maanantai 13. toukokuuta 2013

Hymyilyttävä elokuva ja hassuja ajatuksia


https://mail-attachment.googleusercontent.com/attachment/u/0/?ui=2&ik=78108edc59&view=att&th=13e9d37ca7ad3941&attid=0.1&disp=inline&realattid=1434910415421177856-1&safe=1&zw&saduie=AG9B_P-O2D_oYeGbqB9MIVGQ8FVw&sadet=1368437314807&sads=HLl1EyqTg3aSjKFbw_qcrhE9qM4&sadssc=1

Päivän huono-äiti palkinto on nyt ansaittu.. otin läppärin mukaan leikkipuistoon. Ja menin puistoon missä on aidattu piha ja portit saa kiinni. Mutta näyttää tuo tyttö silti hymyilevän.

Viime viikolla kävimme taas parin päivän mummolalomalla. Tällä kertaa kotiinpaluu sujui jo vähän vähemmällä tuskalla. Mummolassa oli silti mukavaa. Kävin katsomassa elokuvan "21 tapaa pilata avioliitto" ja siitä tuli niin hyvä mieli että vieläkin hymyilyttää. Suosittelen!  Tällä kertaa tuntui, että elokuvan roolisuoritukset olivat niin hyviä, että todella uskoin päähenkilöitä! Vaikea enää erottaa roolihahmosta todellista näyttelijää. Ehkä päätä sekoittaa sekin, että luulen putouksen hahmojen olevan näiden näyttelijöiden roolit ja tuon elokuvan olevan nyt oikeaa elämää. Ehkä minusta tulee kohta sellainen höperö joka alkaa juttelemaan näyttelijöille niinkuin tuntisin heidät..
Samaistuin kyllä ihanasti siihen elokuvan pulleaan vaaleanpunaiseen röyhelöön pukeutuneeseen morsiameen! Onneksi mies ei ole samanlainen kuin hänellä.

Vanhassa kotikaupungissa elokuviin meneminen oli erilailla vaikeaa. Mietin että ketä voisi pyytää mukaan ja edessä oli enemmänkin valinnan vaikeus. Niin monta kivaa kaveria on siellä päin! Täällä Helsingissä kun en ole käynyt koulua/opiskellut niin tuttavapiiriä ei ole samanlailla kertynyt koskaan. Pari ihanaa ihmistä onneksi täälläkin on elokuvaseuraksi tai muuhun mukavaan, mutta en halua olla epätoivoinen roikko, joka piinaa kyselyillä, joko taas mennään vaikka eilen juuri oltiin :D (lievästi liioiteltuna). Ja nykyään monella ei lähteminen oman mielen mukaan enää ole itsestään selvää. Aikataulujen sovittaminen on joskus haastavaa. Ystävän kanssa käytiin myös istumassa hetki kuppilassa elokuvan jälkeen ja havahduin hymyileväni ja nauravani erityisen paljon ihanan ja ajatuksia herättävän elokuvan jälkeen hyvässä seurassa. Tuli jotenkin kotoisa olo, sellainenhan minäkin olin ennen. Olen kai edelleenkin, mutta aika harvoin. Sitä tarvitsee lisää. Miten minusta on tullut salakavalasti näin hapan akka?

Ehkä on aika aloittaa kesän kunniaksi asennemuutoskoulu. Valmistun sieltä iloisena ja keittiötä puunaavana pullan tuoksuisena mammana.. ihan kohta :)





2 kommenttia:

  1. Sul on nii pro blogi, kuvii ja kaikkii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei siltä tunnu. Mä niin unohdan ottaa kameran mukaan ihan kaikkialle!!

      Poista