Iltalenkki

Otin juuri iltahämärässä ISON harppauksen aikuisuuteen. Ikäähän on jo kolkyt ja risat joten kai se oli jo aikakin tämä uusi elämys kokea. Tässä se nyt tulee: kävin sauvakävelemässä!Olen jo pari vuotta sitten saanut lahjaksi sauvat Heinähatulta, mutta häpeäkseni täytyy myöntää, että niitä en ole edelleenkään paketista avannut. Tulin lomalle vanhemmilleni, eli mummo&pappa oy:n täyshoitolaan yhdeksi yöksi ukkelini mennessä treeneihin ja ollessa yötä poissa jo neljättä päivää viikon sisällä. Kiva päästä vähän muualle sen sijaan että pikkuneidin kanssa kaksin möllötettäisiin kotona.

Illalla päätin siis pikkuneidin puurohetken aikaan lähteä kokeilemaan papan esimerkkiä seuraten (papan kävelysauvoilla) tätä hassua suksetonta hiihtämistä. Ja se oli ihan mukavaa! Tähän asti olen miettinyt, että koska tuollaiseenkin olisi aikaa. Yleensä on kädet täynnä vaunun aisaa, siihen ei enää sauvat mahdu sohimaan millään. Koiran kanssa tulee maleksittua kadunvarsia haistellen useastikin ulkona, mutta olen ajatellut, että ei siinäkään voi sauvoja heilutella samaan aikaan. Se saattaisi kuitenkin olla mahdollista jos laittaisi remmin kiinni vaikka vyöhön. Ainakin kokeilemisen arvoista. Illalla kävellessä ulkona oli ihanan hiljaista ja rauhassa sai keskittyä keppikävelyyn ja liukasteluun jäisillä teillä. Kotona Helsingissä tuo rauhallinen ja hiljainen ilta ei päde samanlailla. Melusaaste kerrostaloalueemme suuremman valtaväylän välittömässä läheisyydessä kiristää kovasti kuulohermoa ja iltalenkin rauha ei ole samanlainen kuin täällä mummo&pappa oy:n pienemmässä kaupungissa rauhallisella omakotialueella.

Tällaisina hetkinä tulee kärsimättömäksi odotellessa koska me oikeasti muutamme kotiin ja löydämme paikkamme tässä elämässä. Mutta tekosyyt seis ja tässä ja nyt pyhästi lupaan lähteä testaamaan omat sauvani heti tällä viikolla!