19:20 en enää jaksanut ajatellakaan kotiin (siivoamaan) lähtöä. Ja koska Herra O:n keikkojen vuoksi pikkuneiti jäi mummilaan nukkumaan ja palaa vasta keskiviikkona kotiin niin en malttanut viettä hetkeäkään ylimääräistä sekuntia poissa neidin luota. Ikävä on jo kova.


No mutta itse häihin! Koko aamun satoi vettä ja kun porhalsimme taksilla kirkon pihaan niin aurinko paistoi kirkkaana! Loistaville ihmisille loistava sää! Minua ja Herra O:ta molempia jännitti paljon. Olimme avioliittoon vihkimisen jälkeen vuorossa lauluesityksen muodossa.  Herra O. säesti flyygelillä laulamani Romanssi-kappaleen. Hyvin se lopulta meni ja pystyimme lopulta rentoutumaan ja aloittaman ilakoinnin.


Päätön pukeutuja


Laulumajassa mahtui hyvin 80 vierasta ruokailemaan. Illemmalla osa pöydistä siirrettiin pois tieltä. Me saimme istua tuoreen avioparin vieressä paraatipaikalla, mikä kunnia! Alakerrasta löytyi wc:t (yksi oli myös yläkerrassa) ja ruoka haettiin erillisestä huoneesta eteisen läpi kulkien. Tuo pieni kävelymatka ei kyllä haitannut yhtään ja hälinä sekä jonokin samalla siirtyi muualle ruokailutilasta. Ruuat toimitti pitopalvelu Vallesmanni ja kyllä täytyy kehua! Tarjolla oli kokonainen sika joka todella suli suussa. Söpö possu parka, toivottavasti sillä oli hyvä elämä. Ainakin loppu oli arvokas :D Olen kyllä nyt jälkeenpäin miettinyt että missä sen possun luut oli..? Kokki vaan kaivoi pelkkää lihaa sieltä sisältä. No, ehkä tämä vielä joskus selviää. Kaikkea sitä jääkin päähän pohdittavaksi. Kakku oli valkosuklaa-lime juustokakku, nam! Onneksi häissä ei tarvitse laskea kaloreita.


Juhlat oli täynnä iloa ja koskettavia puheita. Olipa ihana kun sai viimein tillittää morsiamen mukana herkille puheille.. kirkossa piti vain keskittyä laulun jännittämiseen, silloin ei parane itkeä! (Kerran kanttori joutui laulamaan ensimmäisen säkeistön Enkeli-laulusta kun minä vaan ulvoin! Trauman paikka. Onneksi sain kasattua itseni toiseen säkeistöön)

Loppuiltana tuli hypittyä ladymäisesti tasajalkaa bändin soittaessa viimeistä settiään ja meikäläisethän on tietenkin jatkoilla loppuun saakka. Jatkopaikaksi valikoitui Hullu Poro ja sen muutaman virkistävän yöunitunnin nukuimme Cumulus Koskipuistossa. Ihanaa oli myös se, että hääpari ja monet vieraista majoittuivat samaisessa hotellissa ja aamiaisella sai vertailla olotiloja. Itsehän toki olin pirteä ja huoliteltu heti aamusta! :D