Éire, Irlanti

Eilen oli Irlannin "vappu" eli St. Patricks day. Heikäläiset julivat tuota pientä Leprechaunia aina 17. maaliskuuta sen kunniaksi, että hän ajoi käärmeet pois Irlannin saarelta! Onhan siinä juhlimista! Ikävöin taas tuolle vihreälle saarelle matkustamista kun mietin minkälaiset juhlahumut siellä oli käynnissä.

 Olen ollut Irlannissa töissä kaksi kesää 2001, ja 2002. Se oli mieletöntä aikaa ja rakastuin Irlantiin täysin sydämin. Työskentelin länsirannikolla, kaukana Dublinista, paikassa nimeltä Kilkee. Se on pienen pieni kylä, joka herää eloon kesäisin irlantilaisista ja englantilaisista turisteista. Väkiluku muistaakseni yli nelinkertaistuu kesäaikana. Tulipa siellä tutustuttua juomapelin merkeissä myös saksalaisiin turisteihin ja itäeurooppalaisiin työntekijöihin. Kilkeessä on aivan mahtava ranta, se on Atlantin rannikolla kallioiden reunustama lahden poukama. Luonto on huimaavan kaunista, vihreitä kukkuloita, jyrkkiä kallioita ja se valtava hiekkaranta vuorovesineen. Itse kyllä kuumimpinakin kesäpäivinä pidin päällä ihan kunnon syyskamppeita, mutta irlantilaiset ovat tottuneet kostean viileään ilmastoon ja uivat meressä ja ottivat aurinkoa tuulisella rannalla niin kuin olisi ollut hellettä!

Georges Head -kallio Kilkeen rannalta kuvattuna

Kilkee Georges Head kalliolta kuvattuna

Asuin ja työskentelin ensimmäisen kesäni Moore Bay HolidayVillagessa ja seuraavan vuonna muutin The Strand Guesthouse:n. Työpaikkojeni ja kalliolenkkeilyn lisäksi oleilin vapaa-aikani pääosin kahdessa pubissa. Tietenkin! Ensimmäinen oli Myles Creek ja toinen Scott’s. Ai että kun pääsisi taas nauttimaan pintin olutta tai aivan ihanaa irlantilaista siideriä nimeltä Bulmers. Sitä löytyy kyllä Suomestakin, mutta ei se ole sama. Ainakaan tunnelmaltaan.

Olen vieraillut tuolla sateisella vihreällä saarella jo niin monta kertaa, etten enää pysy laskuissa mukana. Ja se vetää yhä uudelleen ja uudelleen! Nyt olisi ystäväni kanssa jo päivämäärät valmiina reissulle ja senkus reput selkään ja menoksi.. mutta joku henkinen lukko ei ole vielä avautunut. Olen toki lentoja katsellut (halvimmalla pääsee Aer Lingusilla tai Norwegian Airlinesillä) ja hintoja vertaillut, mutta en vaan saa aikaiseksi lyödä lukkoon reissua. Syy lienee pikkuneiti, josta erossa olo olisi kovin uutta. Toisaalta olisi aivan parhautta päästä nukkumaan kolme yötä rauhassa keskeytymättä, ei tarvitsisi vaihtaa yhtään kakkavaippaa ja saisi mennä minne huvittaa, koska huvittaa! Ja toisaalta pelkäisin, että huoli painaisi ja lapsi itkisi äitiä kotona.. oi. Mutta kaikki uusi pitää kai opetella, ei ole oikoreittejä. Jos en nyt lähde, lähden joskus toiste ja sama kamppailu on edessä uudelleen. Joten samahan se olisi nyt lähteä kun päivämäärätkin olisi jo sovittu. Voitinkohan vai hävisinkö nyt tämän sisäisen taisteluni. Jää nähtäväksi.