torstai 26. syyskuuta 2013

Pyöräilyviikko päiväkirja

Meillä on haaste! Viime viikolla sain tartutettua pyöräilyinnostusta Huliin, joka reippaudestani ärsyyntyneenä innostui haastamaan minut mukaan tämän viikon reippailuannokseen. Joka päivä pyörällä töihin. Siis maanantaista torstaihin, koska se on minun työviikkoni kokonaisuudessaan. Apunani käytän Sport Trackeriä, joka kertoo matkan pituuden (näyttää sen kartalla), maksiminopeuden ja keskinopeuden. Tässäpä tuntemuksiani matkan varrelta:

Maanantai. Siis niin maanantai.
Heräsin aamulla kännykän herätyskelloon ja samalla sekunnilla näin Hulin ärsyttävän pirteän pyöräintoiluviestin ;) Olen aivan varma, että ilman tätä pyöräilyhaastetta en olisi tänään istunut satulaan. Ihan maanantai olo. Käynnistin Sport Trackerin ja aloin polkea. Matkalla kuulin myös tunnelmaan sopivia keskusteluja; nainen työnsi kärryissä kahta lasta ja kuuli pyytävän anteeksi molemmilta sitä että äiti oli kotoa lähtiessä vähän kiukkuinen.. heti sen perään päiväkodin edestä autosta kuului aivan hulluna huutoa. Maanantai muillakin. Myös lapsilla. Pääsin kuitenkin perille, mielestäni todella hitaasti. Trackerin unohdin sammuttaa ja se mittasi aikaani myös suihkussa olon ajan. En yhtään ymmärrä mistä tuli huippunopeus, en tietääkseni ohittanut yhtään nopeusrajoitusten mukaan kulkevaa autoa.. tulokset kuitenkin tässä:

Matka 9,55km, kesto 46min 29s, keskinopeus 12,3km/h, maksiminopeus 57,3km/h (?!) Sisältää siis suihkun..

Iltapäivän matka sujui jo paljon joutuisammin. Mitä nyt parista sienestä oli pysähdyttävä ottamaan kuva. niistä tuli niin lapsuuden kotikatu mieleen! Trackeri innostui antamaan pari kilometriä lisämatkaa ja hurjan vauhdin:

Matka 11,1km, kesto 33min 17s, keskinopeus 19,9km/h maksiminopeus 153km/h!!

Kartalla näkyy, että GPS signaali on jossain vaiheessa kadonnut hetkeksi ja ilmeisesti hetken päästä kun signaali on taas löytynyt, on signaali luullut, että olen siirtynyt samalla sekunnilla paikasta A paikkaan B. Että ihan sokeasti näihin ei voi luottaa. Kiva silti saada vähän vertailla eri matkoja.





Tiistai: 
Aamulla vein karvarouvan lenkille urheiluvaatteet päällä, mutta palelin kummallisesti. Sisään palatessani muistin myös että pikkuneiti pitääkin hakea siskoltani hoidosta töiden jälkeen ja minulla ei ole turvaistuinta! Eli se siitä, hyppäsin bussiin.

Keskiviikko:
Flunssa kolkuttaa. Pikkuneidillä on myös flunssa, joten tämä ei ehkä ihan mielikuvituksen tuotetta ole kuitenkaan.. vaikka aamulla olikin +2 astetta "lämmintä" ja pyöräily ei vaan houkuttanut.. mutta ihan oikeasti, flunssainen olo esti tänään pyöräilyn, eli bussiin!

Torstai
Koska flunssat harvemmin parantuvat päivässä (vaikka sainkin eilen ihan rauhassa lepäillä, muun perheen vieraillessa mummilassa) en tullut tänäänkään pyörällä. Voinen siis jo julkaista tämän aika surkean pyöräilyviikko postauksen :)

Nyt vaan koitan saada itseni terveeksi ja OLLA LUOVUTTAMATTA! Flunssa tuskin palaa jos nyt sairastan sen pois ja alan uudelleen pyöräillä! Se tuo pahan luovutushoukutuksen tuo pieni tauko. Jää nähtäväksi.


torstai 19. syyskuuta 2013

Aloitteleva pyöräilijä

Syksy on tullut ja syksy on energistä aikaa! Kaivoin siis kypärän ja pari vuotta varastossa pölyyntyneen fillarin yksi aamu aivan hetken mielijohteesta esiin ja pyöräilin töihin! Matkaa on reippaat 8 kilometriä. Tunne oli mahtava, otin oikein rauhallisesti alkuun etten hikoilisi hulluna töissä. Vaatetuskin oli aivan perus työvaatetus, otin sentään vaihtopaidan mukaan. Olen täällä Helsingissä asuessani jotenkin karsastanut mielettömissä merkkivaatteissa pyöräileviä ihmisiä jotka painattaa tuhatta ja sataa eikä viittoile mennessään. Itsehän en sellaiseen ärsyttävään kastiin liity!

Tai sitten... Ensimmäinen työmatkapyöräily oli mukavaa, selvisin yhdellä n. kilometrin eksymisreitillä ja töissä oli hyvä mieli ja reipas olo koko päivän. Neljältä pakkasin kimpsut ja lähdin takaisin kotiin - kaatosateessa! Puolessavälissä autotien viertä polkiessa muutamat autot roikivat lätäköstä vettä päälle oikein kunnolla ja ei tuntunu missään! Oikein hymyilytti kun oli jo niin märkä että ei mitään väliä! Pitkässä ylämäessä painoin ykkösvaihteella hissukseen piitkän autojonon ohitse kun ne ruuhkassa raukat seisoivat. Yksi rekkakin kiihdytti ylämäkeen paljon minua hitaammin, mikähän olisi parempi kannuste läskille liikkujalle, heh! Koin myös ihmeellistä yhteenkuuluvuutta muiden hullujen sateessa polkevien kanssa. Ne ennen niin ärsyttävät pyöräilijät tuntuivat katsovan vastaantullessa silmiin ja jakavan jotain mystistä tsemppiä. Ja minä olin kaikista ehkä ärsyttävin, en muistanut näyttää suuntaviittauksia ja pyöräkin heilui kapealla polkupyöräväylällä välillä reunalta reunalle.


Kotiin tullessa minua paleli ja takapuoleen sattui. Ajattelin että kyllä tämä saa vähäksi aikaa riittää, täytyy aloittaa kevyesti joten ensi viikolla uudelleen. Oli kuitenkin loppujen lopuksi ihana olo ja sain heti kuuman suihkun jälkeen aivan mahtavan hampurilaisaterian! (Ettei vaan kalorit jää miinukselle..) Herra O-nykyinen koti-isi oli loihtinut mahtavat hampurilaiset ja lankkuperunat, enkä edes kuvaa malttanut ottaa ennen ensipuraisua. Pikkuisen tumma sämpylä ei kuulkaa haitannut yhtään. Hampurilainen oli  t ä y d e l l i n e n !

Tänä aamuna heräsin ihmeellisesti 20 minuuttia ennen kellon soittoa ja kuin automaattisesti katsoin ulos. Täydellinen pyöräilysää.. Eilisen sade ja reisien maitohapot oli jo unohtuneet ja kuin vahingossa pakkasin työvaatteet kassiin, otin suihkuvehkeet mukaan ja lähdin polkemaan: urheiluvaatteissa, kuin joku ärsyttävä tuhatta ja sataa painava pyöräilijä konsanaan :)




perjantai 13. syyskuuta 2013

Minun musiikkini.

Musiikimaailmaan sukeltaessa on välillä vaikea löytää uusia kappaleita. Onneksi on blogit! Eipä tarvinnut kauaa etsiskellä mielenkiintoista kuunneltavaa kun laittoi hakusanaksi googleen "hyvää musiikkia". Blogi joka tällä kertaa hetkeksi pysäytti oli Slowshow. Jo blogin nimestä osasin päätellä, että musiikkimakumme saattaa kohdata. Olenhan melankolisen ja rauhallisen musiikin kuluttaja. Opiskeluaikoina yksi ystäväni ystävällisesti ilmoitti, että voitaisiko laittaa jotain vähän pirteämpää musiikkia kun tänne tullessa aina alkaa tehdä mieli hypätä parvekkeelta.. mutta se oli vitsi! Ei kukaan oikeasti hypännyt. Eikä varmasti oikeasti tehnyt mielikään. Slowshown tarjontaa ja ehdotuksia aion kuunnella tulevaisuudessakin.

Kuuntelen musiikissa muistoja, joten uusia levyjä on hankala syövyttää mielen "tää on huippua" -osioon. Kyse on sattumasta, että elämässä on juuri tapahtumassa jotain tunnepitoista ja samaan aikaa sattuu kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Tässä muutamia esimerkkejä joita kannattaa kuunnella, jospa sytyttäisi sinuakin..

Irlannissa kesätyöskentelyjen ajalta 2001 & 2002 mieleeni on syöpynyt David Kittin Big Romance -levy, jota en enää laita soimaan kuin *muistelumoodissa, ettei muistot vaan kulu pois. Toinen vielä vahvempi Irlantiin viejä on Garth Brooksin kappale The Dance. Sitä kuunneltiin läpi kesän ja viimeisenä iltana tuntikaupalla. Irlannista elämään mukaan tarttui myös David Gray ja Conting Crows.

Coldplayn Parachutes on mielestäni  maailman paras levy! Se on myöskin Irlannin tuliainen, mutta palauttaa mieleen koko opiskeluajan. Oi niitä aikoja. Oih.



Vähän myöhemmin palattuani takaisin Suomeen rakastuin Tim Christenseniin Honeyburst-levyllä. Ah! Tähän väliin iski kuin salama yhtye JonesAndYou jota jaksan kuunnella hamaan tulevaisuuteen saakka. Saksan reissu viime syksyltä palautuu mieleen kuuntelemalla Fun. We Are Young-kappaletta sekä Mumford and Sonsia. Seuraavaa odottelen innolla, saa vinkata!

*muistelumoodi = nostalginen olotila, rauhallinen hetki ilman häiriötekijöitä yksin tai hyvässä seurassa, punaviini ja kynttilänvalo

maanantai 9. syyskuuta 2013

JonesAndYou ja Luomustudio!


Tällä viikolla on käynnissä Luomustudion äänestys kuka heidän taltioimansa bändi pääsee Tavastialle lämmittelemään Don Johnson Bigbandin keikkaa!

Suosittelen lämpimästi äänestämään JonesAndYou:ta! Pojat olisivat ansainneet päästä jo tussaamaan omat nimikirjaimensa kuuluisaan mustavalkoiseen takahuoneeseen!

ÄÄNESTÄÄ VOIT TÄSTÄ äänestysaikaa on 15.9.2013 klo 20 saakka.

Ja tässä vielä pari maistiaista mitä muita kappaleita poijjaat osaavat soittaa! Niin ihanan rauhallista ja leppoisaa musiikkia että sielu lepää!


tiistai 3. syyskuuta 2013

Kahden vuoden loma on ohi.

Kurkkua kuristaa ja kehon valtaa kylmä hiki. Lomalla tuli oltua yhteensä 755 päivää  ja tänään palasin töihin. Arki on tähän asti rullannut samanlaisena maanantaista sunnuntaihin ja viikonloput samanlaisena kuin muutkin päivät. Nyt kaikki tulee muuttumaan ja viikonloputkin saavat jälleen merkityksensä ja ihan erilaista arvoa!

Pikkuneiti jää onneksi isukin kanssa kotiin. Se helpottaa töissäoloa kummasti, tietää ettei muutos ole niin suuri kerrallaan kuin yhdelle perheenjäsenelle. Kaksi saisi jo aikamoisen metelin aikaiseksi.

Pelastuksekseni olen myös saanut osittaisen hoitovapaasopimuksen jonka mukaan teen 30 tuntia viikossa töitä maanantaista torstaihin. Perjantait ovat siis vapaat. Huh. Kevyt lasku työelämään ei tule olemaan silti. Heti ensimmäisen päivän jälkeen herra O lähtee suoraan illaksi keikalle. Samoin torstaina. Ja perjantaina.. ja palaa sunnuntaina. Huoh. Mutta siitä eteenpäin elämä taitaakin sitten tuntua melko helpolta!

Ensimmäinen päivä töissä tuntuu yllättävän kivuttomalta. Rennoin ottein purin 465 sähköpostin laatikkoa kun nettiyhteydet saatiin toimimaan. Muuhun en oikein osaakaan vielä tarttua. Hiljaa hyvä tulee.

Tuliaisiksi töihin toin pari pussillista hopeatoffeeta. Me molemmat kun palasimme pitkän ajan jälkeen takaisin :) Hopeatoffeeta oli kova ikävä! Töitä ei niinkään :)


Hopeatoffee palaa syksyllä. Hyvästi, hammaspaikat! Kuva: Cloetta.
Kuva: Cloetta
 

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Elämän ihanimpia asioita: Sienestys

Syksy! Mikä ihana vuodeaika! Syksyllä saa aina ekstra energiaa pimenevistä illoista. Tykkään kyllä kesästäkin, mutta olen erittäin onnellinen ettei kesä pääty suoraan talveen, vaan välissä on syksy. Tänään on kyllä vielä kesä.

Sienestys on vienyt minut mukanaan aivan kokonaan, nykyään pomppaan suoraan metsään heti päästyämme mökille. Anopin kanssa aloitin vuosia sitten suppilovahveroilla, mutta kun se on niin mukavaa niin en jaksa enää odottaa myöhäiseen syksyyn saakka! Viime viikonlopun saalis oli muhkeat herkkutatit! Niitä vain vilisi silmissä. Metsässä oli myös niin kauniita kärpässieniä, että teki mieli poimia nekin mukaan maljakkoon..


Hirvikärpäsiinkin tottuu. Enää pieni möyrintä tukassa lähinnä vaan ärsyttää, ei enää inhota ja aiheuta kiljuntaa, hehe. Kanttarellipaikkaa en ole (vielä) löytänyt, mutta tänä syksynä aion poimia ensimmäiset haapa- ja karvarouskut. Ne suolataan ja niistä tehdään ihanaa metsäsienisalaattia appiukon reseptillä. Laitan sen tänne kunhan ensimmäinen salaattini on todistettavasti valmis. Sienisalaatti on herkkua, sen olen oppinut ja suppilovahveropiirakka, mutta hieman hävetti kantaa kilotolkulla herkkutatteja mökille, koska en hirmuisesti pidä itse sienen mausta.. testasimme tattien makua sipuli-pekoni-tatti paistoksella ja se oli ihan hyvää.. mutta maistui tietenkin sieniltä. Anoppi ja appi saivat mukaansa aika kasan tatteja. Koska olen niin hulluna sienestykseen, mutten niinkään sieniruokiin, pitäisi kai hankkia joskus jopa tietoa siitä kuka sieniä voisi ostaa. Toistaiseksi osa päätyy kyllä pakastimeemme ja osa siis anopille ja äidille ja isälle lahjoitettuna.

Suuri sienestäjä

Pieni saattaja

Saalis





Yksin vieraissa metsissä samoilu hieman jännittää, Suomi kun on tietenkin täynnä mielikuvituksen villipetoja. Viimeksi uskaltauduin hieman kauemmaksi tutuista metsistä niin kuulin heti sorkkien kopsetta lähistöltä ja lähdin takaisin mökille päin. Minulle on annettu melkoinen mielikuvitus.. juoksen myös iltapimeällä huussista pois, kun olen varma että joku hyökkää pimeydestä..huoh. Uusiin metsiin tutustuminen on kai parasta tehdä jonku seurassa. Huussissa käynti vaan on suoritettava yleensä yksin..








lauantai 10. elokuuta 2013

Lomaltapaluu ja Lapin Kulta Solar Kitchen

Tulipas jano kun kirjoitin sanat Lapin Kulta ;)

Täällä taas. Selätin bloggauskesäjumin ja jatkan taas raapustamista iloisin mielin! Takana on juhannus, lomailua pitkin mummolaa, mummilaa ja mökkeilyä sekä unohtamatta maailman ihaninta karavaanireissua pitkin suomea! Niistä saan kerrottua myöhemminkin, mutta nyt aloitan kevyesti auringon kypsyttämällä ruoalla jota sain maistaa blogitapahtumassa Hulin kanssa!


Epävakaisen sään armoilla lähdimme kohti kellohallia Kalasataman lähelle katsomaan mitä Lapin Kullalla ja auringolla on meille tarjottavaa. Hassuja peilipuoliympyröitä oli piha täynnä ja siellä me lopulta kokkailimme parin kokin ohjeistuksella fenkoli-selleri-kukkakaali-sipuli soppaa (lientä) joka oli erittäin makoisaa.

Solar Kitchen on avoinna vain aurinkoisina ja mahdollisesti puolipilvisinä päivinä. Aurinko kysentää parhaiten klo 9-13 aikoihin. Aika hauska kokemus, kokki kertoi aurinkokennoissa tehdyn myös kakkuja! Lopussa saimme auringon kypsentämän keiton jälkeen pääruoat. Valitsin ensimmäistä kertaa elämässäni hevosenliha ulkofilepihvin pippurikastikkeessa ja se vei kielen mennessään! En välttämättä olisi tunnistanut sokkona syöväni hevosta vaan nautaa, mutta liha oli erittäin mureaa ja suli suussa. Hartwallin olut mies Pekko suositteli hevosen kanssa tummaa lageria, mutta olut oli kyllä hieman pettymys. Lälly, hieman vetelä - näin ammattimaisin maistelutermein kuvattuna.








Nyt olen virallisesti palannut blogilomalta! Nähdään pian!