Pohdintaa paikka elämässä - hengessä

Matkalla pääsiäisreissulta kotiinpäin mietimme autossa taas vaihtoehtoja elämällemme. En siis tarkoita että puhuimme kuolonkolareista tai jostain muusta överiaiheista.. Vaan mietimme mikä voisi olla se meidän paikka elämässä. Lempiaiheeni.

Minulle on sisäänkirjoitettuna, että kerrostaloasuminen on väliaikaista ennen sitä oikeaa kotia. En vain kotiudu kerrostaloon, olen sen jo kokeillut kolmessa eri kaupungissa ja hetkinen..  kahdeksassa eri asunnossa. Haluan omakotitalon piste. Meillä ei ole ikinä varaa ostaa omakotitaloa pääkaupunkiseudulta piste. Siinä kaksi painavaa pistettä. Puhuimme kuinka erilaisia olemme tässä elämänmuutos asiassa niinkuin muissakin asioissa, ukkelini kaipaa varmuutta ja suunnittelua ns."valmiiseen uuteen elämään astumista" minä taas olen valmis syöksymään suinpäin uuteen ja tuntemattomaan, tiedän että asiat kuitenkin järjestyvät. Mietimme kompromissia, jossa suunnittelisimme uuteen kaupunkiin, pikkuneidin isovanhempien lähelle muuttoa, tekemällä joitakin valmiita suunnitelmia ja hyppäämällä jossain asioissa vaan uuteen virtaan. Tällä hetkellä hoitovapaalla ollessa olisi maailman paras hetki lähteä kokeilemaan löytyisikö elämää myös 100km päästä. Ei olisi huolta työpaikan irtisanomisista ennen kuin päätös olisi varma. Ilman kompromisseja parisuhteessa eläminen olisi lähes mahdotonta, tai ainakin se lienisi pirun hankalaa.

Uusi näköalanurkkaus

Innoissani tästä mietintämyssyn päähän asettelusta (mitään päätöksiä ei siis olla tekemässä vielä pitkään aikaan) ja oli minulla vähän tekemisen puutetta joten muutin kotona seuraavien huonekalujen paikkaa, ihan vaan huvikseni: tv ja tv-taso, sohva, sähköpiano, rahi, kukkapöytä ja legolaatikot, hehe. Saa nähdä mitä toinen osapuoli sanoo kun kohta saapuu "tuntemattomaan" kotiin..Varsinkin kun legot on siirtyneet.

Niin ja pikkuneidin puolitoistavuotismitat: 86cm, ylimmäistä käyrää hipoen ja 11,5kg. Hyvin kuulema kasvaa. Tottakai, onhan hän täydellinen kaikin puolin :P