Con Caronca

Ajattelin ensin että kerron paljon itsestäni eri teksteissä, mutta muutin mieleni. Tai liittyy tämä itseeni niin, että musiikki on minun sydämessä. Se asuu siellä. Ja siis kerron tämän päiväisestä musiikista.

Tänään ei sitten enää korvat niin kestäneetkään kitinää, kun pikkupotilaan kuume alkoi hälventyä. Tuli olo että on PAKKO päästä johonkin tuulettumaan. Facebookista nappasin sopivan tapahtuman ja  kuuntelemassa Pop Jazz konservatoriossa Arabiasalissa (Arabiankatu 2, 00560 Helsinki) Con Caroncaa. Eli siis monia tulevaisuuden tähtiä laulamassa kuorossa ja pilkkahintaan! Haastankin kaikki tätä lukevat tukemaan näin ihanalla tavalla musiikinopiskelijoita ja musiikinopetusta, että käykää ihmeessä tsekkaamassa konserteissa ketä on odotettavissa tuikkimaan uudeksi tähdeksi julkisuuteen. Tuoltahan on ponnistanut vaikka ja ketä lukuisia osaajia, mm. Jenni Vartiainen noin yhdeksi esimerkiksi. Myös musiikkopistoilla ym. on naurettavan hintaisia/ilmaisia konsertteja joista voi saada paljon.

Itse laulan myös kuorossa ja yksinkin, mutta olen itse klassinen laulaja, klassista laulavassa kuorossa. Oli oikein piristävää käydä kuuntelemassa PopJazz-laulajia, meininki oli tietenkin erilaista. Kuoro ei ole laulanut kauaa yhdessä, ilmeisesti Con Caronca on yksi kurssi muiden joukossa, ainakin laulajien kerrottiin vaihtuneen juurikin lukukauden alkuaikoina. Asut olivat pirteän mustat, mutta jokaisella oli pinkkiä korostusta joko huivissa, sukkahousuissa, vyössä tai rintakukassa, niin miehillä kuin naisillakin. Tykkäsin. Laulu oli tietenkin puhdasta ja rytmillisesti erittäin tarkkaa. Eli oikein nautinto kuunnella. Jotenkin kyllä huomasi, että ihan perus kuorosta ei ollut kyse, vaan sekoituksesta eri instrumenttien soittajia ja solistisia laulajia. Erityisesti alussa minua huvitti eräs kuvankaunis missimäisesti keimaileva laulaja, joka heti kappaleen aloituksen jälkeen käänsi katseensa kuoronjohtajasta yleisöön.. ehkä solistisesta otteesta oli vaikea irroittaa. Kuorossa laulamattomille tiedoksi, että johtajaa on tärkeä seurata rytmin vuoksi, mutta ehkä popjazz osaajat ovan niin harjaantuneita kuitenkin kuuntelemaan rytmiä myös toisiltaan, että annan tuon anteeksi.

Joukossa oli myös hienoja solistisia osuuksia, erityisesti mieleeni jäi Anniina Karjalaisen tulkinta Eino Leinon runosta. Harmikseni takanani istuva pikkupoika valitti äänekkäästi erittäin hienon tulkinnan kesken, että "miksi tuo huutaa" hänen isänsä tai joku muu seurassaan oleva mies koitti sanoa "eihän hän huuda" hiljaa, mutta oikein herkän kohdan päälle poika vielä mainitsi, että "no äsken huusi". Noh. Se siitä. Toinen hauskan tuntuinen persoona oli Juuso Waris joka lauloi vakavamman kappaleensa Aika. Mieleen jäi kuitenkin vakavasta kappaleesta huumori säväys "Parasta ennen kuolemaa on tehdä jotain tuhmaa, kun sinussa on vielä edes pieni ripaus uhmaa". Pitää muistaa :D

Solistiset osuudet olivat ihania kun tällaista klasaripäätä välillä vähän puudutti duuduudippadaidaahaahaa-sovitukset. Mutta kokonaisuudessa konsertti oli ihanan rento ja raikas! Kyllä kannatti lähteä tuulettumaan.

Note to self, pidä aina kynä ja paperia mukana!