Näytetään tekstit, joissa on tunniste HFK. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste HFK. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kuninkaalliset häät



Edelleenkin ihmeellinen kesäaloitus -"mielen matalapaine" on ollut valloillaan, mutta koitanpa poistaa sitä kirjoittamalla taas pitkästä aikaa. Viikonloppuna harmitti myös se kun en nähnyt kuin alun prinsessa Madeleinen häistä, mutta ehkä tämän päiväinen tapahtuma vähän helpotti.. hmmm...


 Kuva: https://www.facebook.com/kuninkaallisethaat
Tänään pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä, Helsingin vanhan kirkon parvelta, miten suoraa tv-ohjelmaa tehdään. Olimme Helsingin Filharmonisen kuoron kanssa esiintymässä Nelosen Kuninkaalliset häät -ohjelmassa. Tänään toisensa saivat Alexandra Procopé ja Anton Sonin.

Kuoro ei todellakaan ollut tässä ohjelmassa pääosassa, mutta tuotantoyhtiön ei olisi tarvinnut sitä ihan niin suoraan osoittaa. Tai olla osoittamatta. Kuoron saapuessa paikalle kukaan ei tullut ohjeistamaan minne menemme, ei kukaan tullut toivottamaan tervetulleiksi tai kertomaan miten homma toimii. Kaikilla oli kiire mikkeineen ja kuulokkeineen säntäillä eri suuntiin. Lisäksi muutamaa päivää ennen esitystä oli kuorolle ilmoitettu, että harjoittelemamme toinen kappele "Terve vihityille" ei mahdukaan ohjelma-aikaan, ja tämäkö ei ollut tiedossa aiemmin kuin viime tipassa..? Lauloimme siis kuoron osuudeltaan kahden sivun mittaisen Handelin Zadok the Priest pätkän sekä yhden virren yleisön kanssa. Olimme näreissämme. Kuoro kun lähtee esiintymään se ihan oikeasti haluaisi myös esiintyä! No, he siinä hävisivät, olimmehan kuuluttajienkin mukaan paras kuoro tähän mennessä esitetyistä ohjelmista. Tätä pätkäesitystä varten olimme paikalla jo 4 tuntia ennen kuvauksien alkua harjoittelemassa. Ohjelma on katsottavissa ruutu.fi palvelussa pari viikkoa, meidän osuus alkaa suunnilleen kohdasta 19:40. Lempi juonto-osuuteni on kohdassa 19:50 - "No oho".

Odotin kovasti vierailevaa esiintyjää, joka laulaa hääparille avioliittoon siunaamisen jälkeen. Vierailijoina ovat olleet mm. Saara Aalto, Tarja Turunen ja Antti Railio. Tällä kertaa oli esiintyjänä minulle tuntematon laulaja Hannu Jurmu. Hän aiheutti jopa vatsanpohjassa perhosia suoran lähetyksen aikana, koska ei kenraaliharjoituksessa muistanut esittämänsä "Sua vain yli kaiken mä rakastan" kappaleen sanoja! Kuka sankaritenori tulee laulamaan kaikille tuttua laulua televisiohäihin eikä opettele sanoja? Huh huh. Onneksi tv-kameroiden edessä sanat muistuivat mieleen, yhtä pientä takeltelua lukuunottamatta.

Sisällä kirkossa oli pientä hälinää aina kun haastattelijat siirtyivät ulos ja taas kun kuninkaallisten häiden teemamusiikki kilahti, hiljeni kirkossa. Kameroiden takana viiletti tuotantohenkilökuntaa, alttarilla kulki väkeä joka välissä siihen saakka kun morsiuspari saapui ja sen jälkeen parvella ollessa viereisestä huoneesta kuului läpi juontajien kommentointi. Ainakaan vieraille ei varmasti jäänyt rauhallisten ja intiimien häiden tuntua, sen verran liikettä piisasi noin kulissien takana. Toivottavasti itse hääparille tilaisuus oli ikimuistoinen!

No niin, niinkuin rivieni välistä voi lukea, en oikein osaa arvostaa tätä hienoa ohjelmaa.. Madeleinen häät olisivat olleet kuitenkin ihan oikeat kuninkaalliset häät. Olihan tuolla hauska olla ja katsella, mutta eipä kyseistä ohjelmaa tule muutoin televisiosta tuijotettua. Toivotaan nyt kuitenkin että kuoromme sai paljon hyvää mainetta, sen se ansaisee!






perjantai 12. huhtikuuta 2013

Musiikki-vapaa-ilta

Ooppera jäi, korkeakulttuuria pelkäävät ystäväni eivät uskaltautuneet kukaan mukaan! Ei vaan, sain kyllä seuraa, mutta päivämäärä oli huono, joten päädyin vähän lyhyempään konserttiin tällä kertaa. Kivempi mennä itsekseen sellaiseen konserttiin jossa ei ole yksin vietettävää väliaikaa. Nautin ensin täysin rinnoin vapaudesta laahustaa pitkin katuja ihan niin rauhassa kun vain huvittaa ja löysin itseni yhden sushiaterian, shoppailun ja kilometrien tallustelun jälkeen Uspenskin katedraalista kauppatorin liepeiltä. Koskaan en ole aiemmin tuolle kukkulalle kiivennyt ja oli sieltä hienot näkymät. Sitten seuraa kysymys itselle; miksi kamera ei ollut mukana?

Teos jota menin kuuntelemaan, on Vigilia (lat. yövartio), ortodoksisen kirkon ehtoo- ja aamupalveluksesta sekä ensimmäisestä hetkestä koostuva (öinen) juhlapalvelus, joka edeltää sunnuntain tai kirkollisen juhlapäivän liturgiaa. - selvennys lainattu Ortodoksi.net sivulta. Sergei RahmaninovinVigilia kuuluu myös Helsingin Filharmonisen kuoron ohjelmistoon, joten sitä pääsen mahdollisesti laulamaan joskus itsekin. Mikä onkaan parempi tapa tutustua oman kuoron ohjelmistoon kun kuunnella se alusta loppuun ja vielä oman kuoronjohtajan, Dani Juris, johtamana. Esiintyvät kuorot olivat tällä kertaa Kamarikuorot Kaamos ja Addictio.

Konsertti alkoi ikävästi kännykän kalenterimuistutus äänellä yleisöstä (!). Niin noloa. Mutta johtaja kärsivällisesti (l. pakotettuna) odotti kunnes viimeinenkin muistutusääni oli kilkahtanut ennen aloitusta. Musiikki kun alkoi niin kyllä sitä jähmettyi kuuntelemaan. Hämmästyin kun kuoro todella kuulosti siltä, että äänet sekoittuisivat yhdeksi massaksi. Ihan kun yleisön ja kuoron välissä olisi pehmeä sametti.. hmm.. en osaa paremmin kuvailla. Täydellinen kontrasti tuli siitä kun kaksi solistia kuulosti "terävämmältä" ja läpäisi tuon kalvon tullen äänellään enemmän esiin. Siinä oli mahtava tasapaino. Aivan lopuksi olisin niin toivonut säveltäjältä ylimääräistä "helppoa" tahtia.  Loppu vaikutti haastavalta, vaikealla korkeudella pitkiä säveliä ja harmillisesti vireys ja äänen värit eivät kestäneet täydellisinä aivan viimeiseen säveleen. Kuoron hiljaisten osien intensiivisyys ja harmonia olivat kuitenkin vaikuttavia koko teoksen ajan. Voi kunpa osaisin kuvailla esitystä hienoilla termeillä ja kuvaavasti. Suosittelen mielummin tulemaan kuuntelemaan seuraavalla kerralla itse, ehkäpä HFK:n esittämänä!

Olisi kauniista musiikista innostuneena tehnyt mieli itse laulaa koko ilta kotona, mutta kello on jo liian myöhä. Olisipa omakotitalo! Onnistuneen vapaailta nro 1:sen kunniaksi nautin siis kuohuvan lasillisen Lambruskoa Voice of Finlandin säestyksellä.





perjantai 15. maaliskuuta 2013

Musiikki vinkkejä perjantai-iltaan!



Aiemmin mainitsin että musiikki kuuluu elämääni isona osana. Yksi osa tuota musiikkiharrastustani on Helsingin Filharmoninen kuoro . Perjantaina eli huomenna/tänään 15.3.2013 Helsingin Kallion kirkossa olevassa konsertissa HFK laulaa erilaisia A cappella kappaleita klo 19 alkaen. A cappella tarkoittaa siis laulamista ilman säestystä.  Kirkoissa akustiikka on upeaa ja kuoron sointi pääsee oikeuksiinsa. Se on haastavaa, mutta palkitsevaa. Esitämme mm. seuraavat kappaleet:

Jaakko Mäntyjärvi: Richte mich, Gott
Einojuhani Rautavaara: Herran rukous
William H. Harris: Faire is the heaven
Jean Sibelius: Soi kiitokseksi Luojan

Ehdoton suosikkini on kaksoiskuorona laulettava Faire is the Heaven.  Kaikki konsertissa esitettävät kappaleet olivat minulle ennestään tuntemattomia, joten kova homma on ollut harjoitella, mutta laulaminen yleisölle on yksinkertaisesti kaiken vaivan arvoista. Tällainen hengellinen kuoromusiikki on minulle myös vielä kovin tuntematonta aluetta ja toivon ettei se säikäytä yleisöä. Kuorojen tehtävä ei ole saarnata, vaan laulaa uskomattoman kauniita kappaleita ihan vaan aistien iloksi.

Kuoromusiikista onkin sitten hyvä jatkaa Kalliossa sijaitsevaan baariin nimeltä Liberte, jossa tänä iltana soittaa kolme yhtyettä, kaikkia en ennestään tunne, mutta klo 22 soittavaa JonesAndYou:ta ei kannata missata!