Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. maaliskuuta 2014

Radisson Blue Tallinn & Viking XPRS = loistava "mummoristeily"!

Hellurei!

Kävimme viikonloppuna oikein erinomaisella sekalaisella seurueella reissussa, missäs muuallakaan kun naapuri Tallinnassa! Mukana oli lisäkseni oma äitini, anoppini, anopin sisko (Herra O:n kummitäti) ja hänen tyttärensä. En osannut odottaa mitään, niin oli erityinen joukko matkassa.

Tapasimme Viking Linen satamassa lauantai aamuna ja terminaalissa söimme Herra O:n kummitädin laittamia eväsleipiä, kyllä varmaan kanssamatkustajat olivat kateellisia! Saatiin vielä mandariinitkin - luonnollisesti valmiiksi kuorittuina.

Vikingin laiva oli paljon miellyttävämpi mielestäni kuin esim Eckerölinen kolho kahvila ympäristö. Vikingillä oli tanssipuoli, pubi ja ylempänä kahviloita ym. ruokapaikkoja. Me saimme pehmeät penkit matkan ajaksi tanssipuolelta, jossa oli jo päivälläkin minishow viihdyttämässä matkantekoa. Matkalaukut mahtui pöydän vierelle. Mutta nopea piti olla, ei siellä liikaa paikkoja ollut!

Tallinnassa Radisson Blue hotellille oli A-terminaalista hieman kävelemistä, mutta me emännäthän se taitettiin reippahasti. Niin reippaasti että ei jaksettu enää hotellilta lähteä etsimään ruokapaikkaa kauempaa vaan tyydyimme nurkan takana olevaan. Ja sieltä painuimme suoraan torkuille! 

Radisson Bluen katolla oli kerrosessa 24 (muistaakseni) upea näköalatasanne ja ihana kahvila/baari! Siellä kyllä kannattaa piipahtaa. Siellä mekin odoteltiin toisen hyttiseurueen väkeä torkkujen jälkeen irishkahvilla ihaillen maisemia.

Kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinkuin siinä suomenruotsalaisessa ohjelmassa.. kolmen hengen huoneesta puuttui varasänky ja pyyhkeet, kahvikupit ym. kolmannelle henkilölle. Ja kun varasänky kolmen pyynnön jälkeen viimein saatiin - nukkumaan mennessä se romahti!! Ensin toinen pää ja kun kummitäti auttoi Herra O:n serkkua ylös, romahti hökkelisänky toiseen suuntaan ja siellä oli serkkutyttö polvet suussa sängyn alla. Tästä jätin kyllä palautetta hotellille ja ensi kerralla meitä odottaa business-luokan huone VIP extroilla.. hmmm..

Kuitenkin torkkujen jälkeen painuimme vanhaan kaupunkiin shoppailujen jälkeen. Istuimme kellariravintolassa jossa kaikki olivat tietenkin suomalaisia. Mutta jotenkin oli ihana huomata, että kun ollaan suomalaisina ulkomailla niin ihmiset on jotenkin paljon enemmän yhteenkuuluvia ja mekin tanssittiin ja juteltiin ison osan asiakkaista kanssa. Eipä olisi suomessa tapahtunut noin.

Illasta kehkeytyi lopulta aivan hulvaton! Kummitätillä oli heittäytymisleikki jota kokeiltiin, loistava nauratusleikki: toinen puhuu siansaksaa ja toinen suomentaa!  Sopii mihin vain tilanteeseen, heh. Tanssittiin ja naurettiin ja illan lopussa käytiin vielä Viru hotellin baari tarkistamassa ennen kuin lähdettiin hotelliin nukkumaan (ja romauttamaan sänkyä).

Seuraavanakaan päivänä ei naurulle tuntunut tulevan loppua! Laivalta ostin vielä pari ankan rintafileetä sekä härän sisäfilettä kotiinviemisiksi. Eiköhän taas joku kerta herkutella! 

Kaiken kaikkiaan loistava reissu! 









maanantai 3. maaliskuuta 2014

Stockholm ja ravintola East

Hälsningar från hälsoresa!

Pikkuneidin pakkausapu


Työpaikallani on käynnissä kevätkevennys. Meitä on mukana neljä keventäjää ja mittailut ja kalorilaskennat on olleet käynnissä reilun 4 viikkoa. Tuossa neljässä viikossa kiloja on minulta tippunut 3,2 kg ja esim reiden ympäriltä kadonnut 4cm. Kyllä koukuttaa kun saa tuloksia aikaan!

Palkinnoksi kevätkeventäjien tuesta ja onnistumisesta suunnittelemme toisillemme jotain arjesta irrottavaa toimintaa. Ensimmäinen reissu oli yhdeksi yöksi hotelliin Tukholmaan, jossa paraikaa kirjoittelen sängyssä ja kello lyö puoli kahta..

Päivä alkoi jo yöllä. Herätyskello soi viittä vailla viisi ja kuudelta olin jo parin jatkoja viettävän herrasmiehen kanssa bussipysäkillä kohti lentokenttää. Lento sujui hyvin, höpötellessä porukan lentopelkoisen kanssa ja juna Arlandasta keskustaan olis superkätevä. Olimme ostaneet tarjousliput netistä jo etukäteen, suosittelen.

Hotellimme on kovin vaatimaton Kungsbron hotelli lähellä rautatieasemaa. Huone on pieni jossa ei ole ikkunaa, mutta sängyt on täydellisen pehmeät ja kylppäri siisti ja iso. Sopii mainiosti yhden yön nukkumiseen. Toisena iltana voisi kaivata jo maisemia. Sen kyllä sanon, että äänieristys on täysin onnetonta ja rauhallista täällä EI ole.

Kävelimme hurjasti pitkin päivää. Mukaan tarttui yksi Alice Bizous paita ja housut Joy-liikkeestä Drottninggatanilta, eli keskustan kävelykadulta.



Aamuherätys oli jo viiden maissa, joten  minun oli aivan pakko ottaa parin tunnin tirsat että jaksan olla ihmisiksi. Illansuussa torkkujen jälkeen nautiskeltiin punaviinia laittautuessamme hotellihuoneessa ravintolaa varten. Oikea terveysjuoma ;)

East ravintola oli eri puolella keskustaa kun hotellimme, joten poltimme kaloreita myös kävellessämme kohti varattua puoli yhdeksän pöytää. Muista pöytävaraus ja mielummin viikkoja etukäteen! Vaikka ravintoloiden nettivarausjärjestelmä on kertakaikkiaan loistava täällä seudulla, niin myös ihmiset todella käyvät ulkona syömässä ja pöydät on kiven alla jos olet liian myöhään liikkeellä.

Eastin ruuat oli erinomaisia! Itse söin Thit Heo Kho annoksen, joka oli aivan uskomattoman hyvää sianlihaa Vietnamilaisittain. Pakko kyllä mainita, että tarjoilijamme oli tainnut vetää ennen töitä pari sitruunaa raakana ja naama oli jotenkin jäänyt sille tielle. Jos halusimme tilata jotain, jouduimme huutelemaan perään kun kesken lauseen tarjoilija jo käveli pois päin. Näytti siellä olevan hyviäkin asiakaspalvelijoita, mutta meillä kävi ikävämpi tuuri. Onneksi ruoka oli todella hyvää!




Sunnuntaina aktiivimatkustelija Huli pakotti meidät Livrustkammaren -museoon ;) Mutta se oli pelkästään mukavaa happamahkoista ennakkoasenteista huolimatta. Suosittelen suloista museota Kuninkaanlinna kyljessä muillekin - ei niin aktiivisille - museokävijöille.




Tämä terveysreissu kieltämättä väsytti aika lailla, mutta parastahan reissusa on se, että kotiin on ihana palata! Onnistunut reissu oli oikeasti kaikin puolin!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Tallinna, ravintola Leib Resto ja Aed


Valitsimme ravintolan Viron 50 parasta ravintolaa listalta. Ystäväni pommitti muutamalla hyvällä vaihtoehdolla, joita ei ollut vielä kokeillut ja minä sitten valkkasin parhaan! Ja kyllä täytyy sanoa että tyytyväisiä oltiin!

Ravintola johon päädyimme oli Leib Resto ja Aed vanhassa kaupugissa, mutta hieman syrjempänä keskustorin vilskeestä. Ravintola oli elämys. Sisälle kuljettiin hämyisen puistontapaisen läpi, linnanmuurien ympäröimänä. PIhalla oli jostain ihme syystä Sean Conneryn pää pölkyllä..



Sisustusta jaksoimme kehua lattiasta kattoon. Se oli mielenkiintoinen sekoitus erittäin vanhaa ja modernia. Katosta riippui pallonmuotoiset lamput, mutta ne olivat kiinni vanhoissa vesiputkissa. Seinät olivat lautaa, joka kasana olisi näyttänyt jätelaudalta, mutta seinään sopi kuin nakki silmään (tässä taas minun sivistyneet kuvailutaidot). WC:n edessä oli odotustila, jossa seisoi kolme eri pituista koivupölliä, joiden päässä oli yksinkertaisesti hehkulamput pystyssä. Eräänlainen jätkänkynttilä. Ikkunat vanhan tiilirakennuksen kaarevat syvät ja jätetty lähes koskemattomaksi, pelkästään ohut läpikuultava vaaleampi rappaus päällä. Istuimme mukavilla puutuoleilla, joiden päällä oli lampaanvillapeite.

Ruoka oli myös erittäin aitoa. Aito on paras sana kuvaamaan. Se ei ollut mitenkään erityisen maustettua, vaan ruoan omat maut saivat toimia maun antajana, ja sehän toimii (lähes) aina. En ollut koskaan aiemmin maistanut sipulikeittoa, joten nyt oli korkea aika. Se oli oikein maukasta, mutta puolet olisi riittänyt. Lautaselle jäi aika satsi. Liiallisesti kerralla syötynä maku toistuu liikaa ja raikkaus välissä puuttuu.

Pääruokani oli pihvi. Ehkä melko tylsä valinta, mutta nykyään kun pääsen kovin harvoin kuitenkin kunnolla ulos syömään, en uskalla kokeilla useinkaan mitään uutta. Ja mieleni tekee aina mieli pihviä. Joten sallittakoon se minulle. En ajatellut ihan loppuun asti menu kokonaisuuttani, koska myös pihvin kanssa tuli sipulia jota ei oikein enää tehnyt sopan jälkeen mieli.Ystäväni söi kuhaa, joka oli kuulema myös erinomaista. Tarjoilijamme Hansin suosittelema viini oli täy-del-li-nen! Käsittämättömän hyvää. Hyvä etten alkanut itkeä kun se loppui. Siinä oli kaikki hyvä, mikä punaviinissä tuoksuu tai maistuu, eikä mitään karvautta, tanniinisuutta tai muuta liikaa. Siis aivan kuin samettia. Palvelu ravintolassa oli erinomaista, joten uskalsin pyytää Hansilta viinin nimeä paperille: Laudum Gran Reserva 2003, Espanjan Alicantesta. Siinäpä seuraava matkakohde! Viinitila!

Estonian beef fillet

 Pan fried pike perch
Olen alkanut rakastaa Crème brûléetä ja sen nappasin listalta jo ravintolaa päättäessä. Crème brûlée with black bread kuulosti hieman oudolta ja luulinkin aluksi että kyseessä oli kirjoitusvirhe, varsinkin kun vanukkaan päällä oli mustaviinimarjoja. Seassa kuitenkin tuntui hieman leipänmurusen oloisia paloja, jotka toivat hauskaa koostumusta ja maistuivat hyvältä. Ja päällinen oli aivan rapsahtavan rapea, nam!
Crème brûlée with black bread
Suosittelemme siis lämpimästä Leib-ravintolaa. Se kodikkuus ja lämmin tunnelma on nähtävä ja koettava itse.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Toipumista Tallinnasta kotiin..


Minulle ravintola-arvostelun kirjoittaminen Tallinnan reissulta tuottaa hieman vaikeuksia. Kaikkeen olimme kyllä tyytyväisiä, mutta illan jatko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.Hyppäänpä siis ensin aikaan syömisen jälkeen.

Sattuipa niin sopivasti, että ravintolasta poistuttuamme vatsani tuntui todella täydeltä. Niin täydeltä että teki vähän pahaa. Jatkoimme vielä drinkeille, joka osaltani jäi kesken. Päätimme käydä hotellilla nauttimassa lasilliset punaviiniä huoneessamme ja jatkaa sieltä matkaa kun ähky on laantunut, jos jaksamme. Parasta näissä reissuissa on se, ettei mihinkään ole pakko mennä! Jos tuntuu tärkeämmältä nukkua yö hyvin niin se on täysin sallitua. Ähkyni ei kuitenkaan väistynyt, paheni vaan pahenemistaan ja lopulta päädyin melko redikaaliin ratkaisuun ja halasin hotellin kaunista pönttöä. Ensimmäisen kerran. Olo helpottui hetkeksi, mutta jotenkin säilyi vielä vähän huonona, joten päädyimme jäämään nukkumaan kunnon yöunet. Höpöttelimme vielä hetken kunnes uni voitti. Nukahdin itse hetkeksi, jonka jälkeen alkoi vessaralli. Sitä jatkuikin sitten aamuun saakka, tasaisin väliajoin, hervoton palelu ja unettomuus vain välissä. Että sellainen akkujenlatausreissu. Kauhulla ajattelin vain aamua, jolloin täytyy A. poistua hotellista B. päästä terminaaliin ja sieltä Suomeen 3,5h laivassa ilman hyttiä! Onneksi aamulla sain jo pari tuntia nukuttua, huono-olo alkoi hälvetä ja söin jopa aamiaisella muutaman siivun appelsiinia.

Olo reipastui appelsiinin siivuista sen verran että kävelimme satamaan.Matkaseurani on oikein otettu uhkaavista tuliaisistaan kotiin.  Varmuuden vuoksi "nautimme" paluumatkalla lasilliset vatsalääke Fernet Brancaa. Huh. Pahempaa tököttiä saa etsiä, mutta se toimii! Ystäväni säästyi kuin säästyikin taudilta!
Tuliaisia en jaksanut kovin paljoa ajatella, saati kantaa. Nappasin mukaan punaviiniä, Bilar-nameja ja pistaasipähkinöitä. Sekä tietenkin pikkuneidille Muumipeikko! Se oli täysosuma :)

Muumipeikko&Pikkuneiti nokosilla
Aamulla laitoin viestiä miehelleni, epäillessäni tietenkin ruokamyrkytystä, mutta selvisi että pikkuneiti oli ollut sairaana myöskin. Voi pientä. Helpottavaa sinänsä, että vierailemassamme ravintolassa ei siis ollut vikaa ja uskallan suositella sitä kaikille. Jatkoa siis seuraa!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Toipumista kohti Tallinnaa!

Ei loppunutkaan vapaailta nro 1 lasilliseen Lambruscoa. Naapuri neenee ihmetteli chatin kautta miksi vapaailtalainen on online-tilassa ja siitä sitten suora leikkaus Helsingin yöelämään :)
Kävimme testaamassa karaokelaitteiden toimivuutta Malmilla "Lakkarissa". Katri Ylanderin Mansikkamäen jälkeen uskaltauduin laulamaan Nightwishiä. Välitön palaute biisin alkaessa oli upeaa: "Eiiii, ÄLÄ", mutta onneksi kauhuhuudot ja korvienpitelemiset hellittivät jo ensimmäisen sävelen aikana. Yö päättyi ehkä elämäni hauskimman taksikuskin kyytin joka viihdytti meitä laulullaan. Yöunet jäivät vähäisiksi ennen Tallinnaan suuntausta, mutta eipä se haittaa. Hyvää seuraa ja hauskaa matkaa jaksaa aina!

Aamulla heräsin ensin klo 7 jolloin kävin laittamassa passin matkatavaroiden sekaan. Jatkoin unia vielä kymmeneen ja ehdin hienosti laivaan ja passikin tuli mukaan, vaikkei sitä kukaan kaivannutkaan. Menomatkan matkasimme M/S Starin kahvilassa katkarapuleipien, puolikkaan sacher-kakun ja skumpan säestyksellä..Hinta ja tunnelma korjasivat hieman tuota annoksen esteettistä nautintoa.


Kävelimme terminaalista reippain askelin kohti Tallinnan vanhaa kaupunkia, jossa hotellimme sijaitsi. Savoy Boutique hotelli oli viihtyisä ja huoneemme rappukäytävän ja varauloskäynnin välissä 4krs. hiljainen ja miellyttävä. Rakastuin ikkunaluukkuihin, joita harvemmin suomessakaan näkee. Verhoja mielummin ottaisin itsekin sellaiset kotiini.Voin muuten suositella myös booking.com:ia josta varasin hotellin, erittäin selkeä ja helppo tapa saada huone ja vielä alennuksella.
Nautiskelimme hieman hienosta hotellihuoneestamme ja lähdimme samoilemaan kaupungille odotellen malttamattomana mitä kaikkea mukavaa ilta tuokaan tullessaan..




Onneksi ystäväni on tullut tutuksi jo aiemmin Tallinnan (ja minun suuntavaistojeni ja valmistautumisten) kanssa, joten löysimme kaikkialle kovin vaivattomasti. Hotellilta lähtiessä pyysimme respantyttöä soittamaan valitsemaamme ravintolaan ja saimme pöydän varattua sitä kautta.

Sauna
Odotellessa tallustimme pitkin vanhaa kaupunkia ja kävimme hauskassa ja erittäin lämpimän oloisessa kahvilassa nimeltä Cafe & Chocolaterie. Siellä jopa vanha labratorinnoutaja hauva oli kuin kotonaan (harmi ettei kameraan osunut kuin epätarkka häntäpuoli). 
 
 



Ravintolasta lisää seuraavassa postauksessa. Paluumatkasta voin jo vinkata sen verran, että älkää hyvät ihmiset tehkö samaa virhettä kuin minä, ja tilatko M/S Starin nopean 2h reissun sijaan Silja Europan 3,5h matkaa krapulaisten ja haisevien junttien seurassa takaisin Suomeen. Siinä suoraa palautetta. Yök.



torstai 11. huhtikuuta 2013

Odottavan aika on piiitkä

Mainitsin aiemmin lähteväni ehkä reissuun.. No, reissu on tiedossa, mutta päädyimmekin lähtemään hieman pienemmällä mittakaavalla. Huomenna koittaa siis vastuuvapautus päiväunien aikaan kun herra-O ja pikkuneiti hurauttavat mummi&ukkilaan viikonlopuksi ja minä jään kyydistä! Suunnitelmat ikiomalle viikonlopulle ei nyt kuitenkaan ole Irlannissa.. Sitä pitää vielä odottaa.

Huomenna päiväunien aikaan ajattelin siivota. Höpölöpö! Otan rennosti, laitan naaman päähän ja lähden oopperaan! Ehkä.. en tiedä kehtaanko mennä sinne yksin ja jotenkin porukka ei innostu lähtemään seuraksi. Jännä. Haluaisin kuitenkin kovasti nähdä Leoncavallon Pajatso oopperan, koska itse olin Lahden kaupunginteatterissa mukana kyseisessä oopperassa kuorolaisena! Se oli taatusti elämän parasta aikaa top5:ssä! Ooppera on niin lyhyt, että se kestää vain yhden puoliajan verran. Tämän vuoksi sitä esitetään oopperassa yhdessä jonkun toisen lyhyen oopperan kanssa. Kansallisoopperassa ensimmäinen esitys ennen puoliaikaa on Herttua Siniparran linna. Siitä en ole koskaan kuullutkaan, joten sekin olisi ihana nähdä.

Lauantaina alkaa sitten se mainitsemani ulkomaanmatka! Kyllä! Etelänmatkalle hop! Klo 13:00 starttaamme ystäväni kanssa Länsiterminaalista M/S Star aluksella, kyllä, Tallinnaan!

Vähän harmittaa kun pikkuneidin nenukkiin tuli valuvika ja toivon ettei flunssa pahene kovin paljon. Viimeinen kenkku kulmahammas on puskemassa läpi ikenestä, joten sekin aiheuttaa hieman nenän vuotoa. Toivotaan että neiti säilyy niin hyvässä kunnossa, ettei pahempaa huonoa omaatuntoa tarvitse potea lomaviikonlopusta. Tehoparanemisen lääkkeetä käytössä, maitopullo, muumit ja mukava asento. Kyllä niillä taas jaksaa.


torstai 28. maaliskuuta 2013

Fiilistelyä

Nyt täytyy sanoa, että odotin minilomalta Tampereelle paljon enemmän bloginkirjoitusta. Mutta tällä hetkellä on niin pitkästä aikaa niin ihanan rauhallinen ja hiljainen olo ja ympäristö, että ei saa oikein mitään irti näppäimistöstä.

Lähdin karkuun lapsenhoitopaikasta jo ajoissa, ennen päiväunia ja kuvittelin ottavani bussissa torkut. Tampereelle saapuessa en ollut nukkunut silmäystäkään vaan pelkästään nautiskellut rauhallisesta kyydistä. Kävin kaupungilla suhaamassa ja näin lounaalla ystävän vauvansa kanssa ja taas vaan nautiskelin siitä, että saan olla vastuussa hetken vain omasta itsestä. Oi että! Kyllä kaikkien äitien pitäisi saada tällainen tauko aina sillon tällöin! Aivan varmasti lataa äitiysakkuja.

Minun piti mennä vielä istumaan ennen illan bändikeikkojen kuuntelemista mieheni sukulaisille, mutta täytyy sanoa että tämä hotellihuoneessa hiljaa istuminen vie nyt voiton ihan kaikelta! Katselen kymppikerroksen ikkunoista vaan ohi liiteleviä lokkeja. Huomenna ehditään onneksi kyseiseen paikkaan vielä kylään, nyt vaan istun, makaan, laittaudun, rentoudun ja nautin pikkupullollisen punaviiniä. Kaikki olen ansainnut! Kyllä näin on!

Uskomaton fiilis! Hymyilen itsekseni :D

Sokos Hotelli Ilves



maanantai 18. maaliskuuta 2013

Éire, Irlanti



Eilen oli Irlannin "vappu" eli St. Patricks day. Heikäläiset julivat tuota pientä Leprechaunia aina 17. maaliskuuta sen kunniaksi, että hän ajoi käärmeet pois Irlannin saarelta! Onhan siinä juhlimista! Ikävöin taas tuolle vihreälle saarelle matkustamista kun mietin minkälaiset juhlahumut siellä oli käynnissä.

 Olen ollut Irlannissa töissä kaksi kesää 2001, ja 2002. Se oli mieletöntä aikaa ja rakastuin Irlantiin täysin sydämin. Työskentelin länsirannikolla, kaukana Dublinista, paikassa nimeltä Kilkee. Se on pienen pieni kylä, joka herää eloon kesäisin irlantilaisista ja englantilaisista turisteista. Väkiluku muistaakseni yli nelinkertaistuu kesäaikana. Tulipa siellä tutustuttua juomapelin merkeissä myös saksalaisiin turisteihin ja itäeurooppalaisiin työntekijöihin. Kilkeessä on aivan mahtava ranta, se on Atlantin rannikolla kallioiden reunustama lahden poukama. Luonto on huimaavan kaunista, vihreitä kukkuloita, jyrkkiä kallioita ja se valtava hiekkaranta vuorovesineen. Itse kyllä kuumimpinakin kesäpäivinä pidin päällä ihan kunnon syyskamppeita, mutta irlantilaiset ovat tottuneet kostean viileään ilmastoon ja uivat meressä ja ottivat aurinkoa tuulisella rannalla niin kuin olisi ollut hellettä!

Georges Head -kallio Kilkeen rannalta kuvattuna

Kilkee Georges Head kalliolta kuvattuna

Asuin ja työskentelin ensimmäisen kesäni Moore Bay HolidayVillagessa ja seuraavan vuonna muutin The Strand Guesthouse:n. Työpaikkojeni ja kalliolenkkeilyn lisäksi oleilin vapaa-aikani pääosin kahdessa pubissa. Tietenkin! Ensimmäinen oli Myles Creek ja toinen Scott’s. Ai että kun pääsisi taas nauttimaan pintin olutta tai aivan ihanaa irlantilaista siideriä nimeltä Bulmers. Sitä löytyy kyllä Suomestakin, mutta ei se ole sama. Ainakaan tunnelmaltaan.



Olen vieraillut tuolla sateisella vihreällä saarella jo niin monta kertaa, etten enää pysy laskuissa mukana. Ja se vetää yhä uudelleen ja uudelleen! Nyt olisi ystäväni kanssa jo päivämäärät valmiina reissulle ja senkus reput selkään ja menoksi.. mutta joku henkinen lukko ei ole vielä avautunut. Olen toki lentoja katsellut (halvimmalla pääsee Aer Lingusilla tai Norwegian Airlinesillä) ja hintoja vertaillut, mutta en vaan saa aikaiseksi lyödä lukkoon reissua. Syy lienee pikkuneiti, josta erossa olo olisi kovin uutta. Toisaalta olisi aivan parhautta päästä nukkumaan kolme yötä rauhassa keskeytymättä, ei tarvitsisi vaihtaa yhtään kakkavaippaa ja saisi mennä minne huvittaa, koska huvittaa! Ja toisaalta pelkäisin, että huoli painaisi ja lapsi itkisi äitiä kotona.. oi. Mutta kaikki uusi pitää kai opetella, ei ole oikoreittejä. Jos en nyt lähde, lähden joskus toiste ja sama kamppailu on edessä uudelleen. Joten samahan se olisi nyt lähteä kun päivämäärätkin olisi jo sovittu. Voitinkohan vai hävisinkö nyt tämän sisäisen taisteluni. Jää nähtäväksi.