maanantai 6. toukokuuta 2013

Myrskynmerkkejä ja luovaa taukoa

Harmittaa kun kirjoittaminen kärsi kovin pitkän tauon. Blogitekstien kirjoitus on kuitenkin ollut päivittäin mielessä, on tähän jo koukkuun jäänyt. Nyt kun itse poden pikkuneidiltä saamaani flunssaa ja Herra-O on muskarissa voinen kirjoittaa rauhassa pari riviä selityksiä, miksi kirjoitus on jäänyt.

Pikkuneidin nukahtamisvaikeuksien jälkeen on tunnin kestäneet huudot helpottaneet, mutta edelleen nukahtamishetki on kärsinyt jonkinlaisen inflaation. Nykyään vieressä nukuttajan käsi pitää olla pikkuneidin käytettävissä. Sitä se sitten kovasti puristaa ja halaa eikä suostu päästämään irti ennen kuin uni on oikein syvää. Toisaalta söpöä, mutta miten ihmeessä lapset saadaan nukahtamaan itse?! Ehkä sitten teini-iässä äidin kättä ei enää kaivata.. Nukahtamisvaikeudet heijastuvat myös suoraan yöhön. Meidän lempivaihe - "nukutaan läpi yön" on edelleen tauolla. Pikkuneiti herää öisin useasti vaatimaan kättä puristettavaksi. Ja joskus sekään ei kelpaa. Joten kyllä, väsyttää.

Lisäksi manaaja-episodin jälkeen lähdin karkuun kotoa pikkuneidin mummolaan jossa heti alkutöikseni tartuin haravanvarteen ja kaivelin nurmeen uponneita kivilaattoja ja asettelin niitä uudelleen. Myllääminen oli niin mukavaa, että lopulta muutaman päivän multasormiloman jälkeen palasin Helsinkiin pikkuteitä ajellen ja imin itseeni peltomaisemia minkä ehdin. Palatessa tuttuun betonipihaan olin psyykannut itseni sellaiseen Helsinki-inhoon, että oksat pois. Seuraavat päivät menivät kuin unessa, inhoten kaikkea likaista ja kylmää ympärillä. Tämä tietenkin kirvoitti tulenkatkuisia keskusteluja Herra-O:n kanssa ja heijastui kaikkeen. Blogin kirjoituskaan ei maistunut, koska en halua kirjoittaa marmatusblogia. Herra-O parka ei ehkä päästä meitä enää mummolaan..

Nyt tilanne on sen verran rauhoittunut, että sukulaistyttöni 16v  kanssa vietettiin täydellinen lauantai shoppaillen ja lintsikauden avauksella ja iltasella yllättäen saatiin vielä ystävältämme pianistisedältä kutsu Voice of Finland konserttiin, jossa käytiin kuuntelemassa finalisteja. Antti Railio niin ansaitsi voittaa. Hänen kanssaan haluaisin laulaa Freddie Mercuryn Barcelona-kappaleen :)


Täydellisen lauantain jälkeen olin jo sormet syyhyten tulossa kirjoittamaan ihanasta päivästä, mutta sunnuntaihin herätessä olo oli vähemmän loistelias tukkoisen nenän ja kuumeisen olon myötä. Mutta tästä se taas lähtee olon paranemisen myötä. Ja kun saisin vielä haettua kamerani mummolasta niin saisi elävämmän näköistä tekstiä!

4 kommenttia:

  1. Voi, onpa teitä koeteltu viime päivinä! :( Tsemppiä ja myötätuntoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi kaikki ongelmat on ohimeneviä ja ihan varmasti helpottaa! :) Paljon on hyvääkin mukana.

      Poista
  2. Meillä myös sairastetaan ja nukutaan äärimmäisen huonosti yöt! Kai nää on vaan vaiheita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, ehkä kohta alkaa joku seesteinen vaihe kun yöt lähtee rullaamaan.. sitä odotellessa. Tsemppiä teillekin!

      Poista