Plogibäiväkirjani

Nyt on aivot raksuttaneet kovasti tämän blogi-asian keskellä ja olen käynyt sisäisiä taisteluita mitä kirjoitan. Olen saanut hienoja ideoita, mutta joka kerta joku pieni ääni hiusten takana sanoo, että ”ei tuollaista kukaan halua lukea”. Ärsyttävä ääni. Alkoi ärsyttää niin paljon, että tein päätöksen, että tästä blogista tulee enemmänkin minun päiväkirjani, enkä aio yrittää miellyttää ketään. Koska jos haluan miellyttää kaikkia, en pysty siihen koskaan, mutta itseään on kovin paljon helpompi miellyttää.  (Onkohan tämä sama päätös ihan kaikilla blogin pitäjillä..? :) )

Joten! Plogibäiväkirjan ensimmäinen kappale olkoon tässä:

Elämääni kuuluu siis puolitoistavuotias tyttö, joten en voi kirjoittaa blogia kertomatta tämän taaperon elämästä. Minua ei kuitenkaan saa puhumaan ainoastaan kakkavaipoista ja vauvarokosta, vaan kaipaan elämääni PALJON muutakin. Tänään kuitenkin taaperon 39,2 asteen kuume on saanut päiväni pyörimään hänen ympärillään. Minulla on myös toinen hoivattava, oma muusikkoukkeli (onpa hauska sana) joka myöskin paranee hiljalleen korkeasta kuumeesta.  Pikkupotilaan kiukuttelua on paljon helpompi kuunnella kun siihen on selkeä syy. Tänään ei siis jatkuva kitinä ole ottanut korviin ollenkaan. Päivän kohokohta oli kai kun aloimme ymmärtää kuinka taaperomme pyytää telkkarista muumeja – miimapappa. Oih! Ja sinne isin kainaloon pikkupotilas oli nukahtanut miimapappaa katsoessa kun kävin lenkillä valkoisen salamamme kanssa. Hänestä lisää myöhemmin. 

Nyt minua tarvitaan muualla.