Sain minäkin pitkästä aikaa haasteen Hulilta, ja tämä on sellanen juurikin sopiva. Ideanan on vastata viiteen haasteena saatuun kysymykseen ja keksiä sen jälkeen viisi uutta kysymystä jollekin onnekkaalle haasteensaajalle. Sain nämä Hulilta viisi kysymystä joihin tässä nyt vastaan ja haastan Karkin Kaislarannalla-blogista vastaamaan lopusta löytyviin viiteen kesäiseen kysymykseen.
1. Parasta kesässä?
No loma. Mikäs muu. Ja sellanen että saa olla vaan eikä tarvi pukeutua kovasti. Hätistellä vaan kärpäsiä ja uittaa varpaita vedessä.
2. Kesän paras juoma?
Täytyy myöntää että kesällä on ainakin kerran saatava kunnon kannu sangriaa. Sellaista oikein sitruunaista!
3. Pelkäätkö kunnon kesäisiä ukkosmyrskyjä?
En, ne on upeita! Tekisi mieli mennä ulos seisomaan ja tuijottamaan kaatosateessa taivaalle. Tyydyn yleensä tuijottamaan ikkunasta kun jonkunlainen itsesuojeluvaisto kuitenkin pelaa.
4. Kesäloma kotimaassa vai ulkomailla?
Heh.. ulkomaille tekisi mieli, mutta jos meidän häämatkakin oli (joka vuosi myös häiden jälkeen) karavaanailu ympäri Suomea niin ehkä valitsen nyt kuitenkin Suomen. Kesä on täällä niin kaunis ja ihana. Talvella sitten ulkomaille.. joskus.
5. Mansikat vai herneet?
Herneet kutittaa suuta, joten mansikat! Mut käy ne herneetkin, kutitus on ihan hauskaa ;)
Tässä viisi kysymystä Karkille:
1. Mitä odotat kesästä eniten?
2. Mielummin kuivalla maalla, meren vai järven rannalla?
3. Lempi grilliruokasi?
4. Mekko vai shortsit?
5. Unelma kesälomasi?
lauantai 17. toukokuuta 2014
tiistai 13. toukokuuta 2014
Utareita ja ulkoilua
Käytiin pikkuneidin kanssa lauantaina seuraamassa kuinka somat maitokoneet pääsivät kevätlaitumelle. Tämä kansanvaellustapahtuma oli Viikin yliopiston tilalla, jossa 60 lypsävää lehmää pääsi kesäksi ulos.
En kyllä odottanut lehmien kirmailun olevan ihan noin suuri massatapahtuma, mutta tämä on sitä pääkaupunkiseutuun tottumattomuutta kai sitten. Väkeä oli satoja. Pikkuneiti tahtoi käydä lehmän kotona, mutta "touhunavetassa" oli vain ständejä ja pöytien seassa sellaisia uudenlaisia tuoreheinäpaaleja.. miksiköhän niitä kutsutaan nykyään..? Ei jääty katsomaan ruuhkassa mitä siellä opetettiin. Valio sponsoroi tapahtumaa ja jakoi ilmaisia mustikkaviilejä, lehmäparat joutuivat juoksemaan niitylle äänentoiston saattelemana Janne Katajan huutaessa mikkiin lehmäfaktoja. Huh. Oikea maaseutu taisi jäädä kaupunkilaisilta tälläkin kertaa näkemättä, mutta lehmät oli oikeita.
On se kyllä hienoa, että Helsingissäkin tuollainen tila ja mahdollisuus tällaiseen tapahtumaan on olemassa. En siis valita, kiva tapahtuma. Tuli vaan ikävä maalle.
En kyllä odottanut lehmien kirmailun olevan ihan noin suuri massatapahtuma, mutta tämä on sitä pääkaupunkiseutuun tottumattomuutta kai sitten. Väkeä oli satoja. Pikkuneiti tahtoi käydä lehmän kotona, mutta "touhunavetassa" oli vain ständejä ja pöytien seassa sellaisia uudenlaisia tuoreheinäpaaleja.. miksiköhän niitä kutsutaan nykyään..? Ei jääty katsomaan ruuhkassa mitä siellä opetettiin. Valio sponsoroi tapahtumaa ja jakoi ilmaisia mustikkaviilejä, lehmäparat joutuivat juoksemaan niitylle äänentoiston saattelemana Janne Katajan huutaessa mikkiin lehmäfaktoja. Huh. Oikea maaseutu taisi jäädä kaupunkilaisilta tälläkin kertaa näkemättä, mutta lehmät oli oikeita.
On se kyllä hienoa, että Helsingissäkin tuollainen tila ja mahdollisuus tällaiseen tapahtumaan on olemassa. En siis valita, kiva tapahtuma. Tuli vaan ikävä maalle.
perjantai 9. toukokuuta 2014
Äitiyttä ja lapsuutta
Minulla on lapsi ja se on mulle rakkain.
Kaikilla ei ole lapsia, mutta kaikilla on rakkaita.
Ne pysyy ilman että niiden olemassaoloa jatkuvasti todistelee puheella.
Siksi voin viettää aikaani myös puhumatta lapsestani.
Toinen asia josta ei aina tarvitsisi niin puhua (vaikka sekin on rakas) on minä.
Tai minun, minulla tai minusta. Nekin on ja pysyy ilman todistelua.
Joten mitä Sinulle kuuluu?
![]() | |
| Lampun henki Kangasalalla |
Kyllä minä olen mielestäni hyvä äiti, ja paras omalle lapselleni. Mutta olin ihminen myös ennen lasta ja sitä ihmistä aiemmin kai ikävöin ja sitä aiemmin kai oirehdin. Halusin olla niin täysillä äiti että joltain osin kadotin itseni. En kuitenkaan voi elää varastoon tätä aikaa kun lapsi on pieni vaikka kuinka haluaisin. Aika menee eteenpäin väistämättä ja minä olen edelleen minä. Nautin siitä kuitenkin niin paljon kun pystyn, onhan pikkuneiti minulle rakkain! Nyt elämä on taas täynnä iloa on vanha hulivilikin sisälläni taas nostanut päätään. Tuo iloinen tyyppi kun pääsee valloilleen välillä niin luulen kyllä olevani sen voimalla parempikin äiti.
Kiitos kuuluu myös ihanalle Herra O:lle joka on tämän koko rumban saanut katsoa ja tukea sekä elää mukana alusta tähän saakka; uuteen alkuun. Hän on ansainnut oman hulivilimatkansa Kööpenhaminaan. Pikkuneidin kanssa vietetään koko viikonlopun mittainen äitienpäivä ihan keskenämme tänä vuonna!
Ja nyt loppuu tämä minäminä -postaus. Heh.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Kuvia
Alan tämän blogin myötä innostua välillä kuvaamisesta! Se taitaa tulla kaupan päälle. Vaikka olin kai jonottamassa siivousrättejä kun taiteellista silmää jaettiin niin joskus kerran vuodessa mielestäni onnistun kuvan ottamisessa. Mutta ei kai sitä voi oppikaan kuin harjoittelemalla. Tässä siis pääsiäisen mökkitunnelmia kuvina:
---
.. tiedättekö sen tunteen kun kaikki ei toimikaan niinkuin piti.. ei pitäisi tottua niin helppoon elämään että kuvat siirtyvät tänne bloggeriin automaattisesti (jotenkin hämärästi googlen varmuuskopioinnin kautta) ja sen kun näppäilet mitkä haluat julkaista..ehei. Tuntuu erittäin vaikealta alkaa tallentamaan kuvia kännykästä sähköpostiin ja sitten koneelle ja sitten etsiä ne vielä tänne.. huoh. Ehkä odotan vielä pari päivää jos synkronointi alkaisi kuin ihmeen kaupalla taas toimia..
---
No, ei auta. Tässä kuvia mutkan kautta. Ja vinkkejä/neuvoja/ratkaisuja/ohjeita vastaanotetaan, kiitos!!
---
.. tiedättekö sen tunteen kun kaikki ei toimikaan niinkuin piti.. ei pitäisi tottua niin helppoon elämään että kuvat siirtyvät tänne bloggeriin automaattisesti (jotenkin hämärästi googlen varmuuskopioinnin kautta) ja sen kun näppäilet mitkä haluat julkaista..ehei. Tuntuu erittäin vaikealta alkaa tallentamaan kuvia kännykästä sähköpostiin ja sitten koneelle ja sitten etsiä ne vielä tänne.. huoh. Ehkä odotan vielä pari päivää jos synkronointi alkaisi kuin ihmeen kaupalla taas toimia..
---
No, ei auta. Tässä kuvia mutkan kautta. Ja vinkkejä/neuvoja/ratkaisuja/ohjeita vastaanotetaan, kiitos!!
![]() |
| Päin mäntyä. mistä toi varjo tohon tuli??! |
![]() |
| Puolukka.. tarkoitus oli kuvata kuinka se kasvaa koivunkannon päällä.. noh, ehkä ensi kerralla |
![]() |
| Haravointia ja lentävä koira |
![]() |
| Maailman paras päiväuniaitta |
![]() |
| Perhe vedessä |
torstai 17. huhtikuuta 2014
Pääsiäistä!
Tajusin viime viikonloppuna pitäväni pääsiäisestä ehkä eniten kaikista
kalenterijuhlista. Pääsiäinen on mainio koska siinä ei ole mukana
pakkopullaa.. ehkä vaan vähän pakkosuklaamunia. Viikonloppu on pitkä,
joka katkaisee mukavasti työntouhua, mutta yhtään tikkua ei tarvitse
silti laittaa ristiin jollei huvita. Tai no, ehkäpä muutaman vuoden
päästä täytyy alkaa kehittää pikkutrullille luutaa virpojaisiin, mutta
en murehdi sitä vielä.
En oikein taida sopeutua sellaiseen aikataulutettuun pakkomaailmaan.. minusta on mukavampaa laittaa rairuohot kasvamaan vähän silloin tällöin, tuijottamatta kalenteriin. Pääsiäis- tai jouluverhojakaan meillä ei (vielä) ole mitä vaihtaa. Ajatus verhojen vaihtelemisesta vaikuttaa kyllä päivä päivältä houkuttelevammalta. Tykkäänhän kovasti vaihtelusta ja muutoksista ja sillä sitä saisi helposti uutta ilmettä aikaiseksi. Sen vaihdonkin voisi suorittaa vain juuri silloin kun/jos hyvältä tuntuu.
Oltiin pikkuneidin kanssa tunnelmoimassa jo pääsiäisen alkua Palmumarkkinoilla jonka järjesti läheisen ala-asteen vanhempaintoimikunta. Ostimme ihanaa sitruunakakkua ja kirpputorilta pikkuneidille kesää varten aivan loistavan matkailuauton! Sen sisustus täsmää lähes täydellisesti mummin ja ukin matka-autoa jolla reissuja tuppaamme tehdä joka kesä. Palmumarkinoilla pääsimme myös silittelemään kaverikoiria ja ajelemaan hevosvankkureilla.
Palmumarkkinat saivat meidät pääsiäistunnelmiin niin kivasti, että söimme iltapäiväkahvin kanssa suklaamunat (pikkuneidin elämän toinen!) ja laitoimme rairuohon kasvamaan sekä ohransiemenet pentikin kynttiläkippoon! Saa nähdä miltä se tulee näyttämään. Pääsiäistunnelmaa löytyy myös mummilassa ja kotona koristelluista pajunkissoista ja yhden näyttävimmistä kissoista pikkuneiti askarteli itse leikkikerhossaan.
*vinkki* Älä laita pajunkissoille vettä! Silloin ne eivät ala kukkia vaan pysyvät samanlaisina viikkotolkulla kuivuessaan :)
Ihan oikeaksi pääsiäiseksi taidan hakea narsisseja tai tulppaaneja kaupasta. Mutta lammas meillä jää kokkaamatta, ellei intialaisesta ravintolasta haeta lammaspullia. Ihanaa kun ei ole pakko!
En oikein taida sopeutua sellaiseen aikataulutettuun pakkomaailmaan.. minusta on mukavampaa laittaa rairuohot kasvamaan vähän silloin tällöin, tuijottamatta kalenteriin. Pääsiäis- tai jouluverhojakaan meillä ei (vielä) ole mitä vaihtaa. Ajatus verhojen vaihtelemisesta vaikuttaa kyllä päivä päivältä houkuttelevammalta. Tykkäänhän kovasti vaihtelusta ja muutoksista ja sillä sitä saisi helposti uutta ilmettä aikaiseksi. Sen vaihdonkin voisi suorittaa vain juuri silloin kun/jos hyvältä tuntuu.
Oltiin pikkuneidin kanssa tunnelmoimassa jo pääsiäisen alkua Palmumarkkinoilla jonka järjesti läheisen ala-asteen vanhempaintoimikunta. Ostimme ihanaa sitruunakakkua ja kirpputorilta pikkuneidille kesää varten aivan loistavan matkailuauton! Sen sisustus täsmää lähes täydellisesti mummin ja ukin matka-autoa jolla reissuja tuppaamme tehdä joka kesä. Palmumarkinoilla pääsimme myös silittelemään kaverikoiria ja ajelemaan hevosvankkureilla.
Palmumarkkinat saivat meidät pääsiäistunnelmiin niin kivasti, että söimme iltapäiväkahvin kanssa suklaamunat (pikkuneidin elämän toinen!) ja laitoimme rairuohon kasvamaan sekä ohransiemenet pentikin kynttiläkippoon! Saa nähdä miltä se tulee näyttämään. Pääsiäistunnelmaa löytyy myös mummilassa ja kotona koristelluista pajunkissoista ja yhden näyttävimmistä kissoista pikkuneiti askarteli itse leikkikerhossaan.
*vinkki* Älä laita pajunkissoille vettä! Silloin ne eivät ala kukkia vaan pysyvät samanlaisina viikkotolkulla kuivuessaan :)
Ihan oikeaksi pääsiäiseksi taidan hakea narsisseja tai tulppaaneja kaupasta. Mutta lammas meillä jää kokkaamatta, ellei intialaisesta ravintolasta haeta lammaspullia. Ihanaa kun ei ole pakko!
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
TULE! LEIKI, LIIKU! 12.4.2014
Oltiin aivan ihanassa tapahtumassa lauantaiaamuna pikkuneidin kanssa! Se järjestettiin Metropoliassa Etelä-Haagassa. Siellä oli monia erilaisia pisteitä joissa touhuta ja aikuisille luentoja terveellisistä elämäntavoista, liikunnan ja ruoan merkityksestä. Laululeikkihuoneeseen sai jättää lapset hoitoon siksi aikaa kun luennot oli käynnissä auditoriossa. Itse en ujoa pikkuneitiä hennonnut jättää, joten luennoille en tällä kertaa päässyt osallistumaan.
Itsehän keskityimme lähinnä laulamiseen ja temppurataan! Loistavaa!
Minusta on ihanaa käydä pikkuneidin kanssa eri tapahtumissa. Ei kai kukaan äiti tai isä voi väittää viihtyvänsä ihan oikeasti aina samalla pihalla samoissa leikeissä.. vaihtelu on ihanaa ja varsinkin kun löytää näin suloisia tapahtumia. Onneksi on facebook.. siellä se tieto leviää. Lähitietolehdistäkin välillä kurkimme tapahtumasivuja. Vaikka arkielämä on tärkeintä niin arvostan kyllä kaikkea tällaista erilaista touhua paljon. Olen helposti kyllästyvää sorttia, mutta ehkä pitää alkaa ajatella sitä vahvuutena enemmän kuin heikkoutena. Kun kyllästyy niin alkaa etsiä jotain uutta innostavaa, eikä jää paikoilleen möllöttämään. Niin sen täytyy olla.
Lähtiessä täytimme palautelomakkeen ja saimme kotiin viemisiksi Metropolian kanssin josta löytyi tietoa maidosta ja vihkonen missä kerrotaan mistä maito tulee. Pikkuneidin lemppari oli röpelöpintainen pallo ja vauvanruoka tyrni-omena jota syötiin heti lounaan jälkeen jälkkäriksi.
Olipahan tästäkin äitistä kivaa leikkiä kerrankin! Yleensä meillä leikitään ikkunoiden tai vessan pesua.. onneksi pikkuneiti innostuu myös noista äitin tykkäämistä leikeistä!
Itsehän keskityimme lähinnä laulamiseen ja temppurataan! Loistavaa!
Minusta on ihanaa käydä pikkuneidin kanssa eri tapahtumissa. Ei kai kukaan äiti tai isä voi väittää viihtyvänsä ihan oikeasti aina samalla pihalla samoissa leikeissä.. vaihtelu on ihanaa ja varsinkin kun löytää näin suloisia tapahtumia. Onneksi on facebook.. siellä se tieto leviää. Lähitietolehdistäkin välillä kurkimme tapahtumasivuja. Vaikka arkielämä on tärkeintä niin arvostan kyllä kaikkea tällaista erilaista touhua paljon. Olen helposti kyllästyvää sorttia, mutta ehkä pitää alkaa ajatella sitä vahvuutena enemmän kuin heikkoutena. Kun kyllästyy niin alkaa etsiä jotain uutta innostavaa, eikä jää paikoilleen möllöttämään. Niin sen täytyy olla.
Lähtiessä täytimme palautelomakkeen ja saimme kotiin viemisiksi Metropolian kanssin josta löytyi tietoa maidosta ja vihkonen missä kerrotaan mistä maito tulee. Pikkuneidin lemppari oli röpelöpintainen pallo ja vauvanruoka tyrni-omena jota syötiin heti lounaan jälkeen jälkkäriksi.
Olipahan tästäkin äitistä kivaa leikkiä kerrankin! Yleensä meillä leikitään ikkunoiden tai vessan pesua.. onneksi pikkuneiti innostuu myös noista äitin tykkäämistä leikeistä!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Kaikki järjestyy
Palataan alkuun.. Kuten jo aiemmin kerroin, minulla on muuttokuume. Jos hypätään tästä yksi liian täydellisen tuntuinen kirjoitus yli, koska sellaiseksi se osoittautuikin, niin kaikki on taas hyvin! Pettymys liian täydellisestä asuinalueesta alkaa hälventyä ja positiiviset puolet uudesta tulevasta asunnosta taas kirkastua.
Muutto on siis edessä. Tällä kertaa sitä ei muuta enää mikään! Ainakaan mikään itseaiheutettu. Olkoonkin paikan nimi pyllymuro.
Olen saanut kehiteltyä tämän parin päivän aikana ja jo hulluna uusia sisustusideoita ja nyt tuo kahdeksan kuukauden odotus tuntuu valtavan pitkältä ennen kuin pääsemme muuttamaan. Jos tänään saisin päättää niin muuttaisin meidän tummanpuun sävyiset kalusteet valkoisiin, hommaisin olohuoneen seinille akustiikka Mänty-taulut ja pikkuneidin huoneeseen Puro taulun.
No, ehkä onneksi minulla on kahdeksan kuukautta aikaa puhua Herra O:ta ympäri. Häneltä kun se vastaus yleensä ensimmäisenä tulee ja se kuulostaa aina kovin samalta.. sellainen pieni sana josta löytyy niukasti kirjaimia e ja i.
Toinen loistava idea syntyi töissä tänään.. juuri oikeaan aikaan kun kirpparipöytä on meneillään lähistöllä. Luin joskus jostain laatu-uutislehdestä (keltainen lehdistö) että kolmekymppisenä saa jo, ei vaan haaveilla, vaan myös toteuttaa unelman samanlaisista pyyhkeistä!! Sen idean saatuani painuin suoraan päätä kotiin hinnoittelemaan miljoonat irtopyyhkeemme jotka on ties mistä tarttuneet mukaan matkan varrella. Pari käyttöpyyhettä jätin, mutta jos olette tulossa kyläilemään tänne päin, niin muista O.P.M eli oma pyyhe mukaan! Vielä en ole ehtinyt päättää minkälaista pyyhesarjaa alan haalia. Niitä saa olla eri värisiä, mutta niiden pitää olla samanlaisia ja isoimpien pyyhkeiden pitää olla niin isoja että ne menevät kokonaan ihan tavallisen ihmisen ympäri! Ilman vilautteluja.
Näin se on. Ei ne murheet kaada, kaikki järjestyy aikanaan. Ja nyt järjestyy pyyhekaappi!
Muutto on siis edessä. Tällä kertaa sitä ei muuta enää mikään! Ainakaan mikään itseaiheutettu. Olkoonkin paikan nimi pyllymuro.
Olen saanut kehiteltyä tämän parin päivän aikana ja jo hulluna uusia sisustusideoita ja nyt tuo kahdeksan kuukauden odotus tuntuu valtavan pitkältä ennen kuin pääsemme muuttamaan. Jos tänään saisin päättää niin muuttaisin meidän tummanpuun sävyiset kalusteet valkoisiin, hommaisin olohuoneen seinille akustiikka Mänty-taulut ja pikkuneidin huoneeseen Puro taulun.
![]() |
| Kuva Innofuser: http://www.akustiikka-shop.com/Manty.html |
Toinen loistava idea syntyi töissä tänään.. juuri oikeaan aikaan kun kirpparipöytä on meneillään lähistöllä. Luin joskus jostain laatu-uutislehdestä (keltainen lehdistö) että kolmekymppisenä saa jo, ei vaan haaveilla, vaan myös toteuttaa unelman samanlaisista pyyhkeistä!! Sen idean saatuani painuin suoraan päätä kotiin hinnoittelemaan miljoonat irtopyyhkeemme jotka on ties mistä tarttuneet mukaan matkan varrella. Pari käyttöpyyhettä jätin, mutta jos olette tulossa kyläilemään tänne päin, niin muista O.P.M eli oma pyyhe mukaan! Vielä en ole ehtinyt päättää minkälaista pyyhesarjaa alan haalia. Niitä saa olla eri värisiä, mutta niiden pitää olla samanlaisia ja isoimpien pyyhkeiden pitää olla niin isoja että ne menevät kokonaan ihan tavallisen ihmisen ympäri! Ilman vilautteluja.
Näin se on. Ei ne murheet kaada, kaikki järjestyy aikanaan. Ja nyt järjestyy pyyhekaappi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

























