perjantai 12. huhtikuuta 2013

Musiikki-vapaa-ilta

Ooppera jäi, korkeakulttuuria pelkäävät ystäväni eivät uskaltautuneet kukaan mukaan! Ei vaan, sain kyllä seuraa, mutta päivämäärä oli huono, joten päädyin vähän lyhyempään konserttiin tällä kertaa. Kivempi mennä itsekseen sellaiseen konserttiin jossa ei ole yksin vietettävää väliaikaa. Nautin ensin täysin rinnoin vapaudesta laahustaa pitkin katuja ihan niin rauhassa kun vain huvittaa ja löysin itseni yhden sushiaterian, shoppailun ja kilometrien tallustelun jälkeen Uspenskin katedraalista kauppatorin liepeiltä. Koskaan en ole aiemmin tuolle kukkulalle kiivennyt ja oli sieltä hienot näkymät. Sitten seuraa kysymys itselle; miksi kamera ei ollut mukana?

Teos jota menin kuuntelemaan, on Vigilia (lat. yövartio), ortodoksisen kirkon ehtoo- ja aamupalveluksesta sekä ensimmäisestä hetkestä koostuva (öinen) juhlapalvelus, joka edeltää sunnuntain tai kirkollisen juhlapäivän liturgiaa. - selvennys lainattu Ortodoksi.net sivulta. Sergei RahmaninovinVigilia kuuluu myös Helsingin Filharmonisen kuoron ohjelmistoon, joten sitä pääsen mahdollisesti laulamaan joskus itsekin. Mikä onkaan parempi tapa tutustua oman kuoron ohjelmistoon kun kuunnella se alusta loppuun ja vielä oman kuoronjohtajan, Dani Juris, johtamana. Esiintyvät kuorot olivat tällä kertaa Kamarikuorot Kaamos ja Addictio.

Konsertti alkoi ikävästi kännykän kalenterimuistutus äänellä yleisöstä (!). Niin noloa. Mutta johtaja kärsivällisesti (l. pakotettuna) odotti kunnes viimeinenkin muistutusääni oli kilkahtanut ennen aloitusta. Musiikki kun alkoi niin kyllä sitä jähmettyi kuuntelemaan. Hämmästyin kun kuoro todella kuulosti siltä, että äänet sekoittuisivat yhdeksi massaksi. Ihan kun yleisön ja kuoron välissä olisi pehmeä sametti.. hmm.. en osaa paremmin kuvailla. Täydellinen kontrasti tuli siitä kun kaksi solistia kuulosti "terävämmältä" ja läpäisi tuon kalvon tullen äänellään enemmän esiin. Siinä oli mahtava tasapaino. Aivan lopuksi olisin niin toivonut säveltäjältä ylimääräistä "helppoa" tahtia.  Loppu vaikutti haastavalta, vaikealla korkeudella pitkiä säveliä ja harmillisesti vireys ja äänen värit eivät kestäneet täydellisinä aivan viimeiseen säveleen. Kuoron hiljaisten osien intensiivisyys ja harmonia olivat kuitenkin vaikuttavia koko teoksen ajan. Voi kunpa osaisin kuvailla esitystä hienoilla termeillä ja kuvaavasti. Suosittelen mielummin tulemaan kuuntelemaan seuraavalla kerralla itse, ehkäpä HFK:n esittämänä!

Olisi kauniista musiikista innostuneena tehnyt mieli itse laulaa koko ilta kotona, mutta kello on jo liian myöhä. Olisipa omakotitalo! Onnistuneen vapaailta nro 1:sen kunniaksi nautin siis kuohuvan lasillisen Lambruskoa Voice of Finlandin säestyksellä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti