keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Merirosvojen sukua


Viime perjantaina pariskunta Omenainen+Herra-O suunnistivat Tampereelle kuuntelemaan Under the Bridge Unplugged bändikilpailun finaalia. Lemppariyhtyeeni JonesAndYou sijoittui lopulta kolmanneksi, mikä mielestäni oli häväistys, mutta ymmärrän kyllä, että Tamperelaisessa kilpailussa voittajan on oltava Tamperelainen. Ja trubaduuri voitti, sellaista kai haettiinkin. Pojat vetivät erinomaisen keikan ja yllättivät yleisön kun rumpali soittikin pari kappaletta pianoa ja basisti mandoliinia! Monitaitureita. Alkuerän keikkaselostuksen löydät täältä.Ilta jatkui vielä Jack the Rooster yökerhoon, jonka karaokeluolassa vietimme suurimman osan iltaa. Pilkkuun saakka. Mutta tällä kertaa olotila oli aamulla ihan ok.. vaikkakin taas ilman cocacolaa.


Palasimme reissulta pikkuneidin mummolaan oikein tarpeellisten viiden tunnin unien jälkeen Herra-O:n serkun hoivista.. Mummolassa oli kylässä isäni sisko, Lady-Täti. Jossain vaiheessa puhe kääntyi suvun historiaan, joka mielestäni on erittäin mielenkiintoista ja aina harmittelen kun en enää hetken päästä muista mitä minulle on kerrottu.. Mutta nyt, minullahan on tämä paikka jonne muistella tarinat ja aion sitä vastaisuudessa käyttää jo heti "tenttausvaiheessa" ettei mikään vaan matkalla unohdu.

Olipa kerran paikka Suomen eteläkärjessä nimeltä Vitsand. Siellä asusteli minun isoisoiso(tämä pitää vielä tarkistaa että montako isoa..)-isäni perheineen.Oli hankalat olot ja puutetta ruuasta, joten rannikolla elävät olivat vaikeuden voittaakseen kehittäneet uuden elinkeinon. Isoisoisoisänikin kävi siis siirtämässä merimerkkejä, jolloin tuntemattomilla vesillä seilaavat laivat ajoivat karille ja ne ryöstettiin. Sukuni on ei sen enempää tai vähempää kuin merirosvoja!

Tätä sukututkimusbloggausta tekisi mieli alkaa harrastaa ihan toden teolla! Sukututkimus olisi mielenkiintoista ja olen sanonutkin, että kun voitan lotossa sellaisen summan ettei töistä tarvitse enää huolehtia, alan täysipäiväisesti tutkia sukujuuriani! Täytyisi ehkä aloittaa jo hieman ennen jättipottia, että tarinat pysyvät kertojien mielessä kirkkaina.

Juurikin ajattelin ihan hetken googlata mitä Vitsandista löytää internetistä. Tietoja Vitsandista löytyi  Kimmo Nummelan luomasta sivustosta Hangonrintama. Uppouduin juuri pitkäksi aikaa miettimään, oliko niistä 8000 suomalaisesta etäsukulaisiani, jotka menettivät kotinsa kun Hankoniemen ja Hangon alue vuokrattiin Venäjälle merisotatukikohdaksi v. 1940. Ja koitin miettiä mihin ajankohtaan tuo merirosvoilu oikeasti kuului, ennen vai jälkeen Krimin sodan 1800-luvun lopulla. Huh. Historiantietoni ovat surkeat. Tästä lähtien alan olla myös tarkempi kuunnellessani historian siipien havinaa ja kysyn lisätietoja. Laitan sukulaisten aivoimpulssit hyppimään! 

Muutenkin sukututkimusjuttuja syntyy ainakin varmasti paremmin kuin juttuja laihdutuksestani.. ai mistä?!







tiistai 28. toukokuuta 2013

Ja taas Vain elämää!


No nyt se saapui, Nelosen kauan odotettu Vain elämää osallistujalista! Veikkaukseni osallistujiksi löytyy täältä. Tällä viikolla radion mukaan alkaa osallistujien "leirikoulu" ja kevät on kai muusikoilla mieli hyrrännyt uusia versioita muiden kappaleista tehdessään


Tähän kohtaa en sano, että olisipa jo syksy tai että tulisipa se nopeasti, mutta ohjelmaa odotan kuitenkin malttamattomana.

Kiinnostavimpia osallistujia ovat ehkäpä Jukka Poika, (erikoisuutena räpin sijaan suomireggaeta, jippii!) ja Juha Tapio. Minulla on hieman hmmm, kuinkahan sen sanoisi, henkilökohtaista närästystä Pauli Hanhiniemeä kohtaan, mutta siitä huolimatta, että ensireaktioksi hapot nousi kurkkuun on hän ohjelmaan kiinnostava hahmo. Luen hänet siis samaan kategoriaan Neumanin kanssa, unohdettu hahmo joka nostetaan pintaan, mutta tuskin sooloura siitäkän tokenee. Okei, tuo meni kaunan piikkiin. Hanhiniemi on tajuttoman hyvä sanoittaja, eikä musiikissa tai esiintymisessäkään vikaa ole.

Anna Abreu on mielestäni suloinen tyyppi, eikä häntä harmita katsella ruudussa ollenkaan. Hänen osallistumisensa ei sinänsä yllätä, onhan hän ruudussa vähän väliä vaikka keikkatauolla onkin.

Laura Närhi, Maarit Hurmerinta ja Ilkka Alanko saavat nyt tutustuttaa minut itseensä ja musiikkiinsa ja toivottavasti yllättää iloisesti. He eivät näet kerro tällä hetkellä minulle paljoakaan. Eivätkä herätä niin paljon kiinnostusta että jaksaisin googlettaa. Odotan siis syksyä! Jippii!!


torstai 23. toukokuuta 2013

Onnenpäivää!

Koitan tehdä elämänmuutospäätöksen ja lopettaa valittamisen. Ainakin täksi päiväksi. Siitä se lähtee, baby steps.

Eli nyt siis kaikkea hyvää.

Ensinnäkin! Beanie-kahvilan aamiaislahjakortit voittivat:
Kahvia maidolla juon :) Arvonnassa mukana. Olisi mukava palkinto käytettäväksi, kun käy seuraavan kerran Hkissä :)
ja 
Kahvi - yök! Haudutettua teetä sen olla pitää! :)

Lähetättehän osoitteenne pikimmiten osoitteeseen paikkaelamassa@outlook.com niin saadaan lahjakortit lähtemään matkaan!

Arvonnan suoritti ja onnettarena toimi Excelin satunnaisluku-funktio! Kylläpäs oli haastavaa näin aivojen "torkuttua" kohta kaksi vuotta käyttää niitä noinkin yksinkertaisen kaavan luontiin..

Siitä seuraavaan ilonaiheeseen, sain rauhassa tänä aamuna nauttia kahvini, koska heräsin ennen pikkuneitiä! Nämä rauhallisen aamukahvikerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla neidin olemassaolon aikana. Herra-O oli suloisen jännittynyt aamusella lähtiessään Sibeliusakatemiaan, viimeisen vaiheen pääsykokeisiin. Hui! Tsemppiä kauheasti. Jos herra pääsee opiskelemaan niin minäkin voin luopua haaveistani muuttaa muualle Helsingistä, ja kyllä, se on positiivista! Ei tarvitse enää odotella mitä seuraavaksi tehdään tai missä asutaan. Ei vielä innostuta liikaa, realistisesti sibikseen on hurjan vaikea päästä ja hakijoita edelleen paljon.

Vieläkin ilonaiheita riittä. Eilen satoi koko päivän, josta johtuen koti kiiltää puhtauttaan! Jotain kiva oli keksittävä että pikkuneiti malttaa touhuta sisällä joten aloin imuroida neidin kannustuksella. Sohvalta kuului kannustushuudot: "äiti imuaa! Lisää imuaa!" Sitten pestiin lattioita ja viikattiin hurjasti pyykkiä. Se on lempitouhua pikkuneidille. Äidillä kun on sellainen kumma tapa ennen viikkailemista vahingossa kaataa monesti pyykit neidin päälle sängyllä..

Nyt kun oikein alkaa miettiä niin pieniä ilonaiheita riittäisi kirjoitettavaksi vaikka kuinka paljon. Ja jokaisesta ajatuksesta tulee aina vaan parempi mieli.Suosittelen testaamaan!



keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Liukueste, Sock Stop

Shoppailusta yhtenä vapaailtanani tarttui mukaan joka äidin elämänhelpottaja! Kuulin tästä ihmeaineesta perhekerhossa, enpä olisi itse ikinä keksinyt mennä askarteluliikeeseen kysymään liukuestemöhnää jolla voi laittaa itse liukuesteet niin sukkiin kuin sukkahousuihin.

Ostin siis sukkien ja sukkahousujen jalkapohjan alle tursotettavaa mössöä, joka estää liukastumisen. Olen tähän saakka yrittänyt tuloksetta etsiä kivoja sukkahousuja, joissa olisi liukuesteet jalkapohjien alla jarruttamaan pikkuneidin vauhtia.

Kokeilin ainetta vähän jo nypyttyneihin  sukkiksiin näin testiksi. Aika kauan sen täytyy antaa kuivua.. 10-12h. Aika paksut liukuesteet tuli, mutta ei näytä häiritsevän ja neidillä on myös aika kova vauhti niin jarrua saakin olla. Stoppiaine kestää konepesun 40 asteessa.


 
  

Muistathan , että vielä tänään ehtii osallistua Beanie-aamiaislahjakorttien arvontaan! Huomenna torstaina ilmoitetaan voittajat!



maanantai 20. toukokuuta 2013

Mökkitunnelmia

Kesän ensimmäinainen mökkireissu oli ihana. Sitä hiljaisuutta aina odottaa Helsingin kestomölyn ympäröimänä. Hiljaista olikin, paitsi lintujen laulusta tulee ihan kauhea meteli! ..Ei vaan kaunista laulua kuulimme lintukuoroilta. 


Herra-O:n vanhempien mökki on järven rannalla, mäntyisessä ympäristössä. Joskus siellä on nähty käärmeitä, joka hieman pelottaa pikkuneidin ja karvarouvan ollessa mukana.Ainut käärme jonka siellä olen nähnyt, oli rantakäärme joka renkaanjäljet selässään lekotteli hiekkatiellä.


Mikähän ötökkä?

 
Lounas ahvenet, nam!



Parasta lienee joka mökkireissulla saunominen puulämmitteisessä hämärässä rantasaunassa. Mikä voisi olla ihanampaa kesäisenä iltana kun luontokin (viimein) hiljenee ja järvi tyyntyy. Ihme kuikat vaan jatkaa huutoaan. Heh, no nyt lopetan tuon lintujen parjaamisen.


Saunaan
Keskellä yötä, surullisten euroviisujen jälkeen ulkohuussiin pimeässä kävellessäni mietin, että ehken kuitenkaan haluaisi asua aivan täysin metsän keskellä yksin.. sen verran mielikuvitus tekee tepposia. Palatessani takaisin mökille kaikki ajatukset tyhjenivät kuin salaman iskusta.. Kirjaimellisesti. Ihailin hiljaista salamointia järven päällä. Käsittämättömän upeaa seisoa pimeässä ympäristössä ja salamat valaisevat koko taivasta järven toiselta puolen muutaman sekuntin välein.  

Kesätukat hulmuaa




sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Extempore shoppailua: Indiska & Dinsko


Ei voittanut Krista Siegfrids ei. Olin väärässä. Hävettää. Euroviisut on ihan surkeat, en varmaan katso niitä ainakaan vuoteen. Sen lupaan ja vannon.

Muistathan käydä kommentoimassa Beanie-postausta niin voit voittaa kahden hengen lahjakortin Beanie-aamiaiselle. Vinkkinä vielä, että osallistua voit myös Hulin blogissa!


En ajatellut ikinä kirjoittavani mitään vaateostospostausta, mutta nyt muutin mieleni. Ostin niin ihanan räikeän värisiä vaatteita ihan yllättäen, että ne ansaitsevat oman juttunsa.

Illan teema oli näemmä vahingossa Ruotsi. Kun olisin tiennyt, ettei pistettäkään euroviisuissa heru niin ehkä olisin päättänyt toisin.. katkeraa puhetta. Ensin olimme siis Hulin kanssa (siivellä) viettämässä Beanie-kahvilan avajaisia. Se on alunperin ruotsalainen ketju (samaa ketjua kuin Picnic). Sieltä painuimme vielä hetkeksi penkomaan Indiskan (ruotsalainen perheyritys) vaatevalikoimaa ja löysinpä itseni vielä Dinskosta, jonka vain nimen perusteella oletan olevan länsinaapurin peruja. Korjatkaa jos olen väärässä.

Jokaisella kai on joku luotto-kauppa josta yleensä hakee vaatteensa.. tai ainakin löytää päälle puettavaksi kelpaavaa helpommin. Minulle se on ehdottomasti Indiska. Joka kerta kun tuohon ihanaan itämaisen oloiseen myymälään astuu sisälle, tarttuu jotain mukaan. Hintataso ei ole halvimmasta päästä, mutta ei kuitenkaan yllä aivan pilviin, kuten desingn-liikkeissä, joista ei minun kokoiselle löytyisi varmaan edes tarpeeksi suurta pipoa. En muutenkaan arvosta merkistä maksamista. Arvostan enemmän käsintehtyä laadukasta kotimaista työtä, sellaista juuri mihin ei hoitovapaalaisella ole varaa sen enempää kuin desingniin.


Mukaani tarttui yllättäen erittäin räikeitä vaatteita! Indiskasta neonvihreä "kasari-paita" ja samanvärinen aluspaita ja Dinskosta räikeän oranssit ballerinat! Nämä päällä minä sitten tallustelen koko kesän! Syksyllä jos kävisi vähän töissä niin saisi lisää vaaterahaa sitten talvea varten.


perjantai 17. toukokuuta 2013

ARVONTA ja Beanie - fiinimmän kahvilan avajaiset kauppakeskus Kampissa


Saavuimme Hulin kanssa Beanien avajaisiin kutsuvieraina (sain kutsun Hulin siivellä ja olen siitä oikein onnellinen!) torstai-iltana. Olimme paikalla hieman liian ajoissa, kymmentä vaille painuimme jo kapeista ikkunoiden väleistä kahvilan puolelle. Joku herra meitä oli ystävällisesti ensin toppuuttelemassa takaisin tavallisen kansan virtaan Kampin vilkkaimmalle kauppakeskuskadulle (joku tiesi kertoa, että siitä menee ohitse 150 000 henkilöä päivässä..), mutta Huli reippaana kertoi ketä olimme ja saimmekin osaksemme iloista juttelua, tervetulotoivotuksia, ja nopean selityksen kuinka ilta etenee. Harmi etten jännittävässä tilanteessa muista meitä ohjeistaneen herrasmiehen nimeä tai titteliä.



Etsimme sopiva keskeisen paikan johon istahdimme ja saimme pian seuraa markkinointipäälliköstä joka myös jutusteli ja kertoi kutsuvieraista sekä kahvilasta. Yllätyimme, että bloggaajia oli kutsuvieraista vain kymmenisen kappaletta. Vieraita oli herrasmiehen mukaan 50-100.  Suurin osa kutsutuista oli erilailla kahvilan suunnittelutyössä tai toteutuksessa mukana olleita henkilöitä. Mielessäni vilahti, mitä ihmettä minä siellä tein?!



Ainakin söin. Tarjolla oli ihania erilaisia tapas-tyyppisesti leikkeitä, chorizoa, ilmakuivattua kinkkua, toast skageneita ja mozzarella- sekä kanapekonisalaattia. Maistiaisten perusteella voisin hyvin kuvitella istahtavani shoppailureissulla juurikin Beanien pöytään. Anniskeluoikeudet on myös plussaa jos jollakin viinihammasta kolottaa. Taikinakuoren sisällä oleva pestosuupala oli ainut miinus tarjoiluissa, sen koostumus oli vähän..hmm. löysä mössö,  taikinakuori juuttui suuhun pitkäksi aikaa, eikä maku ollut hääppöinen. Hummus sen sijaan vei mausteisuudellaan kielen mennessään! Niin myös New York cheesecake mansikoiden kera. Ah! Paras juustokakku pitkään aikaan. Harmi että vitriinissä kakkusiivun päällä oli vain yksi mansikka. Mielestäni juustokakku on yksinään liian tunkkaisen makeaa, se kaipaa rinnalle enemmän jotakin raikasta. Tilaisuudessa tuoreet mansikat sai itse annostella kakun reunalle. Nam.


Palvelu oli ainakin tänä iltana erinomaista. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa ns. peruskäyntikertaa, että kuinka kaukana tällainen kutsuvierastilaisuus on käytännöstä. Arastelen yleensä kovin intohimoisesti työhönsä (ja sen tuomaan rooliin) suhtautuvia bisnesmiehiä, joiden kanssa tänäkin iltana olimme tekemisissä, mutta ihan hienon kahvilan olivat saaneet aikaiseksi, joten ehkä olivat tällä kertaa ylpeytensä ansainneet. Toisaalta, jää nähtäväksi miten Beanie todella eroaa Fazerin ym. kilpailijakahviloistaan. Ainakin siellä oli upeat kattoverhot sisustuksessa. Fazerin kahvila tarvitsisi juuri sellaista ääntä imevää sisustuselementtiä viemään pois avaran tilan kaikua. Erilaista Beaniessä on after work menu. Se sisältää tapaslautasen tai pitapizzan. Myös aamiaislautanen on ihan hauska lisä kuohuviineineen.



Beanie on kovin keskeisellä paikalla, joten sinne kantautuu Kampin kauppakeskuksen hälinä väistämättä. Sitä tasapainottamassa, vastaäänenä, onkin herra herrasmiehen kokoama spotify soittolista. Se minua kiinnostaa erityisesti. Illan musiikkitarjonnasta vastasi DJ. Mutta siitä ei yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa. Perus kahvilanavajaismusiikkia. Ei eronne liiemmin hissimusiikista.








Nyt on aika järjestää tämän blogin ensimmäinen arvonta! Tässä se tulee!
Osallistu kommentoimalla tätä postausta, kerro vaikkapa juotko aamiaisella kahvia vai teetä. Muista painaa myös linkkiä "Tilaa sähköpostitse" niin saat sähköpostiisi tulevat kommentit. Arvonnan voittajat näet ilmoitetaan kommenttikentässä!


PALKINTONA eli arpajaisvoittona kahdelle onnekkaalle on kahden hengen lahjakortti Beanie-aamiaiselle Kampin kauppakeskukseen sisältäen aamiaislautasen, tuoremehun, kahvin sekä lasilliset kuohuviiniä! Aikaa osallistua on keskiviikon loppuun saakka! Eli keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 00:00 loppuu osallistumisaika ja onnetar suosii siis kahta kommentoijaa!