Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuorot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuorot. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Musiikki-vapaa-ilta

Ooppera jäi, korkeakulttuuria pelkäävät ystäväni eivät uskaltautuneet kukaan mukaan! Ei vaan, sain kyllä seuraa, mutta päivämäärä oli huono, joten päädyin vähän lyhyempään konserttiin tällä kertaa. Kivempi mennä itsekseen sellaiseen konserttiin jossa ei ole yksin vietettävää väliaikaa. Nautin ensin täysin rinnoin vapaudesta laahustaa pitkin katuja ihan niin rauhassa kun vain huvittaa ja löysin itseni yhden sushiaterian, shoppailun ja kilometrien tallustelun jälkeen Uspenskin katedraalista kauppatorin liepeiltä. Koskaan en ole aiemmin tuolle kukkulalle kiivennyt ja oli sieltä hienot näkymät. Sitten seuraa kysymys itselle; miksi kamera ei ollut mukana?

Teos jota menin kuuntelemaan, on Vigilia (lat. yövartio), ortodoksisen kirkon ehtoo- ja aamupalveluksesta sekä ensimmäisestä hetkestä koostuva (öinen) juhlapalvelus, joka edeltää sunnuntain tai kirkollisen juhlapäivän liturgiaa. - selvennys lainattu Ortodoksi.net sivulta. Sergei RahmaninovinVigilia kuuluu myös Helsingin Filharmonisen kuoron ohjelmistoon, joten sitä pääsen mahdollisesti laulamaan joskus itsekin. Mikä onkaan parempi tapa tutustua oman kuoron ohjelmistoon kun kuunnella se alusta loppuun ja vielä oman kuoronjohtajan, Dani Juris, johtamana. Esiintyvät kuorot olivat tällä kertaa Kamarikuorot Kaamos ja Addictio.

Konsertti alkoi ikävästi kännykän kalenterimuistutus äänellä yleisöstä (!). Niin noloa. Mutta johtaja kärsivällisesti (l. pakotettuna) odotti kunnes viimeinenkin muistutusääni oli kilkahtanut ennen aloitusta. Musiikki kun alkoi niin kyllä sitä jähmettyi kuuntelemaan. Hämmästyin kun kuoro todella kuulosti siltä, että äänet sekoittuisivat yhdeksi massaksi. Ihan kun yleisön ja kuoron välissä olisi pehmeä sametti.. hmm.. en osaa paremmin kuvailla. Täydellinen kontrasti tuli siitä kun kaksi solistia kuulosti "terävämmältä" ja läpäisi tuon kalvon tullen äänellään enemmän esiin. Siinä oli mahtava tasapaino. Aivan lopuksi olisin niin toivonut säveltäjältä ylimääräistä "helppoa" tahtia.  Loppu vaikutti haastavalta, vaikealla korkeudella pitkiä säveliä ja harmillisesti vireys ja äänen värit eivät kestäneet täydellisinä aivan viimeiseen säveleen. Kuoron hiljaisten osien intensiivisyys ja harmonia olivat kuitenkin vaikuttavia koko teoksen ajan. Voi kunpa osaisin kuvailla esitystä hienoilla termeillä ja kuvaavasti. Suosittelen mielummin tulemaan kuuntelemaan seuraavalla kerralla itse, ehkäpä HFK:n esittämänä!

Olisi kauniista musiikista innostuneena tehnyt mieli itse laulaa koko ilta kotona, mutta kello on jo liian myöhä. Olisipa omakotitalo! Onnistuneen vapaailta nro 1:sen kunniaksi nautin siis kuohuvan lasillisen Lambruskoa Voice of Finlandin säestyksellä.





perjantai 15. maaliskuuta 2013

Musiikki vinkkejä perjantai-iltaan!



Aiemmin mainitsin että musiikki kuuluu elämääni isona osana. Yksi osa tuota musiikkiharrastustani on Helsingin Filharmoninen kuoro . Perjantaina eli huomenna/tänään 15.3.2013 Helsingin Kallion kirkossa olevassa konsertissa HFK laulaa erilaisia A cappella kappaleita klo 19 alkaen. A cappella tarkoittaa siis laulamista ilman säestystä.  Kirkoissa akustiikka on upeaa ja kuoron sointi pääsee oikeuksiinsa. Se on haastavaa, mutta palkitsevaa. Esitämme mm. seuraavat kappaleet:

Jaakko Mäntyjärvi: Richte mich, Gott
Einojuhani Rautavaara: Herran rukous
William H. Harris: Faire is the heaven
Jean Sibelius: Soi kiitokseksi Luojan

Ehdoton suosikkini on kaksoiskuorona laulettava Faire is the Heaven.  Kaikki konsertissa esitettävät kappaleet olivat minulle ennestään tuntemattomia, joten kova homma on ollut harjoitella, mutta laulaminen yleisölle on yksinkertaisesti kaiken vaivan arvoista. Tällainen hengellinen kuoromusiikki on minulle myös vielä kovin tuntematonta aluetta ja toivon ettei se säikäytä yleisöä. Kuorojen tehtävä ei ole saarnata, vaan laulaa uskomattoman kauniita kappaleita ihan vaan aistien iloksi.

Kuoromusiikista onkin sitten hyvä jatkaa Kalliossa sijaitsevaan baariin nimeltä Liberte, jossa tänä iltana soittaa kolme yhtyettä, kaikkia en ennestään tunne, mutta klo 22 soittavaa JonesAndYou:ta ei kannata missata!

 
 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Con Caronca

Ajattelin ensin että kerron paljon itsestäni eri teksteissä, mutta muutin mieleni. Tai liittyy tämä itseeni niin, että musiikki on minun sydämessä. Se asuu siellä. Ja siis kerron tämän päiväisestä musiikista.

Tänään ei sitten enää korvat niin kestäneetkään kitinää, kun pikkupotilaan kuume alkoi hälventyä. Tuli olo että on PAKKO päästä johonkin tuulettumaan. Facebookista nappasin sopivan tapahtuman ja  kuuntelemassa Pop Jazz konservatoriossa Arabiasalissa (Arabiankatu 2, 00560 Helsinki) Con Caroncaa. Eli siis monia tulevaisuuden tähtiä laulamassa kuorossa ja pilkkahintaan! Haastankin kaikki tätä lukevat tukemaan näin ihanalla tavalla musiikinopiskelijoita ja musiikinopetusta, että käykää ihmeessä tsekkaamassa konserteissa ketä on odotettavissa tuikkimaan uudeksi tähdeksi julkisuuteen. Tuoltahan on ponnistanut vaikka ja ketä lukuisia osaajia, mm. Jenni Vartiainen noin yhdeksi esimerkiksi. Myös musiikkopistoilla ym. on naurettavan hintaisia/ilmaisia konsertteja joista voi saada paljon.

Itse laulan myös kuorossa ja yksinkin, mutta olen itse klassinen laulaja, klassista laulavassa kuorossa. Oli oikein piristävää käydä kuuntelemassa PopJazz-laulajia, meininki oli tietenkin erilaista. Kuoro ei ole laulanut kauaa yhdessä, ilmeisesti Con Caronca on yksi kurssi muiden joukossa, ainakin laulajien kerrottiin vaihtuneen juurikin lukukauden alkuaikoina. Asut olivat pirteän mustat, mutta jokaisella oli pinkkiä korostusta joko huivissa, sukkahousuissa, vyössä tai rintakukassa, niin miehillä kuin naisillakin. Tykkäsin. Laulu oli tietenkin puhdasta ja rytmillisesti erittäin tarkkaa. Eli oikein nautinto kuunnella. Jotenkin kyllä huomasi, että ihan perus kuorosta ei ollut kyse, vaan sekoituksesta eri instrumenttien soittajia ja solistisia laulajia. Erityisesti alussa minua huvitti eräs kuvankaunis missimäisesti keimaileva laulaja, joka heti kappaleen aloituksen jälkeen käänsi katseensa kuoronjohtajasta yleisöön.. ehkä solistisesta otteesta oli vaikea irroittaa. Kuorossa laulamattomille tiedoksi, että johtajaa on tärkeä seurata rytmin vuoksi, mutta ehkä popjazz osaajat ovan niin harjaantuneita kuitenkin kuuntelemaan rytmiä myös toisiltaan, että annan tuon anteeksi.

Joukossa oli myös hienoja solistisia osuuksia, erityisesti mieleeni jäi Anniina Karjalaisen tulkinta Eino Leinon runosta. Harmikseni takanani istuva pikkupoika valitti äänekkäästi erittäin hienon tulkinnan kesken, että "miksi tuo huutaa" hänen isänsä tai joku muu seurassaan oleva mies koitti sanoa "eihän hän huuda" hiljaa, mutta oikein herkän kohdan päälle poika vielä mainitsi, että "no äsken huusi". Noh. Se siitä. Toinen hauskan tuntuinen persoona oli Juuso Waris joka lauloi vakavamman kappaleensa Aika. Mieleen jäi kuitenkin vakavasta kappaleesta huumori säväys "Parasta ennen kuolemaa on tehdä jotain tuhmaa, kun sinussa on vielä edes pieni ripaus uhmaa". Pitää muistaa :D

Solistiset osuudet olivat ihania kun tällaista klasaripäätä välillä vähän puudutti duuduudippadaidaahaahaa-sovitukset. Mutta kokonaisuudessa konsertti oli ihanan rento ja raikas! Kyllä kannatti lähteä tuulettumaan.

Note to self, pidä aina kynä ja paperia mukana!