Myönnetään, olen sen verran perso huomiolle että joskus pikkutyttönä unelma-ammattini oli malli. Nykyään en mahtuisi edes XL-sellaisten vaatteisiin (vielä..) mutta onneksi meillä on tuo suvunjatke!
Ja ehkä ennen kuin laitan pikkuneidin mallikansiota Guccille postissa niin koitetaan jotain vähän lähempää. Prisma ja heidän vaatemerkkinsä Ciraf etsivät joukkoonsa lapsitestaajia muutamille ulkovaatteille. Ja jos en ole aiemmin kertonut niin olenhan ammatiltani testaaja. Eli mielestäni tuo duuni sopisi pikkuneidille kuin nakki silmään! Ei omena kauas puusta putoaisi.. kauheasti ruokaan viittaavia vertauksia, heh. Kuitenkin koitan siis päästä testailemaan heidän kuravaatteitaan. Saapi nähdä. Aika mahdoton tehtävähän se on, koska heitä varmaan on kovin monta kiinnostunutta ja neljä tattiaista valitaan, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ja katsokaahan näitä kuvia, oliskohan haalarille käyttöä kun villakangastakissa saa hiekkalaatikollakin telmiä!? (ainakin pesuaineelle on)
perjantai 28. helmikuuta 2014
perjantai 21. helmikuuta 2014
Mäkelänrinne Teho & Taito
Uuts auts uuts auts..
Toinen hiihtolomapäiväni perheettä: Suunnistin takaisin jumppaamaan. Edellispäivän joogailut tuntui antaneen kovasti energiaa. Meinasin ensin mennä zumbaan ja uudelleen joogaan, mutta koska olisin joutunut odotella puolisen tuntia siinä välissä niin päätinkin suunnistaa kokeilemaan jotain uutta. Teho&Taito tuntia. Tietämättä täysin mihin joudun..
Ensinnäkin en ollut huomannut, että se on HOT tunti, eli siellä allasosaston puolella, kuumassa kosteassa ilmassa. Ajattelin että menen puolentunnin lämmittelyyn ennen Zumbaa.. auta armias.. kyllä lämmittikin!
Sisään astuessani huomasin muiden olevan hoikkia ja lihaksikkaita :D Ja jokainen heistä näki minut varmasti eksyneenä pallerona, kun vielä niin somasti myöhästyin. Alkuverryttely oli juoksua ympäriinsä! Olin kauhuissani huomatessani ettei tämä ollut sellainen "takarivissä vähän löysemmin" tunti, vaan kaikki oli sekaisin! Juoksu tuntui jo rankalta, koska lie sellaista tehnyt viimeksi, mutta sitten alettiin laukkaamaan! Laukka-askeleita ottaessa todellakin tunsin oman painoni! Ihan kun maa olisi alkanut vetää minua puoleensa!! Heh heh.
Alkurääkin jälkeen ohjaaja Henna Raatikainen esitteli kolme pistettä, joissa jokaisessa oli kaksi liikettä joita tehtäisiin 5 minuuttia vuorotellen. Sitten minuutin tauko ja seuraavalle pisteelle. Ja siitä se rääkki sitten vasta alkoi. Laukka-askeleet oli todellakin vaan alkulämmittelyä!
Pisteillä oli mukavaa pikku puurtamista, aloitin 8kg kahvakuulan vedolla vuorotellen käsipainon kanssa taakse keinunnan kanssa, eli siis matolle selälleen käsipainon kanssa ja jalat pään yli ja ylös hypyllä ja käsipaino ilmaan.. Toisessa pisteessä käärityn jumppamaton päällä yhdellä jalalla tasapainoiteltiin kyykkyjä ja sen kanssa vuorotellen jalat seinälle lantion korkeudelta, kädet maassa lankkuasennossa ja läpyteltiin vuorokäsin vastakkaista olkapäätä. Kolmas rääkki oli jalat ja kädet maassa kävelyä salin poikki niin että ensin meni kädet ja jalat pysyi paikallaan ja sitten kun on tarpeeksi alhaalla niin kädet paikallaan ja jalat seuraa. Niinkun mittarimato. Ja takaisin päin hypittiin vauhditonta pituushyppyä.
Pari minuutti ennen lopetusta alkoi huimata niin että siirryin vesipullolleni viimein. Ohjaaja oli koko ajan aivan ihana ja kannustava niinkuin kanssaliikkujanikin. Ne varmaan sääli minua :D Yksi kysyi lopussa, että uskallatko tulla uudelleen, en ollut ihan varma. Toisaalta missäpä sen kunnon kohenemisen paremmin näkisi kuin uudelleen menemisellä!
Zumba tuon rääkin jälkeen oli aikamoista sisäistä hekotusta.. ja vähän ulospäinkin. Reidet ei meinanneet totella ja koordinaatiokyky oli jo lomalla. Mutta hauskaahan sekin oli ja hikeä riitti! Vetäjä on aivan loistavan uskottava zumbalady, vaikka Thomas Ingman niminen onkin. Hyvä meininki!
Toinen hiihtolomapäiväni perheettä: Suunnistin takaisin jumppaamaan. Edellispäivän joogailut tuntui antaneen kovasti energiaa. Meinasin ensin mennä zumbaan ja uudelleen joogaan, mutta koska olisin joutunut odotella puolisen tuntia siinä välissä niin päätinkin suunnistaa kokeilemaan jotain uutta. Teho&Taito tuntia. Tietämättä täysin mihin joudun..
Ensinnäkin en ollut huomannut, että se on HOT tunti, eli siellä allasosaston puolella, kuumassa kosteassa ilmassa. Ajattelin että menen puolentunnin lämmittelyyn ennen Zumbaa.. auta armias.. kyllä lämmittikin!
Sisään astuessani huomasin muiden olevan hoikkia ja lihaksikkaita :D Ja jokainen heistä näki minut varmasti eksyneenä pallerona, kun vielä niin somasti myöhästyin. Alkuverryttely oli juoksua ympäriinsä! Olin kauhuissani huomatessani ettei tämä ollut sellainen "takarivissä vähän löysemmin" tunti, vaan kaikki oli sekaisin! Juoksu tuntui jo rankalta, koska lie sellaista tehnyt viimeksi, mutta sitten alettiin laukkaamaan! Laukka-askeleita ottaessa todellakin tunsin oman painoni! Ihan kun maa olisi alkanut vetää minua puoleensa!! Heh heh.
Alkurääkin jälkeen ohjaaja Henna Raatikainen esitteli kolme pistettä, joissa jokaisessa oli kaksi liikettä joita tehtäisiin 5 minuuttia vuorotellen. Sitten minuutin tauko ja seuraavalle pisteelle. Ja siitä se rääkki sitten vasta alkoi. Laukka-askeleet oli todellakin vaan alkulämmittelyä!
Pisteillä oli mukavaa pikku puurtamista, aloitin 8kg kahvakuulan vedolla vuorotellen käsipainon kanssa taakse keinunnan kanssa, eli siis matolle selälleen käsipainon kanssa ja jalat pään yli ja ylös hypyllä ja käsipaino ilmaan.. Toisessa pisteessä käärityn jumppamaton päällä yhdellä jalalla tasapainoiteltiin kyykkyjä ja sen kanssa vuorotellen jalat seinälle lantion korkeudelta, kädet maassa lankkuasennossa ja läpyteltiin vuorokäsin vastakkaista olkapäätä. Kolmas rääkki oli jalat ja kädet maassa kävelyä salin poikki niin että ensin meni kädet ja jalat pysyi paikallaan ja sitten kun on tarpeeksi alhaalla niin kädet paikallaan ja jalat seuraa. Niinkun mittarimato. Ja takaisin päin hypittiin vauhditonta pituushyppyä.
Pari minuutti ennen lopetusta alkoi huimata niin että siirryin vesipullolleni viimein. Ohjaaja oli koko ajan aivan ihana ja kannustava niinkuin kanssaliikkujanikin. Ne varmaan sääli minua :D Yksi kysyi lopussa, että uskallatko tulla uudelleen, en ollut ihan varma. Toisaalta missäpä sen kunnon kohenemisen paremmin näkisi kuin uudelleen menemisellä!
Zumba tuon rääkin jälkeen oli aikamoista sisäistä hekotusta.. ja vähän ulospäinkin. Reidet ei meinanneet totella ja koordinaatiokyky oli jo lomalla. Mutta hauskaahan sekin oli ja hikeä riitti! Vetäjä on aivan loistavan uskottava zumbalady, vaikka Thomas Ingman niminen onkin. Hyvä meininki!
tiistai 18. helmikuuta 2014
Hot jooga ja muuta jumppaa
Vapaus koitti! Perhe lähti mummilaan ja minulla on kaksi päivää vapaata. Vielä hetki sitten olisin miettinyt mitä herkkuja ostan kotiin ja mässytän niitä Emmerdalea katsellessa sohvannurkassa. Mutta tänään on toisin!
Ensin ajattelin että menen suoraan töistä siivoamaan! Miten ihanaa se onkaan kun tietää että kotiin palatessa siellä on täsmälleen yhtä siistiä kuin lähtiessä!! Oih! Mutta en taida ehtiä. Varasin näet jumppatunteja! Ja olen ihan innoissani! (saa nähdä miten jumpan jälkeen hymy hyytyy..hehe) Ensiksi juoksen supernopeasti kotiin hakemaan jumppatamineet, en tajunnut ottaa töihin mukaan kuin uimavehkeet. Ja sitten lähden heti kokeilemaan Bodybalance-tuntia ja suoraan siitä hot joogaan.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Wow! Mä jaksoin! Ja tuntu hyvältä. Ja edelleen tuntuu. Huomenna on varmasti toisin, mutta ei auta, huomiselle on varattuna Zumba ja myöskin hot jooga. Joskus ajattelin että jooga on mahdottoman tylsää jossa vaan notkeat ihmiset kilpailee siitä kuka puhaltaa ilman ulos äänekkäimmin. Niin ärrrrsyttävää. Mutta tänään ei kukaan puhallellut äänekkäästi ja liikkeet oli ihanan venyttäviä eikä liian vaikeita tai liian nopeassa tahdissa. Body balance ja hot jooga tunnit eivät eronneet kovastikaan toisistaan, mutta oli ensimmäinen kerta koko elämässäni kun en kertaakaan katsonut kelloa. Jotain on tapahtunut! (ja ehdin muuten siivotakin kotona ennen jumppaan lähtöä)
Kaloreita olen syönyt tänään 1246, vielä saisi syödä jotain, mutta pelkään nykyään iltasyömistä kovasti. En osaa ottaa "jotain pientä" vaan syömisen ilo ja tuska jää päälle. Parempi olla ottamatta siis muuta kuin teekupponen hunajalla.
Mulla ei nyt ole kuvia siitä kun jumppatunneilla hiki lentää tai edes teekupposesta. Opettelen kuvaamaan hienoja kuvia sitten joskus toiste. Nyt ansaitusti sinne sohvannurkkaan!
Ensin ajattelin että menen suoraan töistä siivoamaan! Miten ihanaa se onkaan kun tietää että kotiin palatessa siellä on täsmälleen yhtä siistiä kuin lähtiessä!! Oih! Mutta en taida ehtiä. Varasin näet jumppatunteja! Ja olen ihan innoissani! (saa nähdä miten jumpan jälkeen hymy hyytyy..hehe) Ensiksi juoksen supernopeasti kotiin hakemaan jumppatamineet, en tajunnut ottaa töihin mukaan kuin uimavehkeet. Ja sitten lähden heti kokeilemaan Bodybalance-tuntia ja suoraan siitä hot joogaan.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Wow! Mä jaksoin! Ja tuntu hyvältä. Ja edelleen tuntuu. Huomenna on varmasti toisin, mutta ei auta, huomiselle on varattuna Zumba ja myöskin hot jooga. Joskus ajattelin että jooga on mahdottoman tylsää jossa vaan notkeat ihmiset kilpailee siitä kuka puhaltaa ilman ulos äänekkäimmin. Niin ärrrrsyttävää. Mutta tänään ei kukaan puhallellut äänekkäästi ja liikkeet oli ihanan venyttäviä eikä liian vaikeita tai liian nopeassa tahdissa. Body balance ja hot jooga tunnit eivät eronneet kovastikaan toisistaan, mutta oli ensimmäinen kerta koko elämässäni kun en kertaakaan katsonut kelloa. Jotain on tapahtunut! (ja ehdin muuten siivotakin kotona ennen jumppaan lähtöä)
Kaloreita olen syönyt tänään 1246, vielä saisi syödä jotain, mutta pelkään nykyään iltasyömistä kovasti. En osaa ottaa "jotain pientä" vaan syömisen ilo ja tuska jää päälle. Parempi olla ottamatta siis muuta kuin teekupponen hunajalla.
Mulla ei nyt ole kuvia siitä kun jumppatunneilla hiki lentää tai edes teekupposesta. Opettelen kuvaamaan hienoja kuvia sitten joskus toiste. Nyt ansaitusti sinne sohvannurkkaan!
perjantai 14. helmikuuta 2014
Piikkilanka-ajatuksia
Hei vaan hei.
Minusta tuntuu että nyt kirjoitan. Ja niin kirjoitankin kun tekstiäkin näkyy!
Tällä hetkellä, piiitkän blogitauon jälkeen aatoksissa on ruoka! Mikäpä muukaan! Ja kalorit. Ne ihanat kalorit. Olen saanut hurjan tsempin ruokailutottumusten muuttamiseen kiloklubin oivalla avustuksella, sekä loistavan työporukan tuella. Painoa on tippunut mahtavasta painoennätyksestäni nyt 4,5 kiloa ja olo on jo nyt höyhenkevyt! Energiaa olisi vaikka kenelle jakaa.
Hetki sitten ei ollut näin. Sen takia kirjoittaminenkin jäi. Väsymys painoi ja mikään ei oikein tuntunut miltään tai ei ainakaan hyvältä. Loppujenlopuksi näin taaksepäin katsoessa tuntuu, että pääni sisälle oli keritty iso kasa piikkilankaa. Sähköä johtavaa rautalankaa johon kaikki ajatuksen poikaset ja aivoimpulssit takertuivat ja jäivät kiertämään kehää. Jokainen painavampi ajatus muodosti piikkisykerön ja sitten niitä ajatuksia kun koitti saada vedettyä ulos ja purettua niin jokainen piikkinykerö tarttui vuorollaan kiinni.
Sen paremmin en osaa kuvailla masennusta. Se voi iskeä salakavalasti vuosien saatossa tai nopeasti ja yllättäen, mutta onneksi tuon viheliäisen kerän saa kärsivällisyydellä poistettua ja impulssit pääsee taas vaeltelemaan villinä pitkin poikin pehmoisia mössöaivoja niinkuin on tarkoitettu!
No mutta, voisin toivottaa itseni ja sinut tervetulleeksi takaisin! Tästä se taas lähtee, kovin henkilökohtaisella kirjoituksella.
Saatanpa silti hieman toitottaa tästä eteenpäin noista kaloreista, niistä on tullut oikein ystävä. Eli hyvää ystävänpäivää kalorit, toivottavasti tapaamme tästä eteenpäin paljon vähemmän!!
Minusta tuntuu että nyt kirjoitan. Ja niin kirjoitankin kun tekstiäkin näkyy!
Tällä hetkellä, piiitkän blogitauon jälkeen aatoksissa on ruoka! Mikäpä muukaan! Ja kalorit. Ne ihanat kalorit. Olen saanut hurjan tsempin ruokailutottumusten muuttamiseen kiloklubin oivalla avustuksella, sekä loistavan työporukan tuella. Painoa on tippunut mahtavasta painoennätyksestäni nyt 4,5 kiloa ja olo on jo nyt höyhenkevyt! Energiaa olisi vaikka kenelle jakaa.
Hetki sitten ei ollut näin. Sen takia kirjoittaminenkin jäi. Väsymys painoi ja mikään ei oikein tuntunut miltään tai ei ainakaan hyvältä. Loppujenlopuksi näin taaksepäin katsoessa tuntuu, että pääni sisälle oli keritty iso kasa piikkilankaa. Sähköä johtavaa rautalankaa johon kaikki ajatuksen poikaset ja aivoimpulssit takertuivat ja jäivät kiertämään kehää. Jokainen painavampi ajatus muodosti piikkisykerön ja sitten niitä ajatuksia kun koitti saada vedettyä ulos ja purettua niin jokainen piikkinykerö tarttui vuorollaan kiinni.
Sen paremmin en osaa kuvailla masennusta. Se voi iskeä salakavalasti vuosien saatossa tai nopeasti ja yllättäen, mutta onneksi tuon viheliäisen kerän saa kärsivällisyydellä poistettua ja impulssit pääsee taas vaeltelemaan villinä pitkin poikin pehmoisia mössöaivoja niinkuin on tarkoitettu!
No mutta, voisin toivottaa itseni ja sinut tervetulleeksi takaisin! Tästä se taas lähtee, kovin henkilökohtaisella kirjoituksella.
Saatanpa silti hieman toitottaa tästä eteenpäin noista kaloreista, niistä on tullut oikein ystävä. Eli hyvää ystävänpäivää kalorit, toivottavasti tapaamme tästä eteenpäin paljon vähemmän!!
perjantai 18. lokakuuta 2013
Aatoksia
Vähän harmittaa töihin paluu.. ennen jaksoi illalla katsoa telkusta Emmerdalea vielä kymmenenkin jälkeen.. (tai tehdä jotain muuta) enää ei. Ja pikkuneiti monesti kukkuu vielä lähes kymmeneltä.. oma aika on nyt sitten täysin mennyttä elämää. Ennen jaksoi käydä illalla ulkona pikkuneidin kanssa, enää ei oikein jaksaisi kuin lössähtää pikkukakkosen ääreen ja voivotella.
Aivojen käyttö pitkän tauon jälkeen on kyllä mukavaa, mutta se vie lähestulkoon kaikki voimat. Ja tämän blogin kirjoitus on nyt ollut yksi niistä jonka joutuu useimmiten jättämään väliin. Pelastukseni on vapaat perjantait, teen 83% työaikaa jolloin perjantait vietän pikkuneidin kanssa kun herra O on töissä. Tänään päivä oli niinkuin ennen töihin paluuta. Kävimme uimassa, josta neiti oli aivan haltioissaan! Tein ruokaa, siivosin, siivosin ja siivosin ja se oli mukavaa. Otin torkut pikkuneidin tuhistessa vieressä ja olen energiaa täynnä vielä puoli yhdeltätoista illalla. Neljä iltaa viikossa koomassa eläminen ei kyllä vedä vertoja näille kolmelle viikonlopun päivälle. Niistä pitäisi vaan jaksaa repiä aika myös itselle.
Ja kun aikaa ja jaksamista on hyvin rajallisesti niin kirjoittamisen aiheita ei ole loputtomiin. Monesti blogi on ollut mielessä mutta aihetta mistä rustata ei vaan saa päähän vaikka kuinka hiuksia nykisi. Mutta koitan tästä eteenpäinkin kirjoitella silloin kun aiheita on, mutta valitettavan harvoin.
Nyt loppu valitus ja konditionaalit. Kirjoitan tähän huolisilppuriin ensimmäisenä "blogituska" ja sitten jatkan iloisena bloginkirjoitusta aina kun siihen on aihetta ja aikaa!
Ja sienimetsällekin ehdin, ihanaa. Tässä kuva tulevasta piirakasta:
Aivojen käyttö pitkän tauon jälkeen on kyllä mukavaa, mutta se vie lähestulkoon kaikki voimat. Ja tämän blogin kirjoitus on nyt ollut yksi niistä jonka joutuu useimmiten jättämään väliin. Pelastukseni on vapaat perjantait, teen 83% työaikaa jolloin perjantait vietän pikkuneidin kanssa kun herra O on töissä. Tänään päivä oli niinkuin ennen töihin paluuta. Kävimme uimassa, josta neiti oli aivan haltioissaan! Tein ruokaa, siivosin, siivosin ja siivosin ja se oli mukavaa. Otin torkut pikkuneidin tuhistessa vieressä ja olen energiaa täynnä vielä puoli yhdeltätoista illalla. Neljä iltaa viikossa koomassa eläminen ei kyllä vedä vertoja näille kolmelle viikonlopun päivälle. Niistä pitäisi vaan jaksaa repiä aika myös itselle.
Ja kun aikaa ja jaksamista on hyvin rajallisesti niin kirjoittamisen aiheita ei ole loputtomiin. Monesti blogi on ollut mielessä mutta aihetta mistä rustata ei vaan saa päähän vaikka kuinka hiuksia nykisi. Mutta koitan tästä eteenpäinkin kirjoitella silloin kun aiheita on, mutta valitettavan harvoin.
Nyt loppu valitus ja konditionaalit. Kirjoitan tähän huolisilppuriin ensimmäisenä "blogituska" ja sitten jatkan iloisena bloginkirjoitusta aina kun siihen on aihetta ja aikaa!
Ja sienimetsällekin ehdin, ihanaa. Tässä kuva tulevasta piirakasta:
torstai 26. syyskuuta 2013
Pyöräilyviikko päiväkirja
Meillä on haaste! Viime viikolla sain tartutettua pyöräilyinnostusta Huliin, joka reippaudestani ärsyyntyneenä innostui haastamaan minut mukaan tämän viikon reippailuannokseen. Joka päivä pyörällä töihin. Siis maanantaista torstaihin, koska se on minun työviikkoni kokonaisuudessaan. Apunani käytän Sport Trackeriä, joka kertoo matkan pituuden (näyttää sen kartalla), maksiminopeuden ja keskinopeuden. Tässäpä tuntemuksiani matkan varrelta:
Maanantai. Siis niin maanantai.
Heräsin aamulla kännykän herätyskelloon ja samalla sekunnilla näin Hulin ärsyttävän pirteän pyöräintoiluviestin ;) Olen aivan varma, että ilman tätä pyöräilyhaastetta en olisi tänään istunut satulaan. Ihan maanantai olo. Käynnistin Sport Trackerin ja aloin polkea. Matkalla kuulin myös tunnelmaan sopivia keskusteluja; nainen työnsi kärryissä kahta lasta ja kuuli pyytävän anteeksi molemmilta sitä että äiti oli kotoa lähtiessä vähän kiukkuinen.. heti sen perään päiväkodin edestä autosta kuului aivan hulluna huutoa. Maanantai muillakin. Myös lapsilla. Pääsin kuitenkin perille, mielestäni todella hitaasti. Trackerin unohdin sammuttaa ja se mittasi aikaani myös suihkussa olon ajan. En yhtään ymmärrä mistä tuli huippunopeus, en tietääkseni ohittanut yhtään nopeusrajoitusten mukaan kulkevaa autoa.. tulokset kuitenkin tässä:
Matka 9,55km, kesto 46min 29s, keskinopeus 12,3km/h, maksiminopeus 57,3km/h (?!) Sisältää siis suihkun..
Iltapäivän matka sujui jo paljon joutuisammin. Mitä nyt parista sienestä oli pysähdyttävä ottamaan kuva. niistä tuli niin lapsuuden kotikatu mieleen! Trackeri innostui antamaan pari kilometriä lisämatkaa ja hurjan vauhdin:
Matka 11,1km, kesto 33min 17s, keskinopeus 19,9km/h maksiminopeus 153km/h!!
Kartalla näkyy, että GPS signaali on jossain vaiheessa kadonnut hetkeksi ja ilmeisesti hetken päästä kun signaali on taas löytynyt, on signaali luullut, että olen siirtynyt samalla sekunnilla paikasta A paikkaan B. Että ihan sokeasti näihin ei voi luottaa. Kiva silti saada vähän vertailla eri matkoja.
Tiistai:
Aamulla vein karvarouvan lenkille urheiluvaatteet päällä, mutta palelin kummallisesti. Sisään palatessani muistin myös että pikkuneiti pitääkin hakea siskoltani hoidosta töiden jälkeen ja minulla ei ole turvaistuinta! Eli se siitä, hyppäsin bussiin.
Keskiviikko:
Flunssa kolkuttaa. Pikkuneidillä on myös flunssa, joten tämä ei ehkä ihan mielikuvituksen tuotetta ole kuitenkaan.. vaikka aamulla olikin +2 astetta "lämmintä" ja pyöräily ei vaan houkuttanut.. mutta ihan oikeasti, flunssainen olo esti tänään pyöräilyn, eli bussiin!
Torstai
Koska flunssat harvemmin parantuvat päivässä (vaikka sainkin eilen ihan rauhassa lepäillä, muun perheen vieraillessa mummilassa) en tullut tänäänkään pyörällä. Voinen siis jo julkaista tämän aika surkean pyöräilyviikko postauksen :)
Nyt vaan koitan saada itseni terveeksi ja OLLA LUOVUTTAMATTA! Flunssa tuskin palaa jos nyt sairastan sen pois ja alan uudelleen pyöräillä! Se tuo pahan luovutushoukutuksen tuo pieni tauko. Jää nähtäväksi.
Maanantai. Siis niin maanantai.
Heräsin aamulla kännykän herätyskelloon ja samalla sekunnilla näin Hulin ärsyttävän pirteän pyöräintoiluviestin ;) Olen aivan varma, että ilman tätä pyöräilyhaastetta en olisi tänään istunut satulaan. Ihan maanantai olo. Käynnistin Sport Trackerin ja aloin polkea. Matkalla kuulin myös tunnelmaan sopivia keskusteluja; nainen työnsi kärryissä kahta lasta ja kuuli pyytävän anteeksi molemmilta sitä että äiti oli kotoa lähtiessä vähän kiukkuinen.. heti sen perään päiväkodin edestä autosta kuului aivan hulluna huutoa. Maanantai muillakin. Myös lapsilla. Pääsin kuitenkin perille, mielestäni todella hitaasti. Trackerin unohdin sammuttaa ja se mittasi aikaani myös suihkussa olon ajan. En yhtään ymmärrä mistä tuli huippunopeus, en tietääkseni ohittanut yhtään nopeusrajoitusten mukaan kulkevaa autoa.. tulokset kuitenkin tässä:
Matka 9,55km, kesto 46min 29s, keskinopeus 12,3km/h, maksiminopeus 57,3km/h (?!) Sisältää siis suihkun..
Iltapäivän matka sujui jo paljon joutuisammin. Mitä nyt parista sienestä oli pysähdyttävä ottamaan kuva. niistä tuli niin lapsuuden kotikatu mieleen! Trackeri innostui antamaan pari kilometriä lisämatkaa ja hurjan vauhdin:
Matka 11,1km, kesto 33min 17s, keskinopeus 19,9km/h maksiminopeus 153km/h!!
Kartalla näkyy, että GPS signaali on jossain vaiheessa kadonnut hetkeksi ja ilmeisesti hetken päästä kun signaali on taas löytynyt, on signaali luullut, että olen siirtynyt samalla sekunnilla paikasta A paikkaan B. Että ihan sokeasti näihin ei voi luottaa. Kiva silti saada vähän vertailla eri matkoja.
Tiistai:
Aamulla vein karvarouvan lenkille urheiluvaatteet päällä, mutta palelin kummallisesti. Sisään palatessani muistin myös että pikkuneiti pitääkin hakea siskoltani hoidosta töiden jälkeen ja minulla ei ole turvaistuinta! Eli se siitä, hyppäsin bussiin.
Keskiviikko:
Flunssa kolkuttaa. Pikkuneidillä on myös flunssa, joten tämä ei ehkä ihan mielikuvituksen tuotetta ole kuitenkaan.. vaikka aamulla olikin +2 astetta "lämmintä" ja pyöräily ei vaan houkuttanut.. mutta ihan oikeasti, flunssainen olo esti tänään pyöräilyn, eli bussiin!
Torstai
Koska flunssat harvemmin parantuvat päivässä (vaikka sainkin eilen ihan rauhassa lepäillä, muun perheen vieraillessa mummilassa) en tullut tänäänkään pyörällä. Voinen siis jo julkaista tämän aika surkean pyöräilyviikko postauksen :)
Nyt vaan koitan saada itseni terveeksi ja OLLA LUOVUTTAMATTA! Flunssa tuskin palaa jos nyt sairastan sen pois ja alan uudelleen pyöräillä! Se tuo pahan luovutushoukutuksen tuo pieni tauko. Jää nähtäväksi.
torstai 19. syyskuuta 2013
Aloitteleva pyöräilijä
Syksy on tullut ja syksy on energistä aikaa! Kaivoin siis kypärän ja pari vuotta varastossa pölyyntyneen fillarin yksi aamu aivan hetken mielijohteesta esiin ja pyöräilin töihin! Matkaa on reippaat 8 kilometriä. Tunne oli mahtava, otin oikein rauhallisesti alkuun etten hikoilisi hulluna töissä. Vaatetuskin oli aivan perus työvaatetus, otin sentään vaihtopaidan mukaan. Olen täällä Helsingissä asuessani jotenkin karsastanut mielettömissä merkkivaatteissa pyöräileviä ihmisiä jotka painattaa tuhatta ja sataa eikä viittoile mennessään. Itsehän en sellaiseen ärsyttävään kastiin liity!
Tai sitten... Ensimmäinen työmatkapyöräily oli mukavaa, selvisin yhdellä n. kilometrin eksymisreitillä ja töissä oli hyvä mieli ja reipas olo koko päivän. Neljältä pakkasin kimpsut ja lähdin takaisin kotiin - kaatosateessa! Puolessavälissä autotien viertä polkiessa muutamat autot roikivat lätäköstä vettä päälle oikein kunnolla ja ei tuntunu missään! Oikein hymyilytti kun oli jo niin märkä että ei mitään väliä! Pitkässä ylämäessä painoin ykkösvaihteella hissukseen piitkän autojonon ohitse kun ne ruuhkassa raukat seisoivat. Yksi rekkakin kiihdytti ylämäkeen paljon minua hitaammin, mikähän olisi parempi kannuste läskille liikkujalle, heh! Koin myös ihmeellistä yhteenkuuluvuutta muiden hullujen sateessa polkevien kanssa. Ne ennen niin ärsyttävät pyöräilijät tuntuivat katsovan vastaantullessa silmiin ja jakavan jotain mystistä tsemppiä. Ja minä olin kaikista ehkä ärsyttävin, en muistanut näyttää suuntaviittauksia ja pyöräkin heilui kapealla polkupyöräväylällä välillä reunalta reunalle.
Kotiin tullessa minua paleli ja takapuoleen sattui. Ajattelin että kyllä tämä saa vähäksi aikaa riittää, täytyy aloittaa kevyesti joten ensi viikolla uudelleen. Oli kuitenkin loppujen lopuksi ihana olo ja sain heti kuuman suihkun jälkeen aivan mahtavan hampurilaisaterian! (Ettei vaan kalorit jää miinukselle..) Herra O-nykyinen koti-isi oli loihtinut mahtavat hampurilaiset ja lankkuperunat, enkä edes kuvaa malttanut ottaa ennen ensipuraisua. Pikkuisen tumma sämpylä ei kuulkaa haitannut yhtään. Hampurilainen oli t ä y d e l l i n e n !
Tänä aamuna heräsin ihmeellisesti 20 minuuttia ennen kellon soittoa ja kuin automaattisesti katsoin ulos. Täydellinen pyöräilysää.. Eilisen sade ja reisien maitohapot oli jo unohtuneet ja kuin vahingossa pakkasin työvaatteet kassiin, otin suihkuvehkeet mukaan ja lähdin polkemaan: urheiluvaatteissa, kuin joku ärsyttävä tuhatta ja sataa painava pyöräilijä konsanaan :)
Tai sitten... Ensimmäinen työmatkapyöräily oli mukavaa, selvisin yhdellä n. kilometrin eksymisreitillä ja töissä oli hyvä mieli ja reipas olo koko päivän. Neljältä pakkasin kimpsut ja lähdin takaisin kotiin - kaatosateessa! Puolessavälissä autotien viertä polkiessa muutamat autot roikivat lätäköstä vettä päälle oikein kunnolla ja ei tuntunu missään! Oikein hymyilytti kun oli jo niin märkä että ei mitään väliä! Pitkässä ylämäessä painoin ykkösvaihteella hissukseen piitkän autojonon ohitse kun ne ruuhkassa raukat seisoivat. Yksi rekkakin kiihdytti ylämäkeen paljon minua hitaammin, mikähän olisi parempi kannuste läskille liikkujalle, heh! Koin myös ihmeellistä yhteenkuuluvuutta muiden hullujen sateessa polkevien kanssa. Ne ennen niin ärsyttävät pyöräilijät tuntuivat katsovan vastaantullessa silmiin ja jakavan jotain mystistä tsemppiä. Ja minä olin kaikista ehkä ärsyttävin, en muistanut näyttää suuntaviittauksia ja pyöräkin heilui kapealla polkupyöräväylällä välillä reunalta reunalle.
Kotiin tullessa minua paleli ja takapuoleen sattui. Ajattelin että kyllä tämä saa vähäksi aikaa riittää, täytyy aloittaa kevyesti joten ensi viikolla uudelleen. Oli kuitenkin loppujen lopuksi ihana olo ja sain heti kuuman suihkun jälkeen aivan mahtavan hampurilaisaterian! (Ettei vaan kalorit jää miinukselle..) Herra O-nykyinen koti-isi oli loihtinut mahtavat hampurilaiset ja lankkuperunat, enkä edes kuvaa malttanut ottaa ennen ensipuraisua. Pikkuisen tumma sämpylä ei kuulkaa haitannut yhtään. Hampurilainen oli t ä y d e l l i n e n !
Tänä aamuna heräsin ihmeellisesti 20 minuuttia ennen kellon soittoa ja kuin automaattisesti katsoin ulos. Täydellinen pyöräilysää.. Eilisen sade ja reisien maitohapot oli jo unohtuneet ja kuin vahingossa pakkasin työvaatteet kassiin, otin suihkuvehkeet mukaan ja lähdin polkemaan: urheiluvaatteissa, kuin joku ärsyttävä tuhatta ja sataa painava pyöräilijä konsanaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






