Tajusin viime viikonloppuna pitäväni pääsiäisestä ehkä eniten kaikista
kalenterijuhlista. Pääsiäinen on mainio koska siinä ei ole mukana
pakkopullaa.. ehkä vaan vähän pakkosuklaamunia. Viikonloppu on pitkä,
joka katkaisee mukavasti työntouhua, mutta yhtään tikkua ei tarvitse
silti laittaa ristiin jollei huvita. Tai no, ehkäpä muutaman vuoden
päästä täytyy alkaa kehittää pikkutrullille luutaa virpojaisiin, mutta
en murehdi sitä vielä.
En oikein taida sopeutua sellaiseen
aikataulutettuun pakkomaailmaan.. minusta on mukavampaa laittaa
rairuohot kasvamaan vähän silloin tällöin, tuijottamatta kalenteriin.
Pääsiäis- tai jouluverhojakaan meillä ei (vielä) ole mitä vaihtaa. Ajatus verhojen
vaihtelemisesta vaikuttaa kyllä päivä päivältä houkuttelevammalta.
Tykkäänhän kovasti vaihtelusta ja muutoksista ja sillä sitä saisi
helposti uutta ilmettä aikaiseksi. Sen vaihdonkin voisi suorittaa vain juuri silloin kun/jos hyvältä tuntuu.
Oltiin pikkuneidin kanssa tunnelmoimassa jo pääsiäisen alkua Palmumarkkinoilla jonka järjesti läheisen ala-asteen vanhempaintoimikunta. Ostimme ihanaa sitruunakakkua ja kirpputorilta pikkuneidille kesää varten aivan loistavan matkailuauton! Sen sisustus täsmää lähes täydellisesti mummin ja ukin matka-autoa jolla reissuja tuppaamme tehdä joka kesä. Palmumarkinoilla pääsimme myös silittelemään kaverikoiria ja ajelemaan hevosvankkureilla.
Palmumarkkinat saivat meidät pääsiäistunnelmiin niin kivasti, että söimme iltapäiväkahvin kanssa suklaamunat (pikkuneidin elämän toinen!) ja laitoimme rairuohon kasvamaan sekä ohransiemenet pentikin kynttiläkippoon! Saa nähdä miltä se tulee näyttämään. Pääsiäistunnelmaa löytyy myös mummilassa ja kotona koristelluista pajunkissoista ja yhden näyttävimmistä kissoista pikkuneiti askarteli itse leikkikerhossaan.
*vinkki* Älä laita pajunkissoille vettä! Silloin ne eivät ala kukkia vaan pysyvät samanlaisina viikkotolkulla kuivuessaan :)
Ihan oikeaksi pääsiäiseksi taidan hakea narsisseja tai tulppaaneja kaupasta. Mutta lammas meillä jää kokkaamatta, ellei intialaisesta ravintolasta haeta lammaspullia. Ihanaa kun ei ole pakko!
torstai 17. huhtikuuta 2014
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
TULE! LEIKI, LIIKU! 12.4.2014
Oltiin aivan ihanassa tapahtumassa lauantaiaamuna pikkuneidin kanssa! Se järjestettiin Metropoliassa Etelä-Haagassa. Siellä oli monia erilaisia pisteitä joissa touhuta ja aikuisille luentoja terveellisistä elämäntavoista, liikunnan ja ruoan merkityksestä. Laululeikkihuoneeseen sai jättää lapset hoitoon siksi aikaa kun luennot oli käynnissä auditoriossa. Itse en ujoa pikkuneitiä hennonnut jättää, joten luennoille en tällä kertaa päässyt osallistumaan.
Itsehän keskityimme lähinnä laulamiseen ja temppurataan! Loistavaa!
Minusta on ihanaa käydä pikkuneidin kanssa eri tapahtumissa. Ei kai kukaan äiti tai isä voi väittää viihtyvänsä ihan oikeasti aina samalla pihalla samoissa leikeissä.. vaihtelu on ihanaa ja varsinkin kun löytää näin suloisia tapahtumia. Onneksi on facebook.. siellä se tieto leviää. Lähitietolehdistäkin välillä kurkimme tapahtumasivuja. Vaikka arkielämä on tärkeintä niin arvostan kyllä kaikkea tällaista erilaista touhua paljon. Olen helposti kyllästyvää sorttia, mutta ehkä pitää alkaa ajatella sitä vahvuutena enemmän kuin heikkoutena. Kun kyllästyy niin alkaa etsiä jotain uutta innostavaa, eikä jää paikoilleen möllöttämään. Niin sen täytyy olla.
Lähtiessä täytimme palautelomakkeen ja saimme kotiin viemisiksi Metropolian kanssin josta löytyi tietoa maidosta ja vihkonen missä kerrotaan mistä maito tulee. Pikkuneidin lemppari oli röpelöpintainen pallo ja vauvanruoka tyrni-omena jota syötiin heti lounaan jälkeen jälkkäriksi.
Olipahan tästäkin äitistä kivaa leikkiä kerrankin! Yleensä meillä leikitään ikkunoiden tai vessan pesua.. onneksi pikkuneiti innostuu myös noista äitin tykkäämistä leikeistä!
Itsehän keskityimme lähinnä laulamiseen ja temppurataan! Loistavaa!
Minusta on ihanaa käydä pikkuneidin kanssa eri tapahtumissa. Ei kai kukaan äiti tai isä voi väittää viihtyvänsä ihan oikeasti aina samalla pihalla samoissa leikeissä.. vaihtelu on ihanaa ja varsinkin kun löytää näin suloisia tapahtumia. Onneksi on facebook.. siellä se tieto leviää. Lähitietolehdistäkin välillä kurkimme tapahtumasivuja. Vaikka arkielämä on tärkeintä niin arvostan kyllä kaikkea tällaista erilaista touhua paljon. Olen helposti kyllästyvää sorttia, mutta ehkä pitää alkaa ajatella sitä vahvuutena enemmän kuin heikkoutena. Kun kyllästyy niin alkaa etsiä jotain uutta innostavaa, eikä jää paikoilleen möllöttämään. Niin sen täytyy olla.
Lähtiessä täytimme palautelomakkeen ja saimme kotiin viemisiksi Metropolian kanssin josta löytyi tietoa maidosta ja vihkonen missä kerrotaan mistä maito tulee. Pikkuneidin lemppari oli röpelöpintainen pallo ja vauvanruoka tyrni-omena jota syötiin heti lounaan jälkeen jälkkäriksi.
Olipahan tästäkin äitistä kivaa leikkiä kerrankin! Yleensä meillä leikitään ikkunoiden tai vessan pesua.. onneksi pikkuneiti innostuu myös noista äitin tykkäämistä leikeistä!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Kaikki järjestyy
Palataan alkuun.. Kuten jo aiemmin kerroin, minulla on muuttokuume. Jos hypätään tästä yksi liian täydellisen tuntuinen kirjoitus yli, koska sellaiseksi se osoittautuikin, niin kaikki on taas hyvin! Pettymys liian täydellisestä asuinalueesta alkaa hälventyä ja positiiviset puolet uudesta tulevasta asunnosta taas kirkastua.
Muutto on siis edessä. Tällä kertaa sitä ei muuta enää mikään! Ainakaan mikään itseaiheutettu. Olkoonkin paikan nimi pyllymuro.
Olen saanut kehiteltyä tämän parin päivän aikana ja jo hulluna uusia sisustusideoita ja nyt tuo kahdeksan kuukauden odotus tuntuu valtavan pitkältä ennen kuin pääsemme muuttamaan. Jos tänään saisin päättää niin muuttaisin meidän tummanpuun sävyiset kalusteet valkoisiin, hommaisin olohuoneen seinille akustiikka Mänty-taulut ja pikkuneidin huoneeseen Puro taulun.
No, ehkä onneksi minulla on kahdeksan kuukautta aikaa puhua Herra O:ta ympäri. Häneltä kun se vastaus yleensä ensimmäisenä tulee ja se kuulostaa aina kovin samalta.. sellainen pieni sana josta löytyy niukasti kirjaimia e ja i.
Toinen loistava idea syntyi töissä tänään.. juuri oikeaan aikaan kun kirpparipöytä on meneillään lähistöllä. Luin joskus jostain laatu-uutislehdestä (keltainen lehdistö) että kolmekymppisenä saa jo, ei vaan haaveilla, vaan myös toteuttaa unelman samanlaisista pyyhkeistä!! Sen idean saatuani painuin suoraan päätä kotiin hinnoittelemaan miljoonat irtopyyhkeemme jotka on ties mistä tarttuneet mukaan matkan varrella. Pari käyttöpyyhettä jätin, mutta jos olette tulossa kyläilemään tänne päin, niin muista O.P.M eli oma pyyhe mukaan! Vielä en ole ehtinyt päättää minkälaista pyyhesarjaa alan haalia. Niitä saa olla eri värisiä, mutta niiden pitää olla samanlaisia ja isoimpien pyyhkeiden pitää olla niin isoja että ne menevät kokonaan ihan tavallisen ihmisen ympäri! Ilman vilautteluja.
Näin se on. Ei ne murheet kaada, kaikki järjestyy aikanaan. Ja nyt järjestyy pyyhekaappi!
Muutto on siis edessä. Tällä kertaa sitä ei muuta enää mikään! Ainakaan mikään itseaiheutettu. Olkoonkin paikan nimi pyllymuro.
Olen saanut kehiteltyä tämän parin päivän aikana ja jo hulluna uusia sisustusideoita ja nyt tuo kahdeksan kuukauden odotus tuntuu valtavan pitkältä ennen kuin pääsemme muuttamaan. Jos tänään saisin päättää niin muuttaisin meidän tummanpuun sävyiset kalusteet valkoisiin, hommaisin olohuoneen seinille akustiikka Mänty-taulut ja pikkuneidin huoneeseen Puro taulun.
![]() |
| Kuva Innofuser: http://www.akustiikka-shop.com/Manty.html |
Toinen loistava idea syntyi töissä tänään.. juuri oikeaan aikaan kun kirpparipöytä on meneillään lähistöllä. Luin joskus jostain laatu-uutislehdestä (keltainen lehdistö) että kolmekymppisenä saa jo, ei vaan haaveilla, vaan myös toteuttaa unelman samanlaisista pyyhkeistä!! Sen idean saatuani painuin suoraan päätä kotiin hinnoittelemaan miljoonat irtopyyhkeemme jotka on ties mistä tarttuneet mukaan matkan varrella. Pari käyttöpyyhettä jätin, mutta jos olette tulossa kyläilemään tänne päin, niin muista O.P.M eli oma pyyhe mukaan! Vielä en ole ehtinyt päättää minkälaista pyyhesarjaa alan haalia. Niitä saa olla eri värisiä, mutta niiden pitää olla samanlaisia ja isoimpien pyyhkeiden pitää olla niin isoja että ne menevät kokonaan ihan tavallisen ihmisen ympäri! Ilman vilautteluja.
Näin se on. Ei ne murheet kaada, kaikki järjestyy aikanaan. Ja nyt järjestyy pyyhekaappi!
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Pettymyksiä
Joskus elämässä tipahtaa kovaa ja korkealta. Tänään se tapahtui. Ja ihan oma vika, olisi pitänyt tajuta aiemmin, mutta minkäs teet kun ei aina tajua.
Asuntohaaveet putosi tänään romukoppaan. Meille ei voidakaan myöntää tuota täydellistä rivitaloasuntoa joka jo saatiin ja josta niin kovin innostuttiin. Ta-asumisoikeudelle oli jäänyt kummittelemaan virheellisellä järjestysnumerolla tekemäni hakemus, jonka luulin poistuneen samalla kun jätin heti uuden hakemuksen oikealla numerolla. Mutta ei. Asuntoa tarjottiin meille tuolla virheellisellä numerolla joten meillä ei asuntoon koskaan ollutkaan oikeutta. Emme vain tajunneet laskea näitä surkeiden sattumusten sarjoja yhteen ja tajunneet virheen ennen valtavaa innostusta! Ja nyt sen asian kanssa täytyy vaan elää.
Tämä kovin karvaan pettymyksen keskellä onneksi sentään sain peruttua nykyisen asuntomme irtisanomisen, joten kesäkuussa emme jääkään tyhjän päälle. Juuri tällä hetkellä on kovin vaikeaa enää edes haaveilla mistään uudesta asunnosta. Mutta kovasti meitä on kannustettu että jotain hyvää on sitten tulossa nurkan takana. Kiitos niistä kannustuksista. Jotenkin vaan elämän aiemmatkaan murheet eivät ole kauheasti aiheuttaneet jälkeenpäin ajatuksia, että niin se vaan täytyi tapahtua.. joten kuvitelmat tulevasta ei nyt justiin tänä maanantaina ole kovin iloisia ja odottavaisia. Lähinnä ankeita ja epätoivoisia.
Pähkinänkuoressa: paska maanantai.
Asuntohaaveet putosi tänään romukoppaan. Meille ei voidakaan myöntää tuota täydellistä rivitaloasuntoa joka jo saatiin ja josta niin kovin innostuttiin. Ta-asumisoikeudelle oli jäänyt kummittelemaan virheellisellä järjestysnumerolla tekemäni hakemus, jonka luulin poistuneen samalla kun jätin heti uuden hakemuksen oikealla numerolla. Mutta ei. Asuntoa tarjottiin meille tuolla virheellisellä numerolla joten meillä ei asuntoon koskaan ollutkaan oikeutta. Emme vain tajunneet laskea näitä surkeiden sattumusten sarjoja yhteen ja tajunneet virheen ennen valtavaa innostusta! Ja nyt sen asian kanssa täytyy vaan elää.
Tämä kovin karvaan pettymyksen keskellä onneksi sentään sain peruttua nykyisen asuntomme irtisanomisen, joten kesäkuussa emme jääkään tyhjän päälle. Juuri tällä hetkellä on kovin vaikeaa enää edes haaveilla mistään uudesta asunnosta. Mutta kovasti meitä on kannustettu että jotain hyvää on sitten tulossa nurkan takana. Kiitos niistä kannustuksista. Jotenkin vaan elämän aiemmatkaan murheet eivät ole kauheasti aiheuttaneet jälkeenpäin ajatuksia, että niin se vaan täytyi tapahtua.. joten kuvitelmat tulevasta ei nyt justiin tänä maanantaina ole kovin iloisia ja odottavaisia. Lähinnä ankeita ja epätoivoisia.
Pähkinänkuoressa: paska maanantai.
torstai 27. maaliskuuta 2014
Radisson Blue Tallinn & Viking XPRS = loistava "mummoristeily"!
Hellurei!
Kävimme viikonloppuna oikein erinomaisella sekalaisella seurueella reissussa, missäs muuallakaan kun naapuri Tallinnassa! Mukana oli lisäkseni oma äitini, anoppini, anopin sisko (Herra O:n kummitäti) ja hänen tyttärensä. En osannut odottaa mitään, niin oli erityinen joukko matkassa.
Tapasimme Viking Linen satamassa lauantai aamuna ja terminaalissa söimme Herra O:n kummitädin laittamia eväsleipiä, kyllä varmaan kanssamatkustajat olivat kateellisia! Saatiin vielä mandariinitkin - luonnollisesti valmiiksi kuorittuina.
Vikingin laiva oli paljon miellyttävämpi mielestäni kuin esim Eckerölinen kolho kahvila ympäristö. Vikingillä oli tanssipuoli, pubi ja ylempänä kahviloita ym. ruokapaikkoja. Me saimme pehmeät penkit matkan ajaksi tanssipuolelta, jossa oli jo päivälläkin minishow viihdyttämässä matkantekoa. Matkalaukut mahtui pöydän vierelle. Mutta nopea piti olla, ei siellä liikaa paikkoja ollut!
Tallinnassa Radisson Blue hotellille oli A-terminaalista hieman kävelemistä, mutta me emännäthän se taitettiin reippahasti. Niin reippaasti että ei jaksettu enää hotellilta lähteä etsimään ruokapaikkaa kauempaa vaan tyydyimme nurkan takana olevaan. Ja sieltä painuimme suoraan torkuille!
Radisson Bluen katolla oli kerrosessa 24 (muistaakseni) upea näköalatasanne ja ihana kahvila/baari! Siellä kyllä kannattaa piipahtaa. Siellä mekin odoteltiin toisen hyttiseurueen väkeä torkkujen jälkeenirishkahvilla ihaillen maisemia.
Kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinkuin siinä suomenruotsalaisessa ohjelmassa.. kolmen hengen huoneesta puuttui varasänky ja pyyhkeet, kahvikupit ym. kolmannelle henkilölle. Ja kun varasänky kolmen pyynnön jälkeen viimein saatiin - nukkumaan mennessä se romahti!! Ensin toinen pää ja kun kummitäti auttoi Herra O:n serkkua ylös, romahti hökkelisänky toiseen suuntaan ja siellä oli serkkutyttö polvet suussa sängyn alla. Tästä jätin kyllä palautetta hotellille ja ensi kerralla meitä odottaa business-luokan huone VIP extroilla.. hmmm..
Kuitenkin torkkujen jälkeen painuimme vanhaan kaupunkiin shoppailujen jälkeen. Istuimme kellariravintolassa jossa kaikki olivat tietenkin suomalaisia. Mutta jotenkin oli ihana huomata, että kun ollaan suomalaisina ulkomailla niin ihmiset on jotenkin paljon enemmän yhteenkuuluvia ja mekin tanssittiin ja juteltiin ison osan asiakkaista kanssa. Eipä olisi suomessa tapahtunut noin.
Illasta kehkeytyi lopulta aivan hulvaton! Kummitätillä oli heittäytymisleikki jota kokeiltiin, loistava nauratusleikki: toinen puhuu siansaksaa ja toinen suomentaa! Sopii mihin vain tilanteeseen, heh. Tanssittiin ja naurettiin ja illan lopussa käytiin vielä Viru hotellin baari tarkistamassa ennen kuin lähdettiin hotelliin nukkumaan (ja romauttamaan sänkyä).
Kävimme viikonloppuna oikein erinomaisella sekalaisella seurueella reissussa, missäs muuallakaan kun naapuri Tallinnassa! Mukana oli lisäkseni oma äitini, anoppini, anopin sisko (Herra O:n kummitäti) ja hänen tyttärensä. En osannut odottaa mitään, niin oli erityinen joukko matkassa.
Tapasimme Viking Linen satamassa lauantai aamuna ja terminaalissa söimme Herra O:n kummitädin laittamia eväsleipiä, kyllä varmaan kanssamatkustajat olivat kateellisia! Saatiin vielä mandariinitkin - luonnollisesti valmiiksi kuorittuina.Vikingin laiva oli paljon miellyttävämpi mielestäni kuin esim Eckerölinen kolho kahvila ympäristö. Vikingillä oli tanssipuoli, pubi ja ylempänä kahviloita ym. ruokapaikkoja. Me saimme pehmeät penkit matkan ajaksi tanssipuolelta, jossa oli jo päivälläkin minishow viihdyttämässä matkantekoa. Matkalaukut mahtui pöydän vierelle. Mutta nopea piti olla, ei siellä liikaa paikkoja ollut!
Tallinnassa Radisson Blue hotellille oli A-terminaalista hieman kävelemistä, mutta me emännäthän se taitettiin reippahasti. Niin reippaasti että ei jaksettu enää hotellilta lähteä etsimään ruokapaikkaa kauempaa vaan tyydyimme nurkan takana olevaan. Ja sieltä painuimme suoraan torkuille!
Radisson Bluen katolla oli kerrosessa 24 (muistaakseni) upea näköalatasanne ja ihana kahvila/baari! Siellä kyllä kannattaa piipahtaa. Siellä mekin odoteltiin toisen hyttiseurueen väkeä torkkujen jälkeen
Kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinkuin siinä suomenruotsalaisessa ohjelmassa.. kolmen hengen huoneesta puuttui varasänky ja pyyhkeet, kahvikupit ym. kolmannelle henkilölle. Ja kun varasänky kolmen pyynnön jälkeen viimein saatiin - nukkumaan mennessä se romahti!! Ensin toinen pää ja kun kummitäti auttoi Herra O:n serkkua ylös, romahti hökkelisänky toiseen suuntaan ja siellä oli serkkutyttö polvet suussa sängyn alla. Tästä jätin kyllä palautetta hotellille ja ensi kerralla meitä odottaa business-luokan huone VIP extroilla.. hmmm..
Kuitenkin torkkujen jälkeen painuimme vanhaan kaupunkiin shoppailujen jälkeen. Istuimme kellariravintolassa jossa kaikki olivat tietenkin suomalaisia. Mutta jotenkin oli ihana huomata, että kun ollaan suomalaisina ulkomailla niin ihmiset on jotenkin paljon enemmän yhteenkuuluvia ja mekin tanssittiin ja juteltiin ison osan asiakkaista kanssa. Eipä olisi suomessa tapahtunut noin.
Illasta kehkeytyi lopulta aivan hulvaton! Kummitätillä oli heittäytymisleikki jota kokeiltiin, loistava nauratusleikki: toinen puhuu siansaksaa ja toinen suomentaa! Sopii mihin vain tilanteeseen, heh. Tanssittiin ja naurettiin ja illan lopussa käytiin vielä Viru hotellin baari tarkistamassa ennen kuin lähdettiin hotelliin nukkumaan (ja romauttamaan sänkyä).
Seuraavanakaan päivänä ei naurulle tuntunut tulevan loppua! Laivalta ostin vielä pari ankan rintafileetä sekä härän sisäfilettä kotiinviemisiksi. Eiköhän taas joku kerta herkutella!
Kaiken kaikkiaan loistava reissu!
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Asuntokuumetta osa 2.
Niin tuota.. taisinkin tuossa esittelyssäni mainita vähän tällaisesta impulsiivisemmasta luonteestani, että innostun ja kyllästyn asioihin välillä kovinkin nopeaan pikakelaustahtiin.
Noh.. laitoimme siis uuteen asuntoon hyväksymispaperit keskiviikkona. Ja perjantaina kolahti postilaatikko.. asuntotarjous! Voi ei.. Herra O sanoi, että antaa olla, mehän tehtiin jo päätös. Mutta uteliaisuus voitti.. ja voitto tuli. Olemme sijalla nro 1 Helsingin erittäin hyvämaineisen asumisalueen rivitaloneliöön! Rivitalo! Neliö! Piha! Kaksikerrosta.. noo, raput tekee hyvää. Mutta se alue!! Lähellä on valtavat Paloheinän ulkoilualueet, seutu on täynnä omakotitaloja!! Siis omakotitaloja! Ihania katuja ja kävelyteitä silmän kantamattomiin. Alue on keskellä kaikkea, siitä on helppo kulkea mihin vaan! Ja lähellä töitä, siskoa, uimahallia, hiihtolatuja, kehä 1:stä josta pääsee mihin vaan. Hoh hoh, kuulostaako jo siltä että päätös on tehty.. toistamiseen! Kyllä. Maanantaina pääsemme katsomaan asuntoa, mutta täytyy sanoa että aikamoinen räyskä sen täytyisi olla että emme sitä ottaisi. Päätös lienee jo tehty. Ulkoapäin talo näytti kyllä nätiltä.. ajelin sen ohi tänään jo kahdesti.
Kyllä fiiliksen mukaan pitää välillä päättää isoja asioita. Ja taas pohjapiirrosta :)
Noh.. laitoimme siis uuteen asuntoon hyväksymispaperit keskiviikkona. Ja perjantaina kolahti postilaatikko.. asuntotarjous! Voi ei.. Herra O sanoi, että antaa olla, mehän tehtiin jo päätös. Mutta uteliaisuus voitti.. ja voitto tuli. Olemme sijalla nro 1 Helsingin erittäin hyvämaineisen asumisalueen rivitaloneliöön! Rivitalo! Neliö! Piha! Kaksikerrosta.. noo, raput tekee hyvää. Mutta se alue!! Lähellä on valtavat Paloheinän ulkoilualueet, seutu on täynnä omakotitaloja!! Siis omakotitaloja! Ihania katuja ja kävelyteitä silmän kantamattomiin. Alue on keskellä kaikkea, siitä on helppo kulkea mihin vaan! Ja lähellä töitä, siskoa, uimahallia, hiihtolatuja, kehä 1:stä josta pääsee mihin vaan. Hoh hoh, kuulostaako jo siltä että päätös on tehty.. toistamiseen! Kyllä. Maanantaina pääsemme katsomaan asuntoa, mutta täytyy sanoa että aikamoinen räyskä sen täytyisi olla että emme sitä ottaisi. Päätös lienee jo tehty. Ulkoapäin talo näytti kyllä nätiltä.. ajelin sen ohi tänään jo kahdesti.
Kyllä fiiliksen mukaan pitää välillä päättää isoja asioita. Ja taas pohjapiirrosta :)
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Asuntokuumetta
Nyt on vatsatauti selätetty. Kyllä se kestikin.
Ja nyt on sitten uusi rauta tulessa. Se paikka elämässä..
Asumme asumisoikeusasunnossa. Se on siis asumismuoto vuokra - ja omistusasumisen väliltä. Asumisoikeusasunnosta maksetaan 15% asunnon hinnasta sekä vuokraa jonka taso on yleistä vuokratasoa alempi. Ainakin suunnilleen.. Asumisoikeus asunnossa on elinikäinen, muutostyöt saa lisättyä asunnon arvoon jotka siitä sitten vähentyy vuosittain jos et myy asuntoa (irtisanoudu) aiemmin. Asumisoikeusasuntoa ei voi koskaan ostaa omaksi. Irtisanoutumisaika on kolme kuukautta, jonka jälkeen saat tuon 15% hankintahinnan takaisin rakennuskustannusindeksiin sidottuna, eli käytännössä korotettuna.
Asuntoja ei saa sosiaalisilla perusteilla jonon päästä vaan pelkästään ja ainoastaan järjestysnumerolla. Eli mitä vanhemman numeron omistat sen todennäköisimmin saat asunnon. Pienet asunnot on tietenkin suositumpia joten todennäköisemmin onnistuu uudellakin numerolla saamaan isomman asunnon.
Noh, tämä aloitus johtui siitä että meille nyt tarjottiin asuntoa. Se on pidemmän matkan päässä työpaikaltani kuin toivoisin.. mutta.. jos tuo on se miinus niin tässä plussat:
+ 18 neliötä lisää tilaa
+ pikkuneidille oma huone
+ erillinen vessa
+ oma pieni pihapläntti (todella pieni)
+ autopaikka oven edessä
+ ei rappukäytävää vaan oma sisääntulo
+ oma kylmä varasto ulko-oven edessä
+ ikkunallinen sauna
+ läpivetomahdollisuus
+ iso terassi olohuoneesta pihalle päin
+ valtavasti tilaa ympäristössä lenkkeilyyn
+ päättyvän tien varrella
+ metrolta kilometrin talsiminen
+ ei naapureita alakerrassa!! Ei kukaan häiriinny kolahteluista..
+ heti asunnon vieressä lasten leikkipaikka
+ asunto vasta rakennusvaiheessa, luultavasti pintoihin voi vähän vaikuttaa
+ ihan uusi asunto!
Tämä asunto sijaitsee meille kovin tuntemattomalla mieheni kutsumalla "Pyllymuron" alueella. Siinäpä teille pähkinä ;)
Asunnot valmistuvat vasta marraskuussa, mutta päätös tulisi tehdä jo nyt! Ja olemme päättäneet ottaa vastaan tarjotun asunnon.. tässä vaiheessa on hyvä ajatella, että mihin tahansa täällä pääkaupunkiseudulla muuttaisimmekaan, se on aina yhtä arpapeliä kun emme tunne alueita tarpeeksi. Nyt olisi ainakin mukavat puitteet kokeilla asumista tuolla metron varrella. Ja sieltä pääsee kolmessa kuukaudessa pois mikäli tulee sellainen olo.
Toivoisin kuitenkin ettei tuo paikka nyt taas olisi yksi väliaikainen kämppä, vaan alkaisi jo tuntua hiljalleen kodilta. Siltä paikalta elämässä jonka tässä niin kauhean kovasti haluaisin löytää. Marraskuuhun on ikuisuus. Tässä odotellessa voisi vaikkapa varata lomamatkan! Siitä lisää myöhemmin.
Ja nyt on sitten uusi rauta tulessa. Se paikka elämässä..
Asumme asumisoikeusasunnossa. Se on siis asumismuoto vuokra - ja omistusasumisen väliltä. Asumisoikeusasunnosta maksetaan 15% asunnon hinnasta sekä vuokraa jonka taso on yleistä vuokratasoa alempi. Ainakin suunnilleen.. Asumisoikeus asunnossa on elinikäinen, muutostyöt saa lisättyä asunnon arvoon jotka siitä sitten vähentyy vuosittain jos et myy asuntoa (irtisanoudu) aiemmin. Asumisoikeusasuntoa ei voi koskaan ostaa omaksi. Irtisanoutumisaika on kolme kuukautta, jonka jälkeen saat tuon 15% hankintahinnan takaisin rakennuskustannusindeksiin sidottuna, eli käytännössä korotettuna.
Asuntoja ei saa sosiaalisilla perusteilla jonon päästä vaan pelkästään ja ainoastaan järjestysnumerolla. Eli mitä vanhemman numeron omistat sen todennäköisimmin saat asunnon. Pienet asunnot on tietenkin suositumpia joten todennäköisemmin onnistuu uudellakin numerolla saamaan isomman asunnon.
Noh, tämä aloitus johtui siitä että meille nyt tarjottiin asuntoa. Se on pidemmän matkan päässä työpaikaltani kuin toivoisin.. mutta.. jos tuo on se miinus niin tässä plussat:
+ 18 neliötä lisää tilaa
+ pikkuneidille oma huone
+ erillinen vessa
+ oma pieni pihapläntti (todella pieni)
+ autopaikka oven edessä
+ ei rappukäytävää vaan oma sisääntulo
+ oma kylmä varasto ulko-oven edessä
+ ikkunallinen sauna
+ läpivetomahdollisuus
+ iso terassi olohuoneesta pihalle päin
+ valtavasti tilaa ympäristössä lenkkeilyyn
+ päättyvän tien varrella
+ metrolta kilometrin talsiminen
+ ei naapureita alakerrassa!! Ei kukaan häiriinny kolahteluista..
+ heti asunnon vieressä lasten leikkipaikka
+ asunto vasta rakennusvaiheessa, luultavasti pintoihin voi vähän vaikuttaa
+ ihan uusi asunto!
Tämä asunto sijaitsee meille kovin tuntemattomalla mieheni kutsumalla "Pyllymuron" alueella. Siinäpä teille pähkinä ;)
Asunnot valmistuvat vasta marraskuussa, mutta päätös tulisi tehdä jo nyt! Ja olemme päättäneet ottaa vastaan tarjotun asunnon.. tässä vaiheessa on hyvä ajatella, että mihin tahansa täällä pääkaupunkiseudulla muuttaisimmekaan, se on aina yhtä arpapeliä kun emme tunne alueita tarpeeksi. Nyt olisi ainakin mukavat puitteet kokeilla asumista tuolla metron varrella. Ja sieltä pääsee kolmessa kuukaudessa pois mikäli tulee sellainen olo.
Toivoisin kuitenkin ettei tuo paikka nyt taas olisi yksi väliaikainen kämppä, vaan alkaisi jo tuntua hiljalleen kodilta. Siltä paikalta elämässä jonka tässä niin kauhean kovasti haluaisin löytää. Marraskuuhun on ikuisuus. Tässä odotellessa voisi vaikkapa varata lomamatkan! Siitä lisää myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














