Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tallinna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tallinna. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. maaliskuuta 2014

Radisson Blue Tallinn & Viking XPRS = loistava "mummoristeily"!

Hellurei!

Kävimme viikonloppuna oikein erinomaisella sekalaisella seurueella reissussa, missäs muuallakaan kun naapuri Tallinnassa! Mukana oli lisäkseni oma äitini, anoppini, anopin sisko (Herra O:n kummitäti) ja hänen tyttärensä. En osannut odottaa mitään, niin oli erityinen joukko matkassa.

Tapasimme Viking Linen satamassa lauantai aamuna ja terminaalissa söimme Herra O:n kummitädin laittamia eväsleipiä, kyllä varmaan kanssamatkustajat olivat kateellisia! Saatiin vielä mandariinitkin - luonnollisesti valmiiksi kuorittuina.

Vikingin laiva oli paljon miellyttävämpi mielestäni kuin esim Eckerölinen kolho kahvila ympäristö. Vikingillä oli tanssipuoli, pubi ja ylempänä kahviloita ym. ruokapaikkoja. Me saimme pehmeät penkit matkan ajaksi tanssipuolelta, jossa oli jo päivälläkin minishow viihdyttämässä matkantekoa. Matkalaukut mahtui pöydän vierelle. Mutta nopea piti olla, ei siellä liikaa paikkoja ollut!

Tallinnassa Radisson Blue hotellille oli A-terminaalista hieman kävelemistä, mutta me emännäthän se taitettiin reippahasti. Niin reippaasti että ei jaksettu enää hotellilta lähteä etsimään ruokapaikkaa kauempaa vaan tyydyimme nurkan takana olevaan. Ja sieltä painuimme suoraan torkuille! 

Radisson Bluen katolla oli kerrosessa 24 (muistaakseni) upea näköalatasanne ja ihana kahvila/baari! Siellä kyllä kannattaa piipahtaa. Siellä mekin odoteltiin toisen hyttiseurueen väkeä torkkujen jälkeen irishkahvilla ihaillen maisemia.

Kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinkuin siinä suomenruotsalaisessa ohjelmassa.. kolmen hengen huoneesta puuttui varasänky ja pyyhkeet, kahvikupit ym. kolmannelle henkilölle. Ja kun varasänky kolmen pyynnön jälkeen viimein saatiin - nukkumaan mennessä se romahti!! Ensin toinen pää ja kun kummitäti auttoi Herra O:n serkkua ylös, romahti hökkelisänky toiseen suuntaan ja siellä oli serkkutyttö polvet suussa sängyn alla. Tästä jätin kyllä palautetta hotellille ja ensi kerralla meitä odottaa business-luokan huone VIP extroilla.. hmmm..

Kuitenkin torkkujen jälkeen painuimme vanhaan kaupunkiin shoppailujen jälkeen. Istuimme kellariravintolassa jossa kaikki olivat tietenkin suomalaisia. Mutta jotenkin oli ihana huomata, että kun ollaan suomalaisina ulkomailla niin ihmiset on jotenkin paljon enemmän yhteenkuuluvia ja mekin tanssittiin ja juteltiin ison osan asiakkaista kanssa. Eipä olisi suomessa tapahtunut noin.

Illasta kehkeytyi lopulta aivan hulvaton! Kummitätillä oli heittäytymisleikki jota kokeiltiin, loistava nauratusleikki: toinen puhuu siansaksaa ja toinen suomentaa!  Sopii mihin vain tilanteeseen, heh. Tanssittiin ja naurettiin ja illan lopussa käytiin vielä Viru hotellin baari tarkistamassa ennen kuin lähdettiin hotelliin nukkumaan (ja romauttamaan sänkyä).

Seuraavanakaan päivänä ei naurulle tuntunut tulevan loppua! Laivalta ostin vielä pari ankan rintafileetä sekä härän sisäfilettä kotiinviemisiksi. Eiköhän taas joku kerta herkutella! 

Kaiken kaikkiaan loistava reissu! 









torstai 18. huhtikuuta 2013

Tallinna, ravintola Leib Resto ja Aed


Valitsimme ravintolan Viron 50 parasta ravintolaa listalta. Ystäväni pommitti muutamalla hyvällä vaihtoehdolla, joita ei ollut vielä kokeillut ja minä sitten valkkasin parhaan! Ja kyllä täytyy sanoa että tyytyväisiä oltiin!

Ravintola johon päädyimme oli Leib Resto ja Aed vanhassa kaupugissa, mutta hieman syrjempänä keskustorin vilskeestä. Ravintola oli elämys. Sisälle kuljettiin hämyisen puistontapaisen läpi, linnanmuurien ympäröimänä. PIhalla oli jostain ihme syystä Sean Conneryn pää pölkyllä..



Sisustusta jaksoimme kehua lattiasta kattoon. Se oli mielenkiintoinen sekoitus erittäin vanhaa ja modernia. Katosta riippui pallonmuotoiset lamput, mutta ne olivat kiinni vanhoissa vesiputkissa. Seinät olivat lautaa, joka kasana olisi näyttänyt jätelaudalta, mutta seinään sopi kuin nakki silmään (tässä taas minun sivistyneet kuvailutaidot). WC:n edessä oli odotustila, jossa seisoi kolme eri pituista koivupölliä, joiden päässä oli yksinkertaisesti hehkulamput pystyssä. Eräänlainen jätkänkynttilä. Ikkunat vanhan tiilirakennuksen kaarevat syvät ja jätetty lähes koskemattomaksi, pelkästään ohut läpikuultava vaaleampi rappaus päällä. Istuimme mukavilla puutuoleilla, joiden päällä oli lampaanvillapeite.

Ruoka oli myös erittäin aitoa. Aito on paras sana kuvaamaan. Se ei ollut mitenkään erityisen maustettua, vaan ruoan omat maut saivat toimia maun antajana, ja sehän toimii (lähes) aina. En ollut koskaan aiemmin maistanut sipulikeittoa, joten nyt oli korkea aika. Se oli oikein maukasta, mutta puolet olisi riittänyt. Lautaselle jäi aika satsi. Liiallisesti kerralla syötynä maku toistuu liikaa ja raikkaus välissä puuttuu.

Pääruokani oli pihvi. Ehkä melko tylsä valinta, mutta nykyään kun pääsen kovin harvoin kuitenkin kunnolla ulos syömään, en uskalla kokeilla useinkaan mitään uutta. Ja mieleni tekee aina mieli pihviä. Joten sallittakoon se minulle. En ajatellut ihan loppuun asti menu kokonaisuuttani, koska myös pihvin kanssa tuli sipulia jota ei oikein enää tehnyt sopan jälkeen mieli.Ystäväni söi kuhaa, joka oli kuulema myös erinomaista. Tarjoilijamme Hansin suosittelema viini oli täy-del-li-nen! Käsittämättömän hyvää. Hyvä etten alkanut itkeä kun se loppui. Siinä oli kaikki hyvä, mikä punaviinissä tuoksuu tai maistuu, eikä mitään karvautta, tanniinisuutta tai muuta liikaa. Siis aivan kuin samettia. Palvelu ravintolassa oli erinomaista, joten uskalsin pyytää Hansilta viinin nimeä paperille: Laudum Gran Reserva 2003, Espanjan Alicantesta. Siinäpä seuraava matkakohde! Viinitila!

Estonian beef fillet

 Pan fried pike perch
Olen alkanut rakastaa Crème brûléetä ja sen nappasin listalta jo ravintolaa päättäessä. Crème brûlée with black bread kuulosti hieman oudolta ja luulinkin aluksi että kyseessä oli kirjoitusvirhe, varsinkin kun vanukkaan päällä oli mustaviinimarjoja. Seassa kuitenkin tuntui hieman leipänmurusen oloisia paloja, jotka toivat hauskaa koostumusta ja maistuivat hyvältä. Ja päällinen oli aivan rapsahtavan rapea, nam!
Crème brûlée with black bread
Suosittelemme siis lämpimästä Leib-ravintolaa. Se kodikkuus ja lämmin tunnelma on nähtävä ja koettava itse.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Toipumista Tallinnasta kotiin..


Minulle ravintola-arvostelun kirjoittaminen Tallinnan reissulta tuottaa hieman vaikeuksia. Kaikkeen olimme kyllä tyytyväisiä, mutta illan jatko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.Hyppäänpä siis ensin aikaan syömisen jälkeen.

Sattuipa niin sopivasti, että ravintolasta poistuttuamme vatsani tuntui todella täydeltä. Niin täydeltä että teki vähän pahaa. Jatkoimme vielä drinkeille, joka osaltani jäi kesken. Päätimme käydä hotellilla nauttimassa lasilliset punaviiniä huoneessamme ja jatkaa sieltä matkaa kun ähky on laantunut, jos jaksamme. Parasta näissä reissuissa on se, ettei mihinkään ole pakko mennä! Jos tuntuu tärkeämmältä nukkua yö hyvin niin se on täysin sallitua. Ähkyni ei kuitenkaan väistynyt, paheni vaan pahenemistaan ja lopulta päädyin melko redikaaliin ratkaisuun ja halasin hotellin kaunista pönttöä. Ensimmäisen kerran. Olo helpottui hetkeksi, mutta jotenkin säilyi vielä vähän huonona, joten päädyimme jäämään nukkumaan kunnon yöunet. Höpöttelimme vielä hetken kunnes uni voitti. Nukahdin itse hetkeksi, jonka jälkeen alkoi vessaralli. Sitä jatkuikin sitten aamuun saakka, tasaisin väliajoin, hervoton palelu ja unettomuus vain välissä. Että sellainen akkujenlatausreissu. Kauhulla ajattelin vain aamua, jolloin täytyy A. poistua hotellista B. päästä terminaaliin ja sieltä Suomeen 3,5h laivassa ilman hyttiä! Onneksi aamulla sain jo pari tuntia nukuttua, huono-olo alkoi hälvetä ja söin jopa aamiaisella muutaman siivun appelsiinia.

Olo reipastui appelsiinin siivuista sen verran että kävelimme satamaan.Matkaseurani on oikein otettu uhkaavista tuliaisistaan kotiin.  Varmuuden vuoksi "nautimme" paluumatkalla lasilliset vatsalääke Fernet Brancaa. Huh. Pahempaa tököttiä saa etsiä, mutta se toimii! Ystäväni säästyi kuin säästyikin taudilta!
Tuliaisia en jaksanut kovin paljoa ajatella, saati kantaa. Nappasin mukaan punaviiniä, Bilar-nameja ja pistaasipähkinöitä. Sekä tietenkin pikkuneidille Muumipeikko! Se oli täysosuma :)

Muumipeikko&Pikkuneiti nokosilla
Aamulla laitoin viestiä miehelleni, epäillessäni tietenkin ruokamyrkytystä, mutta selvisi että pikkuneiti oli ollut sairaana myöskin. Voi pientä. Helpottavaa sinänsä, että vierailemassamme ravintolassa ei siis ollut vikaa ja uskallan suositella sitä kaikille. Jatkoa siis seuraa!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Toipumista kohti Tallinnaa!

Ei loppunutkaan vapaailta nro 1 lasilliseen Lambruscoa. Naapuri neenee ihmetteli chatin kautta miksi vapaailtalainen on online-tilassa ja siitä sitten suora leikkaus Helsingin yöelämään :)
Kävimme testaamassa karaokelaitteiden toimivuutta Malmilla "Lakkarissa". Katri Ylanderin Mansikkamäen jälkeen uskaltauduin laulamaan Nightwishiä. Välitön palaute biisin alkaessa oli upeaa: "Eiiii, ÄLÄ", mutta onneksi kauhuhuudot ja korvienpitelemiset hellittivät jo ensimmäisen sävelen aikana. Yö päättyi ehkä elämäni hauskimman taksikuskin kyytin joka viihdytti meitä laulullaan. Yöunet jäivät vähäisiksi ennen Tallinnaan suuntausta, mutta eipä se haittaa. Hyvää seuraa ja hauskaa matkaa jaksaa aina!

Aamulla heräsin ensin klo 7 jolloin kävin laittamassa passin matkatavaroiden sekaan. Jatkoin unia vielä kymmeneen ja ehdin hienosti laivaan ja passikin tuli mukaan, vaikkei sitä kukaan kaivannutkaan. Menomatkan matkasimme M/S Starin kahvilassa katkarapuleipien, puolikkaan sacher-kakun ja skumpan säestyksellä..Hinta ja tunnelma korjasivat hieman tuota annoksen esteettistä nautintoa.


Kävelimme terminaalista reippain askelin kohti Tallinnan vanhaa kaupunkia, jossa hotellimme sijaitsi. Savoy Boutique hotelli oli viihtyisä ja huoneemme rappukäytävän ja varauloskäynnin välissä 4krs. hiljainen ja miellyttävä. Rakastuin ikkunaluukkuihin, joita harvemmin suomessakaan näkee. Verhoja mielummin ottaisin itsekin sellaiset kotiini.Voin muuten suositella myös booking.com:ia josta varasin hotellin, erittäin selkeä ja helppo tapa saada huone ja vielä alennuksella.
Nautiskelimme hieman hienosta hotellihuoneestamme ja lähdimme samoilemaan kaupungille odotellen malttamattomana mitä kaikkea mukavaa ilta tuokaan tullessaan..




Onneksi ystäväni on tullut tutuksi jo aiemmin Tallinnan (ja minun suuntavaistojeni ja valmistautumisten) kanssa, joten löysimme kaikkialle kovin vaivattomasti. Hotellilta lähtiessä pyysimme respantyttöä soittamaan valitsemaamme ravintolaan ja saimme pöydän varattua sitä kautta.

Sauna
Odotellessa tallustimme pitkin vanhaa kaupunkia ja kävimme hauskassa ja erittäin lämpimän oloisessa kahvilassa nimeltä Cafe & Chocolaterie. Siellä jopa vanha labratorinnoutaja hauva oli kuin kotonaan (harmi ettei kameraan osunut kuin epätarkka häntäpuoli). 
 
 



Ravintolasta lisää seuraavassa postauksessa. Paluumatkasta voin jo vinkata sen verran, että älkää hyvät ihmiset tehkö samaa virhettä kuin minä, ja tilatko M/S Starin nopean 2h reissun sijaan Silja Europan 3,5h matkaa krapulaisten ja haisevien junttien seurassa takaisin Suomeen. Siinä suoraa palautetta. Yök.