tiistai 18. maaliskuuta 2014

Asuntokuumetta

Nyt on vatsatauti selätetty. Kyllä se kestikin.

Ja nyt on sitten uusi rauta tulessa. Se paikka elämässä..

Asumme asumisoikeusasunnossa. Se on siis asumismuoto vuokra - ja omistusasumisen väliltä. Asumisoikeusasunnosta maksetaan 15% asunnon hinnasta sekä vuokraa jonka taso on yleistä vuokratasoa alempi. Ainakin suunnilleen.. Asumisoikeus asunnossa on elinikäinen, muutostyöt saa lisättyä asunnon arvoon jotka siitä sitten vähentyy vuosittain jos et myy asuntoa (irtisanoudu) aiemmin. Asumisoikeusasuntoa ei voi koskaan ostaa omaksi. Irtisanoutumisaika on kolme kuukautta, jonka jälkeen saat tuon 15% hankintahinnan takaisin rakennuskustannusindeksiin sidottuna, eli käytännössä korotettuna.

Asuntoja ei saa sosiaalisilla perusteilla jonon päästä vaan pelkästään ja ainoastaan järjestysnumerolla. Eli mitä vanhemman numeron omistat sen todennäköisimmin saat asunnon. Pienet asunnot on tietenkin suositumpia joten todennäköisemmin onnistuu uudellakin numerolla saamaan isomman asunnon.

Noh, tämä aloitus johtui siitä että meille nyt tarjottiin asuntoa. Se on pidemmän matkan päässä työpaikaltani kuin toivoisin.. mutta.. jos tuo on se miinus niin tässä plussat:
+ 18 neliötä lisää tilaa
+ pikkuneidille oma huone
+ erillinen vessa
+ oma pieni pihapläntti (todella pieni)
+ autopaikka oven edessä
+ ei rappukäytävää vaan oma sisääntulo
+ oma kylmä varasto ulko-oven edessä
+ ikkunallinen sauna
+ läpivetomahdollisuus
+ iso terassi olohuoneesta pihalle päin
+ valtavasti tilaa ympäristössä lenkkeilyyn
+ päättyvän tien varrella
+ metrolta kilometrin talsiminen
+ ei naapureita alakerrassa!! Ei kukaan häiriinny kolahteluista..
+ heti asunnon vieressä lasten leikkipaikka
+ asunto vasta rakennusvaiheessa, luultavasti pintoihin voi vähän vaikuttaa
+ ihan uusi asunto!


Tämä asunto sijaitsee meille kovin tuntemattomalla mieheni kutsumalla "Pyllymuron" alueella. Siinäpä teille pähkinä ;)

Asunnot valmistuvat vasta marraskuussa, mutta päätös tulisi tehdä jo nyt! Ja olemme päättäneet ottaa vastaan tarjotun asunnon.. tässä vaiheessa on hyvä ajatella, että mihin tahansa täällä pääkaupunkiseudulla muuttaisimmekaan, se on aina yhtä arpapeliä kun emme tunne alueita tarpeeksi. Nyt olisi ainakin mukavat puitteet kokeilla asumista tuolla metron varrella. Ja sieltä pääsee kolmessa kuukaudessa pois mikäli tulee sellainen olo.

Toivoisin kuitenkin ettei tuo paikka nyt taas olisi yksi väliaikainen kämppä, vaan alkaisi jo tuntua hiljalleen kodilta. Siltä paikalta elämässä jonka tässä niin kauhean kovasti haluaisin löytää. Marraskuuhun on ikuisuus. Tässä odotellessa voisi vaikkapa varata lomamatkan! Siitä lisää myöhemmin.




sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pyykkikone laulaa

Terveisiä sairastuvalta.

Juurikin tällä hetkellä meidän tulisi olla koko porukalla matkalla pikkuneidin uuden serkun ristiäisiin. Mutta eipä olla. Takana on kaksi valvottua yötä ja n. kuusi koneellista oksupyykkiä. Lakanoita, patjansuojuksia (loistava keksintö!) petareita, tyynyjä ja peittoja. Ja edelleen kone laulaa ja lisää pyykkiä odottaa vuoroaan.

Huoh. Olen nukkunut sohvalla, pikkuneidin vieressä ja herännyt jokaiseen pieneen yskäisyyn ja henkäisyyn. Ja siltikään en ole ehtinyt vadin kanssa oksun ja lakanan väliin. Se tulee niin yllättäen. Nyt vaan odotellaan että koska tuo kahden päivän itämisaika on ohi ja itse saan osuuteni. Noh, positiivisesti ajateltuna; sehän vaan edistää kevennyskuuriani :)

Toivottavasti viime keskiviikkona ei vielä bakteereita ollut meillä kylässä kun järjestin uudessa ja samalla vanhassa työhuoneessani tuparit! Leivoin ihan loistavan makuisia suklaapistepipareita Pullahiiren reseptillä.


Tiiättekö kun sairastuu vatsatautiin niin silloin ei pysty hetkeen syömään sitä ruokaa minkä siihen huonoon oloon yhdistää? Mä niin toivoisin et jos se minulle nyt napsahtaa niin yhdistäsin sen suklaapistepipareihin ;)

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Stockholm ja ravintola East

Hälsningar från hälsoresa!

Pikkuneidin pakkausapu


Työpaikallani on käynnissä kevätkevennys. Meitä on mukana neljä keventäjää ja mittailut ja kalorilaskennat on olleet käynnissä reilun 4 viikkoa. Tuossa neljässä viikossa kiloja on minulta tippunut 3,2 kg ja esim reiden ympäriltä kadonnut 4cm. Kyllä koukuttaa kun saa tuloksia aikaan!

Palkinnoksi kevätkeventäjien tuesta ja onnistumisesta suunnittelemme toisillemme jotain arjesta irrottavaa toimintaa. Ensimmäinen reissu oli yhdeksi yöksi hotelliin Tukholmaan, jossa paraikaa kirjoittelen sängyssä ja kello lyö puoli kahta..

Päivä alkoi jo yöllä. Herätyskello soi viittä vailla viisi ja kuudelta olin jo parin jatkoja viettävän herrasmiehen kanssa bussipysäkillä kohti lentokenttää. Lento sujui hyvin, höpötellessä porukan lentopelkoisen kanssa ja juna Arlandasta keskustaan olis superkätevä. Olimme ostaneet tarjousliput netistä jo etukäteen, suosittelen.

Hotellimme on kovin vaatimaton Kungsbron hotelli lähellä rautatieasemaa. Huone on pieni jossa ei ole ikkunaa, mutta sängyt on täydellisen pehmeät ja kylppäri siisti ja iso. Sopii mainiosti yhden yön nukkumiseen. Toisena iltana voisi kaivata jo maisemia. Sen kyllä sanon, että äänieristys on täysin onnetonta ja rauhallista täällä EI ole.

Kävelimme hurjasti pitkin päivää. Mukaan tarttui yksi Alice Bizous paita ja housut Joy-liikkeestä Drottninggatanilta, eli keskustan kävelykadulta.



Aamuherätys oli jo viiden maissa, joten  minun oli aivan pakko ottaa parin tunnin tirsat että jaksan olla ihmisiksi. Illansuussa torkkujen jälkeen nautiskeltiin punaviinia laittautuessamme hotellihuoneessa ravintolaa varten. Oikea terveysjuoma ;)

East ravintola oli eri puolella keskustaa kun hotellimme, joten poltimme kaloreita myös kävellessämme kohti varattua puoli yhdeksän pöytää. Muista pöytävaraus ja mielummin viikkoja etukäteen! Vaikka ravintoloiden nettivarausjärjestelmä on kertakaikkiaan loistava täällä seudulla, niin myös ihmiset todella käyvät ulkona syömässä ja pöydät on kiven alla jos olet liian myöhään liikkeellä.

Eastin ruuat oli erinomaisia! Itse söin Thit Heo Kho annoksen, joka oli aivan uskomattoman hyvää sianlihaa Vietnamilaisittain. Pakko kyllä mainita, että tarjoilijamme oli tainnut vetää ennen töitä pari sitruunaa raakana ja naama oli jotenkin jäänyt sille tielle. Jos halusimme tilata jotain, jouduimme huutelemaan perään kun kesken lauseen tarjoilija jo käveli pois päin. Näytti siellä olevan hyviäkin asiakaspalvelijoita, mutta meillä kävi ikävämpi tuuri. Onneksi ruoka oli todella hyvää!




Sunnuntaina aktiivimatkustelija Huli pakotti meidät Livrustkammaren -museoon ;) Mutta se oli pelkästään mukavaa happamahkoista ennakkoasenteista huolimatta. Suosittelen suloista museota Kuninkaanlinna kyljessä muillekin - ei niin aktiivisille - museokävijöille.




Tämä terveysreissu kieltämättä väsytti aika lailla, mutta parastahan reissusa on se, että kotiin on ihana palata! Onnistunut reissu oli oikeasti kaikin puolin!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Liilaa tukassa

Kylläpä piristää kun pistää päätä vähän kuntoon. Siis ulkoisesti! Kävin kampaajalla Helsingin viiskulmassa, nimeltään Exit. Tykkään tuosta paikasta, kun hinnoittelu tapahtuu käytetyn ajan mukaan. Niin simppeliä.

Tällä kertaa mukaan tarttui, tai siis päästä irtosi paljon otsatukkaa. Edessä on nyt vinohko otsis jota ei ole tässä päässä nähty vuosikausiin, tai sanotaanko vuosikymmeniin! Lisäksi pohjaväri on taas tummemman ruskea with a twist, oikealla puolella päätä on nääs liila lohko! I love it!


Ja kyllä mä vielä sen järkkärikameran hommaan! 

perjantai 28. helmikuuta 2014

Pikkuneiti mallina

Myönnetään, olen sen verran perso huomiolle että joskus pikkutyttönä unelma-ammattini oli malli. Nykyään en mahtuisi edes XL-sellaisten vaatteisiin (vielä..) mutta onneksi meillä on tuo suvunjatke!

Ja ehkä ennen kuin laitan pikkuneidin mallikansiota Guccille postissa niin koitetaan jotain vähän lähempää. Prisma ja heidän vaatemerkkinsä Ciraf etsivät joukkoonsa lapsitestaajia muutamille ulkovaatteille. Ja jos en ole aiemmin kertonut niin olenhan ammatiltani testaaja. Eli mielestäni tuo duuni sopisi pikkuneidille kuin nakki silmään! Ei omena kauas puusta putoaisi.. kauheasti ruokaan viittaavia vertauksia, heh. Kuitenkin koitan siis päästä testailemaan heidän kuravaatteitaan. Saapi nähdä. Aika mahdoton tehtävähän se on, koska heitä varmaan on kovin monta kiinnostunutta ja neljä tattiaista valitaan, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ja katsokaahan näitä kuvia, oliskohan haalarille käyttöä kun villakangastakissa saa hiekkalaatikollakin telmiä!? (ainakin pesuaineelle on)




perjantai 21. helmikuuta 2014

Mäkelänrinne Teho & Taito

Uuts auts uuts auts..

Toinen hiihtolomapäiväni perheettä: Suunnistin takaisin jumppaamaan. Edellispäivän joogailut tuntui antaneen kovasti energiaa. Meinasin ensin mennä zumbaan ja uudelleen joogaan, mutta koska olisin joutunut odotella puolisen tuntia siinä välissä niin päätinkin suunnistaa kokeilemaan jotain uutta. Teho&Taito tuntia. Tietämättä täysin mihin joudun..

Ensinnäkin en ollut huomannut, että se on HOT tunti, eli siellä allasosaston puolella, kuumassa kosteassa ilmassa. Ajattelin että menen puolentunnin lämmittelyyn ennen Zumbaa.. auta armias.. kyllä lämmittikin!

Sisään astuessani huomasin muiden olevan hoikkia ja lihaksikkaita :D Ja jokainen heistä näki minut varmasti eksyneenä pallerona, kun vielä niin somasti myöhästyin. Alkuverryttely oli juoksua ympäriinsä! Olin kauhuissani huomatessani ettei tämä ollut sellainen "takarivissä vähän löysemmin" tunti, vaan kaikki oli sekaisin! Juoksu tuntui jo rankalta, koska lie sellaista tehnyt viimeksi, mutta sitten alettiin laukkaamaan! Laukka-askeleita ottaessa todellakin tunsin oman painoni! Ihan kun maa olisi alkanut vetää minua puoleensa!! Heh heh.

Alkurääkin jälkeen ohjaaja Henna Raatikainen esitteli kolme pistettä, joissa jokaisessa oli kaksi liikettä joita tehtäisiin 5 minuuttia vuorotellen. Sitten minuutin tauko ja seuraavalle pisteelle. Ja siitä se rääkki sitten vasta alkoi. Laukka-askeleet oli todellakin vaan alkulämmittelyä!

Pisteillä oli mukavaa pikku puurtamista, aloitin 8kg kahvakuulan vedolla vuorotellen käsipainon kanssa taakse keinunnan kanssa, eli siis matolle selälleen käsipainon kanssa ja jalat pään yli ja ylös hypyllä ja käsipaino ilmaan.. Toisessa pisteessä käärityn jumppamaton päällä yhdellä jalalla tasapainoiteltiin kyykkyjä ja sen kanssa vuorotellen jalat seinälle lantion korkeudelta, kädet maassa lankkuasennossa ja läpyteltiin vuorokäsin vastakkaista olkapäätä. Kolmas rääkki oli jalat ja kädet maassa kävelyä salin poikki niin että ensin meni kädet ja jalat pysyi paikallaan ja sitten kun on tarpeeksi alhaalla niin kädet paikallaan ja jalat seuraa. Niinkun mittarimato. Ja takaisin päin hypittiin vauhditonta pituushyppyä.

Pari minuutti ennen lopetusta alkoi huimata niin että siirryin vesipullolleni viimein. Ohjaaja oli koko ajan aivan ihana ja kannustava niinkuin kanssaliikkujanikin. Ne varmaan sääli minua :D Yksi kysyi lopussa, että uskallatko tulla uudelleen, en ollut ihan varma. Toisaalta missäpä sen kunnon kohenemisen paremmin näkisi kuin uudelleen menemisellä!

Zumba tuon rääkin jälkeen oli aikamoista sisäistä hekotusta.. ja vähän ulospäinkin. Reidet ei meinanneet totella ja koordinaatiokyky oli jo lomalla. Mutta hauskaahan sekin oli ja hikeä riitti! Vetäjä on aivan loistavan uskottava zumbalady, vaikka Thomas Ingman niminen onkin. Hyvä meininki!


tiistai 18. helmikuuta 2014

Hot jooga ja muuta jumppaa

Vapaus koitti! Perhe lähti mummilaan ja minulla on kaksi päivää vapaata. Vielä hetki sitten olisin miettinyt mitä herkkuja ostan kotiin ja mässytän niitä Emmerdalea katsellessa sohvannurkassa. Mutta tänään on toisin!

Ensin ajattelin että menen suoraan töistä siivoamaan! Miten ihanaa se onkaan kun tietää että kotiin palatessa siellä on täsmälleen yhtä siistiä kuin lähtiessä!! Oih! Mutta en taida ehtiä. Varasin näet jumppatunteja! Ja olen ihan innoissani! (saa nähdä miten jumpan jälkeen hymy hyytyy..hehe) Ensiksi juoksen supernopeasti kotiin hakemaan jumppatamineet, en tajunnut ottaa töihin mukaan kuin uimavehkeet. Ja sitten lähden heti kokeilemaan Bodybalance-tuntia ja suoraan siitä hot joogaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Wow! Mä jaksoin! Ja tuntu hyvältä. Ja edelleen tuntuu. Huomenna on varmasti toisin, mutta ei auta, huomiselle on varattuna Zumba ja myöskin hot jooga. Joskus ajattelin että jooga on mahdottoman tylsää jossa vaan notkeat ihmiset kilpailee siitä kuka puhaltaa ilman ulos äänekkäimmin. Niin ärrrrsyttävää. Mutta tänään ei kukaan puhallellut äänekkäästi ja liikkeet oli ihanan venyttäviä eikä liian vaikeita tai liian nopeassa tahdissa. Body balance ja hot jooga tunnit eivät eronneet kovastikaan toisistaan, mutta oli ensimmäinen kerta koko elämässäni kun en kertaakaan katsonut kelloa. Jotain on tapahtunut! (ja ehdin muuten siivotakin kotona ennen jumppaan lähtöä)

Kaloreita olen syönyt tänään 1246, vielä saisi syödä jotain, mutta pelkään nykyään iltasyömistä kovasti. En osaa ottaa "jotain pientä" vaan syömisen ilo ja tuska jää päälle. Parempi olla ottamatta siis muuta kuin teekupponen hunajalla.

Mulla ei nyt ole kuvia siitä kun jumppatunneilla hiki lentää tai edes teekupposesta. Opettelen kuvaamaan hienoja kuvia sitten joskus toiste. Nyt ansaitusti sinne sohvannurkkaan!